Kasoittain rahaa, kuumia tietokoneita ja kiihkeitä tulitaisteluita. Kaikkea tätä ja paljon muuta tarjoaa elämä ammattilaispelaajana!
Jo viime vuosituhannella, välittömästi insinöörin luotua nettipelit, pelaajista innokkaimmat hakeutuivat toistensa seuraan ja järjestäytyivät voimakkaiksi, laajalti pelätyiksi klaaneiksi. Nämä rohkeiden, taitavien veikkojen ja veikottarien ryhmät ovat sittemmin mitelleet taitojaan erilaisissa ammuskelu- ja strategiapeleissä kuin nykyajan gladiaattorit.
Menestyneimmät ovat aina keränneet glooriaa ja mainetta vertaistensa keskuudessa, mutta nykyään parhaista parhailla on ainakin teoreettinen mahdollisuus nousta oikeiksi julkkiksiksi massojen suosioon, ja siinä sivussa tienata sievoisia summia käteistä. Ammattipelaaminen on viime vuosien aikana kasvanut varteenotettavaksi ilmiöksi.
Ohjelmoijat ja urheilijat lähtevät töiden perässä ulkomaille, niin kuin viikottain lehdestä saa lukea. Mutta miltä kuulostaisi ura ammattilaistason tietokonepelaajana Yhdysvalloissa tai Etelä-Koreassa? Ei mikään mahdoton ajatus, sillä muutamissa maissa pelaaminen alkaa olla rinnastettavissa ammattilaisurheiluun.
Tikapuita pitkin taivaaseen
Ammattilaispelaamisen maailman perusta ovat erilaiset netissä pyöritettävät ladderit, liigat ja turnaukset, joista suurimpaan osaan voi osallistua kuka tahansa ilman sen suurempia etukäteisvaatimuksia. Näistä alkaa potentiaalisen ammattipelaajan tie kohti todellisia ammattilaisliigoja ja maailmanmestaruuskisoja.
Isoissa rahaturnauksissa pelattavat pelit ovat suurimmaksi osaksi nopeatempoisia taitopelejä eli 3D-räiskintöjä ja tosiaikanaksuja. Yhdysvalloissa ja Euroopassa suosituimpia ovat selkeästi Counter-Strike ja muut ammuskelut, idän kaukomailla suosikkipeli näyttäisi olevan vanha kunnon Starcraft. Muiden pelityyppien edustus pro-piireissä on vähäisempää, joskin FIFA-potkupalloa ja muutamia muita urheilupelejä näkee isompienkin turnausten listoilla jonkun verran.
Yksi yhtä vastaan -peleistä kuumimmat nimet ovat strategiapuolella Warcraft III, sinkohipassa Unreal Tournament 2003 ja Quake III. Tiimipelien ehdoton kuningas on Counter-Strike, joka jaksaa vetää pelaajia vuodesta toiseen. Vain netissä pyörivissä liigoissa ja cupeissa on enemmän valinnanvaraa pelien suhteen. Esimerkiksi ClanBase, yksi suurimmista "tapaamispaikoista", jossa ylläpidetään tilastoja ja järjestetään palkinnottomia turnauksia, antaa kisata useammassa kymmenessä eri pelissä ja pelimuodossa.
Joihinkin turnauksiin voivat vapaasti osallistua kaikki halukkaat (ja osallistumismaksun maksavat), kun taas monet isommat turnaukset edellyttävät alkukarsinnoista selviämistä ennen varsinaisia finaalitaistoja. Alkukarsinnat voivat olla joko maa- tai aluekohtaisia, LAN-tapahtumassa järjestettyjä mittelöitä, tai pidemmälle aikavälille sijoittuvia, netissä pelattavia vääntöjä.
Suurten rahojen areenat
Rahaturnauksia organisoivista tahoista länsimaissa vanhin ja komein on Cyberathlete Professional League eli CPL, joka aloitti toimintansa jo vuonna 1997. CPL:llä on sponsoritukenaan muun muassa sellaisia firmoja kuin Intel, nVidia ja Logitech, joten turnausten palkintotaso on varsin kohtuullinen.
CPL on vastuussa ammattipelaamisen päätapahtumista. Vuoden mittainen kausi on jaettu neljään turnaukseen, joista suurimmat eli kesä- ja talviturnaus järjestetään Yhdysvalloissa ja hieman pienemmät kevät- ja syysturnaus CPL:n alaorganisaation CPL Europen järjestämänä Euroopassa.
Pikkurahoista ei näissä peliturnauksissa ole kysymys. Esimerkiksi CPL:n joulukuisen turnauksen Counter-Strike-voittajatiimi kerää mojovat kolmekymmentä tuhatta dollaria, eikä tänä talvena ensimmäistä kertaa pelattavan PC:n Halo-kisan parhaan joukkueen tienaama yhdeksän tonnia sekään huonosti ole. Vuoden 2004 turnauksissa CPL jakaa yhteensä 600 000 dollarin edestä palkintoja.
Toinen suurista organisaatioista on Koreassa alkunsa saanut World Cyber Games. WCG järjestää kerran vuodessa maailmanlaajuisen turnauksen, jossa kohtaavat sekä yksittäiset pelaajat ja joukkueet että eri maiden alkukarsinnoista selvinneet "maajoukkueet". Suomessa kansallista karsintaa ei ainakaan viime vuonna järjestetty, Ruotsissa ja Eestissä sen sijaan kyllä.
Viimevuotisen WCG-turnauksen loppukähinät järjestettiin lokakuun puolivälissä olympialaisistakin tutussa Etelä-Korean pääkaupungissa Soulissa. Mittaa otettiin kahdeksassa eri pelissä (muun muassa Warcraft III, Starcraft, Counter-Strike, Halo ja FIFA 2003), joista jokaisessa oli muutama eri turnausmuoto. Pelaajia oli paikalla yli kuusisataa 55 maasta, palkintorahaa jaettiin 350 000 dollaria.
Muita, pienempiä turnauksia järjestetään vuoden mittaan runsain mitoin ympäri maailmaa. Suurin osa mielenkiintoisimmista tapahtumista sijoittuu Yhdysvaltoihin, mutta eurooppalaisetkin ovat tervetulleita osallistumaan rientoihin, jos paikalle saapuvat. Yksi tällainen "pienempi" mittelö on id Softwaren oma QuakeCon. Se järjestettiin ensimmäistä kertaa vuonna 1996, nykyään sadat pelaajat kohtaavat kerran vuodessa ottaakseen toisistaan mittaa vain ja ainoastaan Quake III:n parissa.
Konsolipelaajat saavat vihdoin osansa ammattilaispelaamisen iloista. Viime vuonna tois puol Atlantii perustettiin ensimmäinen pelkästään konsolipeleihin keskittyvä ammattilaisliiga Major League Gaming (MLG). Liigan pelivalikoimaan kuuluvat tällä hetkellä Halo, Madden Football, Gran Turismo 3 ja Soul Calibur II. Erityisesti viimeinen on mielenkiintoinen valinta, sillä PC-ammattilaisten puolella ei mättöpeliä ole nähtykään.
MLG:n tavoitteet ovat kovat, sillä sen perustajat aikovat vihdoinkin saattaa pelaamisen samalle tasolle perinteisten urheilulajien kanssa. Tapahtumien näkyvyyteen ja meininkiin aiotaan panostaa tosissaan ja niitä yritetään markkinoida myös suurelle yleisölle. Konsolipeleillä tavoite saattaa onnistua, sillä Xboxilla ja PlayStationilla on enemmän mediaseksikkyyttä ja katu-uskottavuutta kuin harmailla PC-laatikoilla. Toistaiseksi suuren mittakaavan konsoliliiga on vain amerikkalaisten hupia, mutta on varsin todennäköistä, että myös Eurooppaan vastaava organisaatio ilmestyy.
Lahjukset kassalta kolme
Suurimmat pelitapahtumat alkavat nykyisellään olla jo melko massiivisia tempauksia, joiden ohjelmaan kuuluvat cup-finaalien lisäksi suuret LAN-kekkerit. Monet ihan vain katsomaan tulleista raahaavat koneensa mukanaan ottaakseen lähiverkossa erää muiden paikallaolijoiden kanssa. Tällaisten massatapahtumien tilojen vuokraa, verkottamisia ja erityisesti palkintoja ei kustanneta pelkillä lipputuloilla. Kaikilla suuremmilla turnauksilla on yleensä useita tunnettuja sponsoreita, jotka maksavat viulut.
Menestyksekkäät klaanit voivat saada sponsorin tuekseen. Esimerkiksi Suomen kärkitiimeihin kuuluva Destination Skyline on suurissa, kansainvälisissä yhteenotoissa pärjäämisen myötä saanut yhteistyökumppanikseen Samsung Electronicsin. Maailmalla suurista firmoista muun muassa AMD, Intel ja nVidia tarjoavat huipputiimeille uusimmat pelivehkeet ja turnausmatkat vastineeksi väriensä julkisesta tunnustamisesta.
Firmat saavat tuotteilleen näkyvyyttä sekä kisoja että pelaajia sponsoroimalla, samaan tapaan kuin välinevalmistajat urheilussa, kun taas turnausten järjestäjät hyötyvät palkintojen ja kilpailijat sponsoroitujen pelivälineiden muodossa. Sponsoroinnin merkitystä ammattilaismaailmassa ei pidä aliarvioida, sillä tehokas ja ajan tasalla oleva rautapuoli on hyvälle pelaajalle kultaakin kalliimpi.
Firmoille taas näiden huipputason meille-kelpaa-vain-paras-jannujen antama palaute on tärkeää tuotekehittelyn kannalta. Laitevalmistajille muutaman kymmenen ilmaisen pelikoneen lahjoittaminen vuodessa ja turnausmatkojen maksaminen ei ole kovin suuri taloudellinen panostus. Mainoksissa ei vielä näy Counter-Striken maailmanmestareita hehkuttamassa käyttämänsä näytönohjainmerkin ylivertaisuutta, mutta kaukana ei se päivä taida olla.
Raaka peli Ranualla
Menestystä, mammonaa ja maailmanlaajuista mainetta halajavan pelaajan tai klaanin on syytä valmistautua raskaaseen ja pitkään urakkaan. Suoraan huipulta ei kukaan voi aloittaa, joten taitoja pitää hioa sekä kotona että palkinnottomissa liigoissa tai turnauksissa. Matka peruspelaajasta proksi on pitkä ja hikinen. Tavallinen toimeentulo on hankittava jotenkin ennen kuin pääsee tasolle, jossa pelkällä pelaamisella pystyy kustantamaan elämisensä. Mikäli ylipäätänsä pyrkii sellaiseen tavoitteeseen.
Monen ammattilaispelaajan vapaa-aika kuluu lähes täysin pelitaitojen hiomiseen. Päivät voi haaskata ansiotyössä tai opiskellen, mutta illat käytetään pelaamiseen, pelaamiseen ja pelaamiseen. Tiimipelejä varten ei riitä, että laukaukset osuvat maaliin ja askel on ketterä, sillä joukkueen yhteistyön on oltava optimaalisen sujuvaa. Tämän taidon kehittäminen ei onnistu vain botteja listimällä.
Huipulla pysyminen vaatii huomattavasti enemmän työtä kuin pelkkää satunnaista pelailua, sillä maailman ammattilaispelaajapiirit ovat sen verran pienet, että korkeimmalla huipulla ei ole tilaa kuin parhaille. Turnauksissakaan kunnon palkintoja ei yleensä jaeta kuin muutamalle menestyneimmälle tiimille tai pelaajalle, joten päivätyötään ei kannata jättää ennen kuin on todella, todella varma omista taidoistaan.
ClanBasen ja vastaavien nettikisailuissa palkintoja ei jaeta, mutta siitä huolimatta ne näyttelevät erittäin tärkeää roolia pro-pelaamisessa. Kuten sanottu, jatkuva harjoittelu on tärkeää, ja nettipalveluissa sovitut matsit muita klaaneja ja pelaajia vastaan ovat mitä parhainta treeniä. Tilastoissa hyvin sijoittuneet yksinäiset sudet voivat hyvinkin löytää itselleen paikan uutta verta etsivästä huippuklaanista.
Media on julma rakastaja
Kovinta pro-meininki on Etelä-Koreassa, jossa jopa tuhannet pelurit elättävät itsensä pelkästään pelaamalla turnauksissa. Elämä saattaa olla melkoisen makeaa, sillä hyvin sikäläisissä turnauksissa menestyvä ammattilaispelaaja voi kerätä parhaimmillaan yli 100 000 euron vuosiansioita, mikä on noin viisi kertaa suurempi summa kuin tavallisen suomalaisen keskipalkka. Peliammattilaisuus on muutenkin Koreassa hieman isompi juttu kuin lännessä, maassa on muun muassa ainakin kolme pelkästään peliturnausohjelmia ja -uutisia lähettävää tv-kanavaa.
Ammattilaispelaajat ovat Etelä-Koreassa todellisia julkkiksia, joiden on pakko kärsiä nimmarienjakotilaisuuksia, valtavia fanilaumoja ja alituisia lehtihaastatteluja. Länsimaissa pelimiesten (tai -naisten, vaikka ovatkin pro-piireissä melkoisen pieni vähemmistö) saama julkisuus rajoittuu lähinnä nettiin ja alan lehtiin. Valtamediaa aihe ei kiinnosta, muutamaa kuriositeetiksi laskettavaa dokumenttia lukuun ottamatta. Edes suurimpia CPL- tai WCG-turnauksia ei televisioida, vaan penkkiurheilijat joutuvat seuraamaan idoleitaan nettilähetysten avulla. Olisiko tässä, korealaisia vaikutteita mukaillen, markkinarako Haluatko peliammattilaiseksi? -tyyliselle ohjelmaformaatille?
Vaan osataan sitä myös koti-Suomessa. Kaukaisessa menneisyydessä ennen internetin valtakautta järjestettiin pelaamisen SM-kisoja (ensimmäiset itse asiassa jo vuonna 1984), joiden palkinnot tosin olivat vaatimattomia nykyisiin, parempien sponsorisopimusten mahdollistamiin potteihin. Pelaamisen julkisuusarvon kohottua kotimaisten turnausten palkintotaso on noussut, vaikka ollaan vielä kaukana kansainvälisestä tasosta. Assembly-messujen yhteydessä järjestetään vuosittain muutamia peliturnauksia. Viime vuonna valikoimassa olivat Unreal Tournament 2003, Warcraft III ja tietysti Counter-Strike.
Muutamana viime vuonna suomalaisista mittelöistä kenties merkittävin ja eniten ulkomaisia esikuviaan muistuttava on ollut Tilt.tv:n organisoima turnaus. Isompien turnausten tapaan Tilt-turneessakin on ensin pelattu kaikille avoin alkusarja ja playoffit netissä ja vasta loppupelit elävän yleisön edessä messuilla tai vastaavassa LAN-tapahtumassa. Vaikka koitoksen palkinnot ovat vaatimattomia, tällainen pienempi mutta kohtalaisen kovatasoinen turnaus on hyvä pohjustus isommille kentille ponnistamista varten.
Oma maa mustikka
Suomessa on päteviä pelaajia, vaikka parantamisen varaa olisi: Cyberathlete Professional Leaguen kymmenen parhaan Counter-Strike-klaanin listalla ei ole yhtään suomalaista tiimiä (satunnaisia suomalaisia saattaa löytyä joistain monikansallisista joukkueista), mutta listaa koristaa useampikin ruotsalainen porukka. Länsinaapurin Schroet Kommando -tiimi on itse asiassa tällä hetkellä rankattu maailmanlistan ykköseksi. Tiimin viime aikojen saavutuslistalta löytyvät sekä kesällä järjestetyn CPL Summer 2003:n että WCG:n lokakuisen Counter-Strike-turnauksen ykkössijat.
Miksi suomalaiset eivät ole nousseet maailman pro-pelaajien eliittiin, vaikka aktiivista pelaajakuntaa löytyy yllin kyllin? Yksi syy voi olla suomalaisen pelikulttuurin erot muuhun Eurooppaan verrattuna. Meillä moninpelaaminen tahtoo olla nettikeskeistä yksin kotona nysväämistä, kun taas muualla, myös Ruotsissa, pelataan paljon nettikahviloissa. Moni huipputiimi on saanut alkunsa kahvilassa pelattujen kauntterimatsien myötä syntyneissä kaveriporukoissa, joiden sisäiset sosiaaliset sidokset ovat vahvempia kuin kasvottomien nettinimien väliset. Motivaatio yhteistyöhön ja kovaan treenaamiseen saattaa olla parempi.
Nyt on suomalaisten pelaajien syytä skarpata ja tehdä sinivalkoista pelitaituruutta tunnetuksi maailmalla kun ala on vielä nuori. Jos sekä läntinen että eteläinen naapurimaamme, Panamasta ja Guatemalasta puhumattakaan, ovat saaneet WCG-karsintansa, eiköhän Suomenkin olisi aika saada omansa ja sen myötä edustaja seuraaviin kisoihin. Ei muuta kuin Suomi-verkkarit päälle, hiiri vireeseen ja pelaamaan, mars!
* * * * *
Välineurheilua
Samoin kuin perinteisemmissä urheilulajeissa, myös tietokoneistetuissa gladiaattoritaistoissa välineiden rooli on merkittävä. Modeemilla ja viime vuosituhannelta peräisin olevalla rullahiirellä on turha kuvitellakaan lähtemistä tasokkaampiin karkeloihin.
Tarpeeksi tehokkaan koneen lisäksi laajakaistayhteys ja tarkka optinen hiiri ovat vähimmäisvaatimuksia, jotta headshotit napsahtaisivat tarkasti kohdalleen. Tämänkin voi viedä äärimmäisyyksiin: ei ole tavatonta nähdä netissä keskusteluja, joissa vertaillaan vaikkapa langattomien hiirten tarkkuutta tai kiistellään, onko 20 millisekunnin pingi merkittävästi parempi kuin 22:n. Ja bisnes pyörii: "ammattilaispelaajille" kaupitellaan jos jonkinlaista sälää ylivertaisista hiirimatoista lähtien.
Välineet eivät ratkaise kaikkea, mutta on todennäköistä, että kahden samantasoisen pelurin kohdatessa paremmalla laitteistolla varustetulla on parempi mahdollisuus selvitä voittajana. Jos omat taidot eivät riitä tai pelaaminen ei muuten ota sujuakseen, voi aina turvautua itseään parempien apuun ja ottaa pari oppituntia. Esimerkiksi maailman parhaan tiimin, Team Schroetin, jäsenet tarjoavat opetusta muun muassa Counter-Strikessa ja Warcraft 3:ssa - kuinkas muuten kuin maksua vastaan. Pojat pääsevät kohtuullisille tuntipalkoille, sillä tunnin mittaisesta tutorointisessiosta pyydetään 35 euroa per osallistuja.
* * * * *
Verkon antimia
Cyberathlete Professional League
www.thecpl.com
Pohjois-Amerikkaan ja Eurooppaan keskittynyt, suuria turnauksia järjestävä organisaatio. Sivuilla tietoa muun muassa tulevista tapahtumista ja ohjeet niihin osallistumiseksi.
World Cyber Games
www.worldcybergames.com
Se toinen suuri ja kaunis. Sivuilla valokuvia ja videotaltiointeja edellisten WCG-turnausten finaalipeleistä.
ClanBase
www.clanbase.com
Erinomaisen onnistunut esimerkki toimivasta ja kaikin puolin hyvästä nettipelisivustosta, jonka välityksellä pelaajat voivat sopia matseja, ottaa osaa turnauksiin ja muuta vastaavaa.
Team Schroet
www.schroet.com
Tämän hetken suunnilleen parhaan ja menestyneimmän ammattilaisporukan kotisivusto. Sisältää paljon muutakin hyödyllistä kuin omakehua.
