Alone in the Dark: The New Horror (PSone) – Yksin pimeässä

Kauhu eli survival horror on aina ollut yksi PSonen pelitarjonnan kulmakivistä. Alone in the Darkin uutuusversio todistaa PSonen olevan vielä hyvin voimissaan.

Tarina alkaa kuin huono dekkari: Edward Carnby on yksityisetsivä ja demoninlahtaaja extraordinaire, jonka ystävä on tapettu Bostonin rannikolla sijaitsevalla Shadow Islandilla, Varjosaarella. Poliisi ei osaa selvittää asiaa, joten Edward lentää saarelle selvittämään, mitä oikein tapahtui.

Matkalla Edward kohtaa seksikkään punapään, tiedenainen Aline Cedracin, joka on menossa saarelle upporikkaan öljyparoni Mortonin sukulinnaan kahdestakin syystä: tutkimaan muinaisia kivitauluja ja selvittämään hämäriä sukujuuriaan.

Matka päättyy odottamattomasti, kun "jokin" pistää parivaljakon lentokoneen palasiksi ilmalennon aikana. Vastakohdannut pari putoaa laskuvarjoilla toisistaan erilleen, eikä Varjosaari todellakaan vaikuta alueelta, jolla mielii hiippailla yksikseen. Kartano on pimeänä, verijäljet koristavat puutarhapolkuja ja kauhusta kankeat eloonjääneet sopertavat hirviöistä. Eksentristen Mortonien pahaenteinen kartano suorastaan tulvii goottilaista kauhua, jopa puut ovat pystyyn kuolleet ja pisteenä i:n päälle sade ja salamointi ainaiset vieraat.

Eikö riitä? Nokitetaan 15 vuosituhatta vanhalla kadonneella rodulla, joka vartioi, niin, "jotain." Varjosaari toimii porttina muinaiselle kauhulle, liian hirveälle voitettavaksi. Saadaanko portti sinetöityä? Miten hallituksen salainen toimisto 713 liittyy asiaan? Millaisia kokeita Mortonit ovat tehneet ihmisillä? Ovatko huhut ihmisuhreista totta?

Alone in the Dark onnistuu lovecraftmaisen, hienovaraisen ja hissuksiin hiipivän kauhuympäristön luomisessa todella mainiosti. Siinä missä Resident Evilit menivät jatko-osissaan lahtausvaihteelle, on Alone in the Dark hidastempoisempi, tyylittelevämpi ja tunnelmaan vahvasti nojaava. Enpä toiste muista käyneen niin, että kun pelissä löydetystä sanelukoneesta alkaa kuulua messuamista muinaisella kielellä, isken hädissäni stoppia, etten vain herättäisi mitään.

On paha sanoa mitään yksittäistä syytä vahvalle tunnelmalle, ehkäpä se on kokonaisuus, joka jyllää.

Kaksin pimeässä

Vaikka tarinoita on vain yksi, voi seikkailun pelata kahtena versiona. Trendikkään näköinen Edward on heti aseistettu, kun taas Alinella ei ole edes kynsiviilaa. Taisteluja voi onneksi vältellä, kunhan käyttää nuppiaan.

Pelimekaniikaltaan Alone in the Dark on kuten mikä tahansa pelityyppinsä edustaja. Liikkuminen, esineiden keräily ja käyttö, yhdistäminen ja aseiden toiminta ovat kaikki heti tuttuja. Eroja on oikeastaan vain yksi: taskulamppu.

Kuulostaa naurettavalta, että taskulamppu olisi niinkin mullistava parannus, mutta näin vain on. Kun lampun nappaa käteensä, voi sillä valaista maaston pimeitä kohtia. Valoläikkä paljastaa esineitä ja hirviöitä, sillä voi pelotella otuksia tai pahimmassa tapauksessa houkutella niitä. Valoläikkä mukautuu aidon tuntuisesti maaston muotoihin, heijastuu peileistä ja häikäisee pelaajan silmiin suunnattuna. Neron työtä. Lamppua voi käyttää myös aseen parina, jolloin piipun suunnassa olevat ötöt jäävät kätevästi valokiilaan.

Valaistuksella kikkaillaan muutenkin taidokkaasti. Välähtelevät salamat esimerkiksi paljastavat välillä hirviöiden silhuetteja, ja olin pudota tuolilta, kun ympärilläni välähti painajaismaisia olentoja huoneessa, jota luulin tyhjäksi. Räiskin aseen tyhjäksi, ennen kuin uskoin, että huone todella oli tyhjä. Kai. Voi hermoparkoja. Tärinäefekti yhdistettynä tämmöisiin jekkuihin takaa, että adrenaliinirauhaset eivät saa rauhaa.

Kuvakulmien vaihtaminen tapahtuu hillitysti, joten suuntavaiston menettäminen ei koskaan ole vaarana, ja kertaluontoiset kuvakulmien vaihdot ja animaationpätkät tiivistävät tunnelmaa tehokkaasti. Kuvakulma voi vaikkapa vaihtua hetkeksi kulkijaa tarkkailevan hirviön silmiin. On piinaavaa kävellä pimeitä käytäviä, kun hyökkäys voi tulla mistä tahansa sekunnin varoitusajalla.

Pääpaino on kuitenkin tutkimisella ja puzzleilla. Dino Crisis 2 on lajityypin toimintapainotteinen ääripää, rauhallisemmassa päässä heiluu New Horror.

Pirullisen tyylikäs

Grafiikkaa ei voi kyllin kehua, se on todella todella tyylikästä ja toimivaa. Kuten kaikki muukin, grafiikka yksinkertaisesti toimii.

Arvosteltu versio ei ollut lopullinen myyntikappale, mikä näkyi viimeistelyn ongelmina. Jos kulki pelialueella "väärässä" järjestyksessä, sai jotkin radioviestit kuullakseen väärässä järjestyksessä. Tekstitystä ei vielä ollut, ääninäyttely oli paikoin surkeaa, äänenvoimakkuuskin heitteli miten sattui ja monesta videopätkästä puuttuivat äänet kokonaan.

Bonuksena pressiversiossa oli sisäänrakennetut huijaukset, mutta niihin ei tarvinnut koskea kuin kuvankaappauksien ajaksi. Vaikeustaso on sopiva, ja peli etenee koko ajan. Kynää ja paperia on hyvä pitää käsillä, sillä vaikka löytyneet tekstit, joita on paljon, saa mukaansa, on oikean vinkin etsiminen inventaariosta vähän hitaanpuoleista.

Tutkittavaa Alonessa riittää, sillä peli on kahdella CD:llä, joilla on yli 1200 tutkittavissa olevaa ruutua! Latausajat ovat lyhyitä, kartta toimii hyvin ja valikot ovat loogisia - systeemi tekee, mitä pelaaja haluaa, eikä hypi silmille. Tilanteen tallentaminen onnistuu missä vain, mutta syö onnen amuletteja. Onneksi niitä jaetaan varsin avokätisesti.

Alone in the Dark: The New Horror on merkkiteos.

90