Aliens vs Predator -sarjalla on legendaarinen status pelihistorian aikakirjoissa, mutta uusversio olisi pitänyt nukettaa kiertoradalta. Olisihan se pitänyt arvata, sillä Resurrection on Alienin perinteinen vihollinen.
Harva asia on iskostunut yhtä syvästi alitajuntaan kuin Aliens-elokuvan ahdistava taistelu voittamattomalta vaikuttavia muukalaisia vastaan. Jo pelkät äänet vievät toiseen paikkaan, liiketunnistimen sykkivä naksutus ja pulssikiväärin ikoninen sylkäisy liittyvät erottamattomasti pimeissä käytävissä pelkäämiseen.
Brittiläinen Rebellion hyödynsi aikanaan kansakunnan pelkoja Aliens vs Predator -pelissä, joka nousi klassikoksi erityisesti herkullisen nettipelinsä ansiosta. Kakkososassa Monolith sääti kokonaisuutta entistä koukuttavammaksi. Rebellion yrittää kolmosessa päästä samaan kuin David Fincher, mutta ponnistus loppuu kesken. Mitä ne ovat tehneet meidän Aliens vs Predatorille?
Kevyesti marinoitua lihaa
Tutun AvP-kaavan mukaisesti pelissä on kolme erilaista yksinpelikampanjaa: ihmiselle, predatorille ja alienille. Merijalkaväen osuus on eniten perinteistä räiskintää, predator hyppii katoilla häiveasussaan ja alien kipittää varjoissa. Kuulostaa tähän asti tutun hyvältä.
Karu totuus iskee kasvoille facehuggeriakin nopeammin. Merijalkaväen sotilaana taistelun pitäisi olla tunnelmallista selviytymistaistelua, mutta jotain on pielessä. Tutut elementit ovat kaikki läsnä, mutta fiilis puuttuu. Lopputulos on pelin ehdottomasti heikoin lenkki.
Ensimmäinen ongelma on suttuinen grafiikka. Tuntuu pikkumaiselta valittaa moisesta, mutta pehmeä kuva ja lelumainen design syövät pelin tehoa merkittävästi. AvP näyttää paikoitellen kuin ensimmäisen Xboxin peliltä, joka on aikavääristymän kautta saapunut kauppoihin vasta nyt. Hahmomallit ovat komeaa alienia lukuun ottamatta halinallemaisen pyöreitä, isopyöräiset kulkuvälineet tuovat lähinnä mieleen kulutusta kestävät dublo-lelut. Valaistus on paikoitellen toimiva, mutta tästä huolimatta kokonaisuus on sanalla sanoen ruma.
Pimeys on aliens-peleissä isossa roolissa. Synkkien nurkkien kuuluu olla uhkia, joista muukalainen voi koska tahansa ryömiä niskaan. Tämä on mariinikampanjassa sisäistetty liiankin hyvin, sillä soltun ainoa apuväline on surkea minitaskulamppu, joka ei valaise kunnolla oikeastaan yhtään mitään. Ongelmaa korostetaan sysimustilla alieneilla, joita ei tahdo nähdä lainkaan.
Pelintekijät selittelevät, että mariinin ei kuulukaan nähdä kunnolla, koska ideana on luottaa liikkeentunnistimeen. Valitettavasti tämä ei ole pelillisesti hauskaa. Liikkeentunnistin on edelleen vain elokuvaan suunniteltu härpäke, joka toimii tosimaailmassa surkeasti. Kohti tulevan liikkeen havaitsemisesta ei ole paljon iloa, kun surkealla taskulampulla alieneita ei näe ennen kuin kaksoisleuka napsahtaa.
Viimeinen niitti ihmiskampanjan surkeuteen on liian kiikkerä ohjaus. Vaikka herkkyyttä säätäisi minimiin, ei tarkka tähtääminen suju. Tämän kun yhdistää pääosumia vaativiin alieneihin, se on game over man, game over.
Ahmamies seikkailee
Solttu jää suosiolla unholaan, joten on aika hakea lohtua predatorin pelaamisesta. Kalaverkkoon pukeutunut kynsimies kärsii mariinia vähemmän huonosta ohjauksesta, sillä kampanjan pääpaino on tukevasti lähitaistelussa. Siinä riittää, että naama osoittaa suurin piirtein oikeaan suuntaan.
Sarjan edellisten osien tavoin predator luottaa piiloutumiseen ja hiipimiseen, sillä suorassa tulessa kovinkin avaruuskarju kaatuu nopeasti. Häiveasussa katoilla loikkivan sankarin vahvuus on perinteisesti ollut järeä aseistus, mutta jostain käsittämättömästä syystä Rebellion on päättänyt karsia ne ristikon sallimaan neljään. Hauskoista, hahmolle ikonisista leluista mukana on vain pari hassua härpäkettä, joista niistäkin puuttuu edellisten osien muna. Perinteinen olkatykki ja heittokiekko sentään löytyvät, mutta missä on kunnollinen lähitaistelukeppi? Entä kakkososan ratkiriemukas keihäskivääri?
Asevalikoiman surkeuden takia predator hoitaa hommat käpäläkähmässä. Valitettavasti kynsi-iskut ovat hämmästyttävän tehottomia, ja useamman kohteen kanssa taistelusta tulee rasittavaa väistely–lyönti-hinkkaamista. Yksittäisen kohteen voi helposti teilata ylitehokkaalla teloitusiskulla, mutta piiitkän animaation alettua sitä ei voi katkaista, vaikka vihollisen kaveri röpöttelisi rynkyllä vierestä menemään.
Nopeat iskut ja pakenemiset kuuluvat predatorin arkipäivään, mutta sedästä on tullut jatko-osien saatossa kankea. Korokkeille ja katoille hyppiminen on hiukan turhan hankalaa, ja vaatii valmiin laskeutumispaikan. Sotilaat osaavat yleensä taianomaisesti seurata predatoria katseellaan, vaikka tämä olisi häiveasussa. Lopputulos on ihmiskampanjaa onnistuneempi, mutta silti äärimmäisen keskinkertainen hiiviskelymätkintä.
Muukalainen pelastaa päivän
Kolmikon viimeinen laji eli alien on perinteisesti ollut joukon hankalin pelattava, joten odotukset kaksoisleuan kampanjaan eivät ole korkealla. Yllättäen alienina hääriminen on ylivoimaisesti pelin parasta antia.
Suurin ongelma alienin pelaamisessa on yleensä hankala pitkin seiniä ja kattoja kieppuminen. Jossain vaiheessa pää on niin sekaisin, että ilmansuunnat ovat täysin hakusessa. Tästä on päästy kolmosessa eroon lähes kokonaan, vaikka ruudulla ei ole mitään suurta lattian suuntaa osoittavaa nuolta. Kun tähän yhdistetään alienin tyydyttävän nopea liikkuminen, on lopputulos perushyvää viihdettä.
Alienin ja predatorin pelityylit ovat periaatteessa hyvin samanlaisia, molemmat luottavat pikaisiin iskuihin ja syöksyvät takaisin varjoihin. Alienin etu on kuitenkin se, että otus pystyy hyppimään kiinni mihin tahansa, toisin kuin laskeutumispaikastaan ronkeli predator. Lähitaistelussa iskut ovat myös predatoria voimakkaampia, joten kohde yleensä kaatuu riittävän nopeasti, jotta paikalta pääsee vielä hengissä karkuun.
Ankea asevalikoima ei haittaa alienia, sillä tappotyö hoidetaan vain kynsin, hampain ja hännällä sivaltaen. Tämä saattaa kuulostaa tylsältä, mutta lähitaisteluhahmo toimii lähitaistelupainotteisessa pelissä parhaiten. Alien-kampanja myös tuntuu vähiten wanhalta Xbox-peliltä, sillä ruudussa ei koko ajan jöpötä ruma ase tai kaksi kynnet ojossa harottavaa kättä. Muukalainen juoksee neljällä jalalla, vain nopeassa käännöksessä oma häntä heilahtaa tyylikkäästi ruudulla. Kokonaisuutena tunnelma on selvästi parempi kuin muissa kampanjoissa yhteensä.
Vanha suola janottaa
Edellisten AvP-pelien moninpeli oli parhaimmillaan huikean jännittävää selviytymistaistelua. Kolmosessa yritetään samaa, mutta ankea pelimekaniikka heittelee kapuloita rattaisiin. Surkea asevalikoima hankaloittaa erityisesti predatorin elämää, alien on useissa kentissä ylivoimaisen tehokas vastustaja. Pelityypeissä ei ole mitään uutta ja ihmeellistä, hauskinta on edelleen taistella mariinijoukolla yksinäistä predatoria tai alienia vastaan. Silti taistelusta puuttuu edellisten osien verinen pakokauhu.
Miten tässä näin pääsi käymään? Aliens vs Predator tuntui etukäteen varmalta nakilta, mutta Rebellion on onnistunut ajamaan Nostromon kunnolla avaruuskarille. Jos rumassa räiskintäpelissä on tylsät aseet ja huono ohjaus, sitä ei pelasta edes hyvä sankarikolmikko.
Tässä ylösnousemuksessa ylös nousee korkeintaan aamiaismuffinssini.
* * * * *
Aliens vs Predator Classic 2000 (PC, Rebellion)
Kolmannen pelin kunniaksi Rebellion puhalsi pölyt alkuperäisestä klassikostaan ja päivitti siihen muun muassa laajakuvatuen ja tuen 8 hengen nettipelille. Lopputulos julkaistiin Steamissa kolmella eurolla ja suosio yllätti kaikki.
Yksinpeli menee nostalgian voimalla, mutta pelkästään jo hauskan, järjettömän ylinopean nettimäiskeen takia tämä kannattaa edelleen hankkia. On deathmatchia, kooppia ja predator-hippaa. Sääli vain, että yleensä vauhti on se 100 prosenttia, sillä noin 70 prosenttia vastaa normiräiskintää.
Tämän jälkeen olikin kauheaa pelata kolmosen kammottavaa moninpelidemoa. Se sai ihmiset, myös minut, joukoin perumaan ennakkotilauksiaan. Grafiikka on minulle riittävää, mutta mahdollisesti P2P-nettikoodista johtuva kelluva, hidas, epätarkka ohjaus sai miettimään mitä helvettiä Rebellion on ajatellut. Pieni toivo itää päässäni, jotta PC-versiossa sittenkin ihmeen kautta olisi asiat kunnossa, jolloin palaan asiaan. Ennakkoversion puutteesta johtuen en pidätä henkeäni.
AvP kolme häviää kolmen euron AvP:lle.
Nnirvi
65
