Team 17 on kunnostautunut vanhojen peliensä entisöinnissä. Nyt ehostusvuorossa on Amiga-räiskintä Alien Breed, joka saa Unreal 3 -pelimoottorikuorrutuksen. Umpikuluneessa juonessa kohtaavat kliseisen karski ex-sotilas Conrad, naispuolinen tekoäly Mia ja avaruusristeilijän hylky, joka kätkee sisäänsä irvokkaan muukalaisrodun.
Conradia paimennetaan erilaisten avainkorttien ja kytkimien perässä. Matkalla ammutaan avaruuden muukalaisia, jotka ilmestyvät lähes aina pöö!-tyyliin seinistä ja lattioista, kenties siksi, että suunnistaminen tuottaa tekoälylle välillä vaikeuksia. Jäin kaipaamaan suuria alien-laumoja, sillä nyt viholliset valuvat kimppuun taistelupareittain. Eteneminen on lineaarista, mutta reitiltä poikkeaminen palkitaan ase- ja esinekätköin. Kentät ovat onneksi kiitettävän laajoja, joten yksinpelissä vierähtää helposti 5–6 tuntia.
Kontrollit ovat ne perinteiset: yhdellä tatilla kääntyy ukko, toisella tähtäin. Hartianapeista vielä käännetään kamera sopivaan kulmaan, mikä on taistelun tiimellyksessä hankalaa. Kameran jatkuva asettelu alkaa nyppiä, etenkin kun näköalue on muutenkin pieni. Alieneita ampuessa pitää paikoin seurata enemmän tutkaa kuin itse peliruutua.
Asearsenaalista löytyvät kaikki perustyökalut, mutta harmittavasti hauskimpia tieteispyssyköitä saa käyttää vain tovin. Loppupelissä mennään jo survival horror -tunnelmissa, kun ammuksia riittää pelkkään aloituspistooliin. Tunnelmakortti pelataan onneksi usein aluksen ahdistavan pimeillä käytävillä.
Jäin kaipaamaan vaihtelua. Tyhjiössä kävelemisen ja lopun pomotaistelun kaltaisia erikoishetkiä olisi saanut olla enemmän. Perustekeminen on tarpeeksi mielekästä, että laskelmoituun cliffhangeriin päättyvän kampanjan jälkeen jäin hyvillä mielin odottamaan kakkosepisodia. Team 17 olisi voinut lätkäistä mukaan alkuperäisen Alien Breedin, mutta minkäs teet. Sentään erillinen kaksinpelikampanja jouduttaa jatkon odotusta jonkin verran.
79
