H.R. Gigerin luomat avaruushirviöt on jo liitetty klassisten hirviöiden kaartiin. Kaksoisleualle ihan uuden merkityksen antaneet vekkulit ovat pääosassa Mindscapen ja Dark Horsen yhteisyrityksessä.
Avaruudessa hiljaa kotia kohti lipuvan rahtialus Sheridanin miehistö herää kuusi kuukautta kestäneestä syväunestaan ennen aikojaan. Aluksen tietokone on ottanut vastaan hätäsanoman läheiseltä planeetalta, ja yhtiön sääntöjen mukaan lähimmän aluksen on vastattava avunpyyntöön. Vastahakoisesti nelihenkinen miehistö laskeutuu planeetalle ja valmistautuu pahimpaan. Siirtokunnan tyhjiltä käytäviltä he löytävät hälyttäviä merkkejä alieneiden läsnäolosta. Mutta mistä alienit ovat eksyneet tälle syrjäiselle planeetalle? Rauhallisen pinnan alle piiloutuu tappava salaisuus.
Seikkailu Pentiumin uumenissa
Nimensä mukaisesti Aliens Comic Book Adventure on lisenssoitu loputtomasti Aliens-aiheisia sarjakuvia suoltavan Dark Horsen tuotannosta. Pelaaja komentaa Sheridan-rahtialuksen neljää miehistön jäsentä näiden matkalla halki pelin kolmeen kappaleeseen jaetun juonen.
Ensimmäisessä kappaleessa Sheridan täytyy saada onnellisesti laskeutumaan, toisessa miehistö valmistautuu aluksesta poistumiseen ja kolmannessa tutkitaan alienien tyhjentämän siirtokunnan saloja. Miehistöön kuuluu kolme miestä ja yksi nainen: kapteeni, ex-kommando, androidilta kovasti vaikuttava tiedeupseeri ja lääkäri. Alusta lähtien peli yrittää kovasti rakentaa konfliktia miehistön jäsenten välille, mutta yritys jää lähinnä huutamisen tasolle. Jäsenet nälvivät toisilleen, mutta kaiken takaa paistaa paperinohut käsikirjoitus.
Kirjoittajat olisivat myös voineet käyttää edes vähän mielikuvitustaan planeetan nimeä keksiessään. Nyt nimenä on B54C, josta en ole varma, onko kyseessä vitsi vaiko tahaton yhteensattuma. P54C:hän tarkoittaa todellisuudessa Pentiumia...
Maailma täynnä nälkäisiä idiootteja
Pelin kasaan iskemisestä on vastuussa Cryo, jonka kyseenalaiseen meriittilistaan kuuluvat sellaiset tappavan tylsät renderoidun taiteen galleriat kuin Dragon Lore ja Lost Eden. Ei siis ole mikään yllätys, että Aliens käyttää Dragon Loresta peruttua systeemiä pienin muutoksin.
Maailma kuvataan yleensä joko pääasiallisena sankarina toimivan ex-kommando Hericsenin silmin tai hänen takaansa kolmannen persoonan silmin. Hiiren kursoria ympäri ruutua huitomalla pelaaja etsii hotspotteja, joihin osuessa ruutuun ilmestyy toimintaa ilmaiseva teksti. Jos kursoria klikkaa vaikka lattialla lojuvan esineen päällä, joku miehistöstä poimii esineen. Liikkumisen vapaudesta ei voi puhua, sillä pelissä liikutaan askel kerrallaan klikkailemalla valmiiksi osoitettuja suuntia ruudulta.
Jokaisella miehistön jäsenellä on oma kahdeksan esineen inventaarionsa, ja tavaroita voi vaihtaa henkilöltä toiselle. Tähän hienoudet sitten loppuvatkin, sillä esineitä ei pysty käyttämään toisiinsa, koko inventaariot saa näkyviin vain erillisellä ruudulla, ja pelin aikana esillä on vain yksi ruudun alanurkassa näkyvä esine.
Tavaroiden käyttö on hankalaa, sillä oikeassa paikassa sankarin on pidettävä kädessään oikeaa esinettä. Jos pelaaja esimerkiksi klikkaa ovilukkoa, johon tarvittava kortti hänellä on taskussaan, ei ovi aukene vaan kortin täytyy olla kädessä toimiakseen. Onko sankari todella niin tyhmä, ettei osaa kaivaa oikeaa kamaa taskustaan automaattisesti?
Toinen idioottimainen idea on miehistön tarve saada aina välillä jotain syötävää. Porukan nälkä kasvaa koko ajan, joten hampurilaisia täytyy kantaa mukana säkillinen hiukokohtausen varalta. Mielestäni homma on naurettavaa, etenkin kun nälkä iskee vasta siirtokunnan käytävillä, Sheridanissa ruoan lähellä kukaan ei valita mahan kurnimisesta.
Pure lyijyä, luonnonoikku!
Silloin tällöin eteen tulee tilanteita, joista ei selviä kuin taistelemalla. Tällöin kuvakulma muuttuu yläviistosta kuvatuksi pelaajan liikkuessa ympäri ruutua ja ampuessa hiiren oikealla napilla. Vihollisilla ei useimmiten ole paljonkaan mahdollisuuksia Hericsenin kanuunaa vastaan. Tylsää junnaamista siis, mutta onneksi taistelua on todella vähän. Useimmiten todellisten vastusten eli alienien tullessa paikalle miehistö kuolee automaattisesti säästäen pelaajalta taistelun vaivan.
Onneksi alienit eivät ilmesty epämääräisesti eri puolille siirtokuntaa, vaan ainoastaan tietyissä paikoissa hilluminen vie pelaajalta hengen. Homman ärsyttävyyttä lisää kuitenkin se, että aina tallennuksesta aloitettaessa pelaaja joutuu aloittamaan uudelleen Sheridanista. Kaikki siirtokunnassa siihen mennessä tehdyt asiat ja sieltä kerätyt esineet kyllä pysyvät voimassa.
Kaunista hiljaisuutta
Cryo on taas vaihteeksi unohtanut pelisuunnittelun, mutta renderoinut grafiikkaa senkin edestä. Aliensin maailma onkin kieltämättä kaunis, mutta etenkin siirtokunta kaipaisi lisää synkkyyttä ilmapiiriinsä. Eniten aikaa on ilmeisesti uhrattu miehistön robottipukuihin, jotka ovat kiitettävän tyylikkäitä, etenkin naistohtorin panssari ansaitsee kiitosta sulakoilla linjoillaan.
Kauniin renderoidun taiteen keskeltä löytyy myös uskomattoman huonoja räpellyksiä, esimerkiksi keskusteltaessa näkyvät käsin piirretyt hahmojen kasvot. Ainoastaan tohtorin kasvot on jaksettu piirtää edes hieman ihmismäisiksi. Muut miehistön jäsenet ovat toinen toistaan kamalampia suttuja ja kolliotsia.
Alienit ovat muuten tyylikkäitä, mutta otusten kaulassa on kaksi korkeaa kaulusta muistuttavaa kohoamaa, jotka saavat pahikset näyttämään epäilyttävästi micheliiniukoilta.
Äänimaailma ei kummoinen ole. Pelin tunnelma kärsii, sillä musiikki on yksioikoista pimputusta, ja tehosteet jäävät lähinnä ylinäytellyn puheen varaan.
Peli!? Mikä peli?
Aliensiin on isäntinä toimivien kaksileukojen lisäksi eksynyt myös muita ötököitä, sillä peli kaatuili aina silloin tällöin tallennuksen jälkeen, muuten peli toimi kiitettävästi niin Windows 95:ssä kuin DOSissakin.
Kaiken kaikkiaan Aliens Comic Book Adventurea on tylsä pelata. Suurin osa ajasta menee käytävissä harhailuun ja renderoitujen välianimaatioiden katseluun. En suosittele kuin äärettömän fanaattisille Aliens-faneille, varauksella heillekin.
61
