Vaikka Final Fantasy VII pyyhkäisi tornadon lailla läpi rooliseikkailujen, vielä on tilaa klassisemmallekin otteelle. Psygnosiksen Alundra edustaa perintäistä konsoliroolipelailua.
Vihdoinkin saamme nautittavaksemme Zelda IV:n... hups, eihän se olekaan Zelda vaan Alundra, pieni ruipeloinen keijukaispoika! Kas kuinka satuinkaan näin erehtymään. Nimeä ja korvien muotoa tärkeämpää kuitenkin on se zeldamainen peli-ilo, joka tästäkin rooliseikkailusta pursuaa.
Mokomakin Melzas
Alundralla on harvinainen kyky. Hän kykenee astumaan toisten uniin ja muuttamaan niiden kulkua. Kyky on tuiki tärkeä kyky, jossa unien demonit osaavat napata uneksijan kiikkiin, eikä painajainen lopu koskaan. Lisäksi Alundra näkee enneunia ja vieläpä noudattaa niiden kutsua, mikä johdattaa Alundran Inoa-nimiseen kylään. Seikkailu voi alkaa.
Pikkuhiljaa selviää, että pahis Melzas uhoaa tosissaan: koko ihmis- ja keijukunta on uhattuna. Huolimatta hentoisesta varrestaan Alundran harteille jää pelastajan rooli. Onneksi tikari heiluu ja taikakeinot jylläävät isoisten malliin.
Runsauden sarvi
Pelimaailma on varsin laaja lisää seikkailtavaa löytyy myös kartan ulkopuolelta, sillä Alundrahan kykeni astumaan sankariksi muitten uniin. Unijaksoissa saadaan ratkoa puzzleja ja hutkia örkkejä kuten maankamarallakin.
Puzzlepaljous tuo mieleen Climaxin vanhan kunnon Landstalkerin, jolle Alundra on, Zeldan ohella, paljosta velkaa. Aivan pelin alussa puzzlet suorastaan naurattavat, helppoudellaan, mutta pian hymy hyytyy. Tilalle astuu voittajan voitonriemu kun kinkkinen kohta vihdoin aukeaa tunnin ähistelyn jälkeen.
Alundra ei tyydy pelkästään pienten harmaiden aivosolujen käyttöön vaan heiluttaa tikariaan ahkerasti ärjyapinoiden, kivikilpparien tai vaikkapa limanuljaskoitten päänmenoksi.
Alkupaniikin jälkeen örkit saa hengiltä varsin kohtuullisin ponnisteluin. Perinteisiin roolipeleihin Alundraa ei voi kunnolla edes verrata, sillä sen verran reilusti saa miekkaa heiluttaa ja sankaria hyppyttää tasolta toiselle.
Alussa Alundra kestää kymmenen osumaa ja matkan varrella osumansietokyky lisääntyy yhdellä kerrallaan. Puskista ja pensaista löytyy tuon tuostakin pieniä timatteja, jotka laastaroivat saadut osumat ennalleen, ja jääpä niitä kuolleilta vihollisiltakin. Aarrearkkujen sisällöksi paljastuu usein lääkeyrtti, joka korjaa ison nivaskan osumia jahka yrtin nauttii (lue:aktivoi).
Köyhänä Alundrakin matkansa aloittaa, mutta gildeneitä kertyy reppuun taipaleelta tasaiseen tahtiin. Joistakin aarrearkuista , puskista tai edesmenneiden vastustajien taskuista ponnahtaa poimittavaksi kolikoita. Rahaa voi totutusti tuhlata shoppailemalla, kuinkas muuten.
Kyläläisten kanssa jutteleminen on niin ikään olennaista pelin etenemisen kannalta. Erityisen mieluisaa on piipahtaa visiitillä ennustajan tykönä, sillä tämä kurkistaa pienestä maksusta kristallipalloonsa ja kertoo Alundralle minne matka kannattaa seuraavaksi suunnata.
Sound and vision
Kuvallisesta Alundra on perinteinen. Paikat tunnistaa hyvin jo yhdellä silmäyksellä, sen verran erilaisiksi ovat vaikkapa Inoan kylä ja unimaisemat taikka kaivosalue piirretty. Värien kirjo ei kumminkaan päätä huimaa, ruskean ja vihreän murretut värit toistuvat paikka paikan jälkeen. Seikkailua katsellaan yläetuviistosta, mikä tuntuu toimivalta ratkaisulta.
Musiikki sopii peliin. Vaihtelua on kylliksi, mutta ikiklassikoita ei mieleen jää. Toisaalta, niitä löytääkseen ei kukaan uskoakseni pelaamista harjoitakaan.
Jäähyväiset vapaa-ajan ongelmille
Tallennuspisteiden runsaudella ei pelaajaa hemmotella. Kannattaakin varata reilusti aikaa, kun Alundran seuraan istahtaa, sillä yhden puzzleosion selvittämiseen saattaa parhaimmillaan hurahtaa koko lauantai-ilta!
Alundra selviää syynistä liput liehuen ja fanfaarit soiden. Väriköyhyyden ja zeldamaisuuden lisäksi ei siinä juuri vikoja ole.
90
