Alien Isolation kaappasi minut takaisin lapsuuteni painajaisiin.
Valot sammuvat rapussa, joten ryntään kotiovelle viidenteen kerrokseen. Hissiä ei uskalla käyttää, vaikka nappia vetämällä korin saa pysähtymään, oikealla ajoituksella jopa niin, että ovikin aukeaa. Se vaatii rauhallisuutta ja tarkkuutta, mikä ei ole helpoin rasti, jos hississä riehuu facehugger.
Näin liian pienenä Ridley Scottin loistavan Alien-elokuvan, joten juoksin lujaa aina, jos jäin yksin pimeään, sillä alien saattoi väijyä missä tahansa. Creative Assemblyn syksyllä ilmestyvä Alien Isolation pyrkii tavoittamaan saman fiiliksen.
Kriisi Sevastopolissa
Alien Isolationin perusasetelma kuulostaa hyvältä. Ellen Ripleyn tytär Amanda Ripley on matkustanut Sevastopol-avaruusasemalle tutkiakseen, mitä Nostromo-aluksella oikein tapahtui. Ei liene sattumaa, että Sevastopoliin iskee alien, joka suistaa koko aseman kaaokseen. Ripley Malli 2 jää yksinään taistelemaan otusta vastaan. Alien on ensimmäisen elokuvan mallia, tuhoutumaton superotus, jota alukselta löytyvät aseet vain hidastavat, eivät pysäytä. Amandan on äitinsä tavoin joko paettava tai päästävä otuksesta eroon.
Tekijät ovat hakeneet innoituksensa alkuperäisestä Alien-elokuvasta, mikä toimii erinomaisesti. Maailma tuntuu uskottavalta, tuntuu kuin tulevaisuuden aikakaudella vain sattuisi olemaan 1970-luku muodissa. Jopa aseman laitteista huokuu mekaaninen fiilis, mikä tuntuu avaruudessa jopa uskottavalta: eristyksessä mekaaninen laite on huomattavasti helpompi korjata kuin huippuelektroniikkaa vaativat koneet. Miljööstä huolimatta pääosan nappaa edesmenneen H.R. Gigerin suunnittelema ikoninen alien, elävä fallossymboli, jonka naissankari Ellen Ripley lemppaa elokuvassa avaruuden kylmyyteen. Mitä sanoitkaan, Freud? (Sitä, että ilmalukko symboloi kihlausta ja kylmä avaruus avioliittoa. @SiggeFreud)
Graafisen tyylin lisäksi äänisuunnittelukin on erinomaista, sillä tekijät ymmärtävät hiljaisuuden voiman. Aluksen narahdukset, kolahdukset ja säikytysefektit toimivat paremmin, jos äänimassa ei ole jatkuvaa jyskettä. Liikesensori toimii sekin loistavasti. Kun kuulee liikesensorin tihentyvän piipityksen ja näkee lähestyvän pisteen, pakokauhu puskee pintaan.
Päätä reitti ja päiväsi
Kuten kummitustarinoissa aina, Alien Isolationissakin jännitys kuolee samalla hetkellä kun mörön näkee. Bonuksena peli noudattaa menneiden aikojen seikkailupelikaavaa, jossa yksi virhe tappaa. Jos alien pääsee käsiksi, se on henki pois ja takaisin edelliselle tarkistuspisteelle.
Mikään ei pilaa avio… avaruusseikkailua niin varmasti kuin toisto, kun kuolee samassa kohdassa kolmatta kertaa putkeen. Toiston välttämiseksi kenttiin on tehty satunnaisuutta. Tavoite ei muutu, mutta reittinsä sokkeloisella aluksella saa suhteellisen vapaasti päättää. Vaikka huoneet pysyvät paikoillaan, niissä lojuvat satunnaiset tarvikkeet, ihmiset, androidit ja muut vaarat arvotaan uudelleen, mikä on ihan toimiva idea. Systeemi kaipaisi silti jotain Dark Soulsin tyylistä jatkuvuutta ja sielujenkeräilyä, jotta hengenlähtöä oppisi varomaan.
Liian usein minulle jäi kuollessani huijattu olo. Vaikka tekijät väittävät alienin kuulevan, näkevän ja haistavan pelaajan, niin useimmiten otus tuntui ilmestyvän skriptattuna tyhjästä. Esimerkiksi demossa kuulin kuinka alien raateli selviytyjää toisen vielä tulittaessa vieressä, joten säntäsin ulos kaapista, mutta eikö häntä iskenyt rintalastasta läpi jo parin juoksuaskeleen jälkeen.
Peli on toki kesken, joten alienin toiminta ei aina ole ihan loogista. Välillä kyykin pimeässä pöydän takana, mutta alien tuli silti hakemaan. Välillä pelkkä keskellä käytävää seisominen riitti siihen, että otus tallusteli risteyksestä ohi.
Löydetyistä tavaroista voi muokata lisäaseita, kuten emp-pommeja androidien pysäyttämiseksi. Polttopullo tehoaa melkein kaikkiin ja nurkkaan heitetyn kiven voi avaruudessa korvata alienia houkuttelevalla sireenillä, jonka rääkyessä voi itse livahtaa kauemmas. Ainakin demokentässä liekinheittimen ja pistoolin ammuksia jaettiin niin niukalla kädellä, että niitä ei käyttänyt kuin pakon edessä. Pistooli ei alienia pysäyttänyt ja pahimmillaan laukauksen äänet vain houkuttelivat otuksen paikalle.
Idea tuhoutumattomasta vihollisesta on yllättävän toimiva. Kun otus kävelee käytävällä, ainoa keino on piiloutuminen. Jos haluaa joskus eteenpäin kätköpaikastaan, on pakko kurkata nurkan taakse ja joka kerta odottaa näkevänsä alienin kasvot. Pimeään huoneeseen astuessa on pakko sytyttää fikkari, vaikka valo paljastaa ympäristön lisäksi myös pelaajan sijainnin. Alien Isolation -tyylinen hiiviskelytoiminta oikein huutaa Oculus Rift -tukea, sillä mekaniikka leikittelee jatkuvasti pelaajan aisteilla. Pahimman klaustrofobian aiheuttaa kammottavan kapea näkökenttä.
Lopussa väijyy naamapalmu?
Kun vastassa on vain yksi tuhoutumaton vihollinen, tekijöiden pitää heittää hihasta valttia toisensa perään, jotta jännitys säilyy tuntitolkulla. Ilmeisesti peli on superlyhyt, koska tekijät eivät suostu arvioimaan kestoa edes suurpiirteisellä tuntimäärällä. Vastauksissa kuuluu vain mutinaa paikkojen tutkimisesta, uudelleenpeluuarvosta, kraftauksesta ja seikkailun suhteellisen vapaasta luonteesta.
Pelasin 45 minuutin demoa, joka sisälsi juuri sitä, mitä pelintekijät lupasivat. Hiiviskelyä ja yksinäistä kamppailua sekopäisten androidien ja ihmisten keskellä, perässä alien, joka liiketunnistimen perusteella tuntui kiertävän kehää pelaajahahmon ympärillä. Tavoitteena oli päästä sairasosastolta ulos, mutta tietenkin viimeinen ilmalukko oli lukittuna ja kontrollihuone oli toisessa päässä kerrosta. Demokohdassa kaikki, ihmisistä alienin kautta androideihin, tuntuivat jahtaavan pelaajaa, mutta tekijöiden mukaan muitakin reaktioita on. Asemalla ihmisten kohtaaminenkin on aina riski, koska ennakkoon ei voi tietää, miten kukin hahmo tilanteeseen reagoi.
Alien Isolationia hehkutetaan kauhupeliksi, mutta sellaisena alienia on vaikea nähdä. Amanda Ripley on munaton sankari ja pääpahis on yksinkertaisesti liian suosittu ja tuttu ollakseen missään määrin pelottava, vähän kuin joutuisin predatorin jahtaamaksi. Todennäköisesti anoisin armon sijasta päästä samaan kuvaan. Täytyy toivoa, että tekijätkin vääntävät peliään yhä vahvemmin selviytymisseikkailun suuntaan, sillä jännityselementillä ratsastaessaan Alien Isolation toimii vain ensimmäiseen kuolemaan asti. Demossa se hetki koitti aika pian.
PC, PS3, PS4, Xbox 360, Xbox One
Ilmestyy lokakuun 7. päivänä 2014
