Hämähäkkinä lepakon selässä
Olipa kerran pieni hämähäkki, joka katsoi kadehtien lepakon kaunista lentoa.
Joskus yksi peli todella muuttaa kaiken. Vielä muutama vuosi sitten supersankaripelit olivat syystäkin halveksittua roskaa. Sitten tapahtui Arkhamin ihme.
Valkokangas rakastaa vain nuoruutta, ja Hollywoodin leffamogulin muisti on lyhyt. Siksi supersankarileffoissa saamme katsoa lukemattoman monia versioita niistä samoista syntytarinoista, jotka kaikki jo muistavat ulkoa. Hämähäkkimies aloitti valkokangasuransa vain vuosikymmen sitten, mutta taas saadaan katsoa Peter Parkerin muuttumista nykkiläisten sankariksi.
Onneksi leffan kanssa julkaistavassa pelissä päästään suoraan asiaan ilman Parkerin teiniongelmien kanssa painimista. Amazing Spider-Man jatkaa siitä, mihin uusi leffa loppuu, mikä on antanut kehittäjästudiolle melko vapaat kädet uuden seikkailun suunnittelussa. Vaikka Activisionin pressitilaisuudessa ei vielä päässyt pelaamaan, nähdyn perusteella Hämähäkin uusi tuleminen voi jopa olla vuoden toimintaseikkailuyllättäjiä.
Gothamin varjosta Manhattanin aurinkoon
Batman: Arkham Asylum ja City nostivat supersankarilisenssipelien riman kerralla kattoon. Eihän kehittäjästudio Beenoxin väki suostunut asiaa suoraan sanomaan, mutta Amazing Spider-Manista on lähdetty selkeästi tekemään vastausta Rocksteadyn Batman-peleille. Pelikonsepti yhdistää samalla tavalla avointa Manhattania ja suljettuja sisätiloja, taistelu perustuu hiippailun ja lähitaistelun saumattomaan yhteispeliin. Jopa kritisoitu kuvakulma on kopsattu Lepikseltä, sillä seittisinko aistii kameramiehen huohotuksen niskassaan, mutta hyvällä tavalla.
Henkilöön menevä kuvakulma näyttäisi vaikeuttavan ympäristön havainnointia, mutta matemaattisen tarkka etäisyyksien hahmottaminen ei olekaan tarpeen. Batmanien tyyliin seittisankarin liikkuminen on osittain automatisoitua, eli vähän tumpelompikin pelaaja pystyy siisteihin juttuihin. Pelin erikoisuutena on seittisyöksyminen (Web Rush), joka on käytännössä Hämiksen kuudennen aistin virka osana pelimekaniikkaa.
Hämähäkkivaiston funktio ei pelissä ole varoittaa vaarasta, vaan sen tehtävä on helpottaa liikkumista. Manhattanin pilvenpiirtäjien lomassa seittisinkoileva Die Spinne näkee itsensä keltaisina siluetteina kohdissa, joihin sankari voi seittisyöksähtää nappulan painalluksella. Toiminto takaa silmäkarkin, sillä verkkoheikki käyttää ympäristöään hyväkseen ja panee parhaat akrobaattiset temppunsa peliin syöksyessään kohteeseen.
Teräsmetsän Tarzan
Kehittäjät esittelivät seittisyöksyliikkumista tyypillisellä sivutehtävällä, jossa otetaan kiinni autolla pakenevat konnat. Nykyajan teknotietoinen teinisankari kaappaa kännykkäänsä poliisiradion lähetykset, jotka osoittavat avuntarpeen suunnan Manhattanin urbaanissa viidakossa.
Araknomies flengailee voidellun marakatin nopeudella konnien kaaran kiinni ja pistää tuulilasin säpäleiksi. Pelkääjän paikalla istuva konna yrittää ampua seinäkiipijän aivot rotvallille, mutta vikkelä naamiosankari väistää laukauksen bullet-time-refleksitestillä. Kohta koko menopeli on paketoitu suureen hämähäkinverkkoon pilvenpiirtäjien välille, ja Manhattan on taas turvassa roskasakilta.
Pelaamatta on paha sanoa, kuinka hyvin punaviherpelastajan ohjastaminen käytännössä skulaa, mutta kehittäjien demoamana Amazing Spider-Manin Manhattanilla flengailu näytti aika hiivatin siistiltä. Hämyhäkin liikkeet näyttävät just eivätkä melkein oikeilta.
Seittisinkoilun visuaaliseen ilmeeseen on yhdistetty sekä fysiikan tuntu että Hämärin yli-inhimilliset akrobaattiset kyvyt. Pilvenpiirtäjältä hyppäävän sankarin seuraaminen suorastaan kouraisee vatsanpohjasta, ja rosvojen perään syöksyessä tuntee vauhdin veressä ja viiman kasvoillaan. Leffan on vaikea panna tästä paremmaksi. Ehkäpä Nykin nailonsankarille luontevampi media olisikin tietokoneanimaatio, Peter Pixar, olisiko tässä reviirinlaajennuksen paikka?
Lyijykuuro rankka hämähäkin vie
Sisätiloissa Amazing Spider-Man muuttuu perinteiseksi toimintamäiskeeksi, jossa vastassa on sekä tuliaseita kantavia että lähitaisteluun varustettuja vihuja. Voimistaan huolimatta verkkopää voi kuolla luotiin, joten aseistetut kaverit hoidellaan yllätyshyökkäyksillä katonrajasta. Verkkosyöksyvaistosta on sisälläkin hyötyä, sillä se erottelee Batmanin etsivämoodin tapaan aseistetut viholliset ja paljastaa ympäristöstä kohteita, joista on hyötyä vihujen lanaamisessa. Kun aseelliset jampat on paketoitu seittikoteloihin, siirrytään henkilökohtaisempaan nyrkkipyykkiin kovanaamojen kanssa.
Spindelmannenin taistelutyyli ottaa inspiraationsa meksikolaisesta painista, ja nujakoista on saatu letkeän sankarinsa näköisiä. Liikkeissä on sopivaa nopeutta ja leikkisyyttä, joka puuttui yön ritarin raskasmielisistä liikesarjoista. Taas vertaan viittasankariin, mutta minkäs voit, sillä nujakointi näyttää hyvin arkhamihtavalta ajoitukseen perustuvalta mäiskeeltä. Nappulan hakkaaminen ei kannata, mikä on pelkästään hyvä juttu.
Beenoxin mukaan Amazing Spider-Man on vahvan tarinavetoinen peli, mutta tätä ei demossa paljon nähty. Pomotaisteluista vilautettiin lyhyesti viemärikenttään (vieläkö näitäkin tehdään?) sijoittuvaa Sarvikuono-tappelua. Taistossa verkkosyöksyvaistoa käytettiin väistöliikkeisiin, joilla lihakasa jallitettiin sähköistettyyn seittiin. Tämä pomomekaniikka oli fossiilinen jo Arkham Asylumin ilmestyessä, joten toivoa sopii, että valmiin pelin taistelut ovat mielenkiintoisempia. Beenoxin mukaan luvassa on useita tuttuja superkonnia, kenttävalikon perusteella ainakin Metsästäjä-Kraven taitaa esiintyä turpajuhlissa.
Amazing Spider-Man ei pressiesittelyn perusteella ole erityisen omaperäinen teos, mutta se ei välttämättä ole huono juttu. Jos lähdet kopioimaan, apinoi parhaita, ja Rocksteadyn Batmaneita parempia supersankaripelejä ei ole. Esikuva on temaattisestikin sopiva, sillä molemmat sankarit ovat teknologiaan ja strategiaan luottavia älykkään miehen sotureita. Toivoa sopii, että valmiissa pelissä nähdään myös omia ideoita.
Minun seurantalistalleni Hämiksen uusi tuleminen meni seittisingahtamalla.
Lassi Lapintie
PC, PS3, Wii, Xbox 360, 3DS, DS
Ilmestyy kesällä
