SSI:n Panzer General teki strategiapeleistä kerralla kansanhuvia hyvällä grafiikallaan ja helpolla käyttöliittymällään. Allied General siirtää pelaajan Berliinin raunioista voittajien puolelle, mutta toimiiko temppu toisen kerran?
Allied General on lähes identtinen edeltäjänsä kanssa. Näkyvin ero on muuttuminen Windows-ohjelmaksi ja tietysti se, että nyt taistellaan joko jenkkinä, brittinä tai venäläisenä. Tutunoloisen rungon alla piilee kuitenkin valtavasti pieniä parannuksia.
Franklin, Winston ja Josef
Sota taistellaan kolmen suurimman voittajavaltion vinkkelistä. Mittakaava on strateginen, eli yksikkö kartalla vastaa rykmenttiä, divisioonaa tai laivuetta, ja taistelun kartta voi halkaisijaltaan olla useita satoja kilometrejä. Liikkuminen on vuoropohjaista ja maasto on jaettu heksoihin. Erillisiä liikkumis- ja ampumavaiheita ei ole, vaan ne voi hoitaa vapaassa järjestyksessä.
Kaikki 39 taistelua voi käydä yksittäisinä skenaarioina. Näissä voi liittoutuneiden lisäksi taistella saksalaisena tai pienempinä osapuolina, kuten suomalaisina tai italialaisina.
Allied Generalin sydän on kampanjapeli, jonka sotanäyttämöinä ovat Pohjois-Afrikka, Länsi-Eurooppa ja itärintama. Länsiliittoutuneet voivat aloittaa joko Afrikasta ja jatkaa halutessaan loppuun asti kohti Berliiniä, tai aloittaa vasta maihinnousulla Italiaan ja jatkaa Normandian kautta kohti Saksaa. Venäläisillä on edessään pisin kampanja. Se alkaa vuonna 1939 Karjalan kannakselta ja jatkuu läpi koko sodan vuoteen 1945. Kampanjoiden vaikeus kasvaa samassa järjestyksessä, eli aavikolla on vielä kohtalaisen kevyttä, mutta todellinen veri punnitaan itärintamalla, jossa ensimmäinen muka helppo Viipurin valtaus on todella kova paikka, eikä jatkokaan Saksan Operaatio Barbarossan kohteena kuulosta houkuttelevalta.
Eeppisenä loppuhuipennuksena on tietysti idän ja lännen kohtaaminen Elbe-joella ja Berliinin sortuminen. Hypoteettisia "entä jos" -skenaarioita ei ole, vaan peli pysyy varsin tiukasti historiallisissa tapahtumissa, tosin menestyksestä riippuen ajoitus ei välttämättä ole täysin oikea. Kampanjat haarautuvat sen mukaan, miten itse taisteluissa menestyy.
On aika voittaa
Kaikissa taisteluissa on Panzer Generalin tapaan tiukka aikaraja, joka määrää, kuinka nopeasti kohteet on vallattava. Tämä estää tutun strategiapeli-ilmiön eli pelin vesittymisen junnaavaksi asemasodaksi, ja pakottaa luovempiin ratkaisuihin: paikallaan nyhräämiseen ei yksinkertaisesti ole aikaa.
Reilusti aikarajaa nopeammin suoritetusta tehtävästä palkitaan ratkaisevalla voitolla, viimeiseen minuuttiin asti ajan käyttäneiden katsotaan voittaneen vain nippanappa.
Panzer Generalin tapaan Allied General erottuu massasta terästämällä strategiaa roolipelimäisillä piirteillä. Pelaaja valitsee itselleen ydinjoukon, joka seuraa taistelusta toiseen. Menestyksen myötä ydinyksiköt keräävät kokemuspisteitä, jotka paitsi tekevät joukoista kovempia taistelijoita, mahdollistavat myös niiden paisuttamisen määrällisesti tavallista vahvemmiksi. Jokaisessa skenaariossa on lisäksi yksiköitä, jotka ovat mukana vain yhden taistelun ajan. Loppuun asti ei pärjää, ellei pidä ydinjoukkoa hengissä ja tee niistä sekä kokemukseltaan että voimaltaan ylivoimaisia. Ironisen historiallisesti systeemi palkitsee kenraaleita, jotka säästävät omia poikia ja tuikkaavat pienet liittolaiset ensimmäisinä tuleen.
Kokemuksen lisäksi menestys ja etenkin kaupunkien valtaus palkitaan arvostuspisteillä, joilla ostetaan rintamalle jaettavat täydennykset sekä uudet yksiköt. Näinpä kylmää kyytiä viholliselle antavalla kenraalilla on varaa pitää miehensä aina parhaissa varusteissa ja täysin miehitettyinä. Porukkaa turhaan tapattavalla kenraalilla sen sijaan tuskin on varaa ostaa sodan kuluessa esiteltävää uutta kalustoa tai pitää joukkojaan täydessä vahvuudessa. Omien jatkuva tapattaminen kostautuu silläkin, että kokonaan uuden joukko-osaston hankkiminen on paljon kalliimpaa kuin haavoittuneiden korvaaminen.
Yhdessä meissä on voimaa
Allied Generalin hienous on siinä, että eri yksiköiden oikea yhteistyö on pakko sisäistää, ja suurin osa pelin säännöistä rohkaisee aselajien yhdistelyyn. Linnoitettuja puolustusasemia ja kaupunkeja ei vallata pelkästään tankeilla, eikä sotaa voiteta vain ilmasta. Koska yksiköt joutuu ostamaan itse, jättää peli hienosti pelaajan vastuulle sen, millä konsteilla sota voitetaan.
Jokainen skenaario on yksittäinen puzzle. Yleensä ensimmäisellä yrityksellä yrittää miettiä, mikä on taistelun koukku. Toisella yrittämällä sen ehkä jo tietää, mutta ajoitus pettää. Vasta muutaman yrityksen jälkeen on riittävän hyvä käsitys maastosta, tavoitteista ja siitä miten omien joukkojen pitää sijoittua.
Hyökkäyksissä omat joukot ryhmitellään muutamaksi "nyrkiksi", jotka koostuvat toisiaan puolustavista aselajeista. Yhden nyrkin tavoitteena voi esimerkiksi olla kaupunki, jonka puolustus tutkitaan ilmavoimilla, murskataan kaikki kohteen ympärillä oleva tankeilla, pehmennetään linnoittautuneet puolustajat ulos koloistaan tykistöllä ja lopulta suoritetaan itse valtaus pioneereilla ja tavallisella jalkaväellä. Toimivia vaihtoehtoja tuntuu olevan periaatteessa rajattomasti.
Hienosäätöä
Käyttöliittymää on paranneltu. Kartat ja informaatiopaneelit voivat nyt olla vaikka kaikki samaan aikaan avoinna näytöllä. Uutta on myös tarkka kirjanpito sekä pelaajan että yksittäisten joukkojen historiasta. Koska Allied General on Windows-peli, se tukee kaikkein tarkimpiakin resoluutioita, joten etenkin isommilla näytöillä kokonaistilanteesta saa paremman käsityksen kun kartasta on suurempi osa kerralla näkyvissä.
Sääntöjä on hiottu, etenkin huoltoa ja täydennyksiä. Siinä, missä Panzer Generalissa yksi viereisessä heksassa ollut vihollinen pystyi estämään oman yksikön huollon kerralla, Alliedissa huolto heikkenee vähitellen ja riippuen siitä, kuinka pahasti yksikkö on piiritetty. Panzer Generalin älyttömimpiä mokia oli mahdollisuus vallata vihollisen selustasta yksi kaupunki ja alkaa välittömästi tuottaa sinne uusia yksiköitä. Nyt huolto on realistisempaa, eikä vallattuun kaupunkiin saa uusia joukkoja ilman huoltoyhteyttä. Siltikin valtauksen jälkeen pitää odotella kaksi vuoroa.
Myös tekoäly tuntuu älykkäämmältä, vaikka välillä tekeekin karkeita mokia: vihollisen hävittäjä ei suinkaan pudottanut viereen eksynyttä kuljetuskonetta vaan lähti toiselle puolelle karttaa metsästämään muita hävittäjiä. Tekoälyä voi säätää, esimerkiksi pelaako se viimeiseen mieheen vai käyttää resurssejaan varovaisemmin ja taloudellisemmin.
Vaikeusastetta voi säätää varsin monipuolisesti, mutta joka tapauksessa etenkin alussa, aivan ensimmäisiä taisteluita lukuunottamatta, vastus tuntuu lähes ylivoimaiselta.
Kaksinpelissä oma vuoro pakataan tiedostoksi ja lähetetään esimerkiksi modeemilla vastustajalle, joka vuorostaan omat siirrot tehtyään lähettää vuoronsa takaisin. Vastustajan toimia ei tarvitse enää arvailla, sillä Allied Generalissa on nauhuri, joka tallentaa kaiken vastustajan vuorolla tapahtuneen "videonauhalle". Hilpeänä lisänä pelaaja voi lisätä kirjoitettuja kommentteja yksittäisiin tapahtumiin: "Hähää, taisi Stukat päästä yllättämään."
Vuosi sitten Panzer Generalin ulkoasua, grafiikkaa ja käyttöliittymää pidettiin poikkeuksellisen hyvinä, ja Allied Generalissa ulkoasu on, jos mahdollista, vieläkin hienompi. Yksiköt ovat pikkutarkkoja ja kauniita, käyttöliittymä suorastaan pursuaa pientä aiheeseen liittyvää piperrystä ja jokaista taistelua ryyditetään hienoilla animaatioilla (jotka tosin muutaman kerran jälkeen mieluummin kytkee pois päältä hidastamasta).
Ääniefektejä on paljon, mutta ainakin testikoneella osa niistä oli ikävän suttuisia ylimääräisine rutinoineen ja sirinöineen. Taistelut esitellään puheena ja kerrankin kohtalaisen eläytyvästi.
Krauteissa on karismaa
Allied General ei sytyttänyt samanlaiseen hurmaan kuin Panzer General vuosi sitten. Peli on jo kerran pelatun tuntuinen eikä liittoutuneiden sotakalusto ainakaan minusta ole yhtä kiehtovaa kuin saksalaisten tekniset oivallukset. Saksalaisten häijyn tehokkaan sotakoneiston komentamisessa kun oli erityistä viehätystä, liittoutuneiden kalustossa ei ole samaa karismaa.
Pelissä ei ole pahemmin valittamista. Korean ulkoasun ja helpon käyttöliittymän alla piilee monipuolinen pelisysteemi, jonka syvyydestä kertoo jotain se, että uusia taktiikoita tulee mietittyä silloinkin kun ei pelaa. Realismia on tarpeeksi, pelattavuus ja historiallisuus ovat hyvin tasapainossa. Allied General on erinomainen keino tutustua sotastrategiapeleihin, kunhan ei anna valtavan tietomäärän lannistaa itseään.
Windowsin myötä Allied General on ikävä kyllä edeltäjäänsä raskaampi ja hitaampi. Etenkin kaksinpelejä varten edes jonkinlainen taistelugeneraattori tai editori olisi ollut paikallaan, innokkaimmat kaksinpelaajat nimittäin ahmivat 39 taistelua hetkessä.
Allied General on enemmän kunniakkaiden perinteiden jatkaja kuin mullistava uudistus. Hyvä näin.
91
