Vaikka Alundrassa seikkaileekin teini ja prinsessa, siinä on paljon ominaisuuksia, jotka nostavat sen roolipelien massasta. Eikä seikkailu lopu kesken.
Alkuperäinen Alundra jakoi pelaajien tunteet kahtia: toiset rakastuivat sen laajuuteen ja vaihteleviin ideoihin, toiset kirosivat sen maanrakoon ylivaikeiden puzzlejen ja velton pelisuunnittelun takia. Peli kuitenkin menestyi sen verran, että sille täytyi saada jatko-osa.
Pääosassa on etsintäkuulutettu piraattimetsästäjä Flint, joka prinsessa Alexian rinnalla pelastaa Varunan kuningaskunnan ilkeän paroni Diazin ja tämän robottihirviöiden ikeestä. Luvassa on perinteistä tavarankeruuta, miekkamättöä, taikuutta, kinkkisiä puzzleja, hyppelyä ja pieniä alipelejä, eli viihdyttävää tekemistä pitkäksi aikaa.
Kun vieterihirviöt valtasivat maailman
Peli alkaa myrskyisellä taivaalla seilaavalla ilmalaivalla, jossa Flint kohtaa ensimmäistä kertaa oudot robotit sekä piraattiperheen, jonka kohtalo sekoittuu Flintin tehtävään. Ilmalaiva tietenkin romahtaa taivaalta ja Flintin suuri seikkailu alkaa.
Kaikkialla parveilevien vieterihirviöiden takana on paroni Diazin pahamaineinen keksijänero Mephisto, jonka kehittämä vieteriavain muuttaa elävän olennon koneorjaksi. Flint saa ratkoa monenmoisia ongelmia ja taistella erilaisia pahiksia vastaan ennen kuin kohtaa itse Mephiston lopullisessa taistossa.
Peli on täysin kolmiulotteinen, mikä tuo oman lisänsä taisteluihin, puzzleihin ja tietenkin ulkoasuun. Grafiikka on miellyttävää, joskin hieman väritöntä. Kamerakulmaa voi (ja pitääkin) pyörittää itse ja käytössä on myös zoomaus.
Aina pääsee eteenpäin
Itse pelaamiseen johdatetaan lyhyen harjoitusvaiheen kautta, jossa käydään läpi liikkeet, hypyt ja miekanheilutus. Mitään mutkikkaita liikesarjoja ei tarvitse hallita vaan yksinkertaisuus on valttia.
Juoni kehittyy hiljakseen ja vaikka se ei suuremmin yllätä, niin sen seuraaminen on varsin viihdyttävää. Varsinaisten suurten juonenliikahtelujen välilläkin riittää tekemistä. Luolastoissa ovat vastassa ötökkälaumat ja vaihtelevat puzzlet. Kaupungeissa voi jutella ihmisten kanssa ja tutkia rakennuksia, joista löytyy monesti lisää puzzleja ja aarteita. Päästäänpä parissa vaiheessa veden allekin.
Ongelmien taso vaihtelee helposta keskivaikeaan, eikä peli jää roikkumaan yhden ainoan ongelman takia. Puzzlet voivat olla pientä hoksaamista vaativia tehtäviä, nappien painelua oikeassa järjestyksessä, tarkkaa hyppelyä tai kaikkien edellisten yhdistelmä. Oikea ratkaisu löytyy ennen pitkää, ja jos jotain menee pieleen, tehtävä nollautuu ja sen voi aloittaa alusta. Jo koluttuihin paikkoihin voi vapaasti palata uudestaankin.
Alipelit ovat hauskoja. Esimerkiksi tikanheitossa saatavilla pisteillä voi hankkia parannuksia taikasormuksiin ja monissa muissa peleissä palkintona on yleensä tarpeellinen palapelin pala. Yksi hupaisimpia alipelejä on vedonlyönti Toroledon härkäkisoissa, jossa hyvällä tuurilla voi voittaa ison kasan rahaa.
Taistelusysteemi on simppeli, mättöhaluisemman mielestä ehkä jopa liiankin yksinkertainen. Haastavaa taistelua halajavat voivat myös valita alkuasetuksista vaikeustasoksi normaalin helpon sijasta, jolloin vastustajat tekevät enemmän hallaa. Flint aloittaa heikolla miekalla, mutta matkan varrella löytyvällä valuutalla saa onneksi paranneltua varustusta. Flint oppii muutamia taistelua tehostavia liikesarjoja mestari Jeehanilta, kunhan arkuista tai alipeleistä on kerännyt riittävästi palapelin paloja.
Normaalivastustajat eivät yleensä aiheuta päänvaivaa, mutta sopivin välein sirotellut bossit puolestaan vaativat joka kerta erilaisen strategian. Kun keksii pahisten heikon kohdan, voittaminen on helppoa.
Miekan lisäksi apuna taistelussa ja ongelmanratkaisussa ovat taikasormukset, joilla jokaisella on oma elementaalivoimansa. Elementaalin (eli jonkinmoisen keijukaisen) voi kutsua apuun taistelussa tai sitten voi käyttää sormusta aseen tapaan hyydyttämään vihulaisia tai vaikuttamaan erilaisiin ongelmaesineisiin.
Potki puskasta rahaa
Vaikka maallisen mammonan keräily on roolipeleissä arkipäivää, tuppaa pakollisten kliseiden ymppääminen peliin silti ärsyttämään. Miksi jokainen kasvipuska sisältää kolikoita, ympäri maailmaa on siroteltu aarrearkkuja, paikallinen sekatavarakauppa on aina vain "item shop"? Hienovarainen realismi tarjolla olevien tavaroiden suhteen tuskin vähentäisi pelattavuutta, mutta lisäisi huimasti pelimaailman uskottavuutta. Nyt tyhjän kukkaronsa voi täyttää potkimalla uudelleen kasvavia puskia nurin...
Musiikki ei juuri korvia hivele, jos ei nyt aivan särjekään. Se vaihtelee tilanteittain, mutta melodiat eivät ole erityisen mieleenpainuvia tai kauniita. Henkilöhahmot eivät paljon juttele ja puhetta kuullaankin vain välianimaatioissa, sillä pelikeskustelut hoituvat tekstinä. Flint itse ei puhu lainkaan vaan vain nyökyttelee kuin aidon ujot japanilaispojat.
Alundra 2 on erittäin toimiva ja viihdyttävä kokonaisuus, jossa yhdistyy viehättävän perinteisellä tavalla monia rooliseikkailugenren hyviä elementtejä. Puutteistaankin huolimatta se on erittäin kiinnostava ja pelaajansa palkitseva. Kun vielä pelaamista riittää ilman ylimääräistä koluamistakin pitkäksi aikaa, tuntee todella saavansa vastinetta rahoilleen.
87
