Kun maskottipuzzleilut eivät enää riitä, haluaa mobiilipelaajakin kunnon pelattavaa.
Androidin Google Play -kauppa on oikea viidakko, jossa peliherkkujen metsästäminen käy työstä. Jos Android-pelaaja haluaa kokea muutakin kuin simppeleitä puzzleja tai hetken huvia, on kahlattava kymmenittäin sivuja. Iso läjä on toki hyvä juttu, mutta kuinka tonkia helmet läjästä esiin?
Sormiani säästämättä etsin kolme mielenkiintoista, keskivertoa corempaa Android-peliä, joista jokainen on ladattavissa Google Playsta ilmaiseksi. Mukana on räiskyttelyä ja roolipelaamista, yksin ja porukassa.
Nämä ovat ne androidit, joita etsitte.
Arcane Legends
Maailma matkassa
Mörppi taskuun ja menoksi. Ei tule sukulaisvierailullakaan nyt tylsää.
Arcane Legends on kuin kaikkien nettipelikoukussa viruvien fantasiasankarien kaipaama tilaustuote. Se on täysiverinen mörppi, joka kulkee mukana kaikkialle.
Tai no, ei ihan täysiverinen, sillä Arcane Legendsin kulmista iso osa on pyöristetty. Hahmoluokkia on vain kolme (joo, juuri ne kolme), alueet ovat ahtaita ja tasokatto napsahtaa vastaan jo parissa kympissä. Silti se on yllättävän hauskaa pikkupuhdetta.
Peruskaava on niin tuttu, että joka-aamuinen peilikuvanikin yllättää enemmän. Tehtäviä, expaa, ruutua nakuttaen pahikset palasiksi. Tason nousussa voi sijoittaa kykypisteitä liikkeisiin tai passiivitaitoihin, kultaa vaihdetaan terävämpään teräkseen. Lataus on ilmainen, mutta oikeita kukkaronnyörejä raottamalla voi lunastaa astetta eeppisempää kamaa. Oikeasti, jo ensimmäinen löytämäni taikajuoma oli brändätty tuolla sanoista kuluneimmalla.
Omana ideana Arcane Legendsissä jaloissa pyörii kehittyvä söpislemmikki. Kasvatettavia katteja ja rakkeja on kolmisenkymmentä erilaista. Nelikoipiset karvakuonot eivät ratkaise taisteluita, mutta isompi hyöty niiden kumppanuudesta on kuin sooloilevien muiden andronistien.
Arcane Legends on laatutyötä, mutta sen isoimpana heikkoutena on kaikkialla lemahtava mielikuvituksettomuuden lemu. Kun omat ideat jäävät koulutettavaan rakkiin, oltaisiin millä tahansa muulla alustalla huonossa jamassa. Androidilla taas vastaava peli on piristävää vaihtelua, jota pelaa ihan ilokseen, kun ei ees tarvitse maksaa.
Juho Penttilä
arcane1: Haakanilla on mahtileka!
Arcane2: Viholliset odottavat noutajaansa nätisti rivissä.
Arcane3: Platinaa saa ostettua, mutta platinalla saa ostettua vaikkapa expomääriä lisäävän juoman.
Arcane4: Kylänraitilla tapaa tuttuja.
HTC Desire HD Android
82
Varman päälle pelaava mörppi rikastuttaa pelaajan arkea nopealla ja sujuvalla peruspelaamisella, sekä tekijöiden lompakkoa mikromaksuilla.
Dungeon Hunter 3
Areena 6
Kolmas osa pettää aina.
Arkeen kuuluu turhautuminen. Ne hitaat hetket, kun jono ei etene eläkeläisen laskiessa senttejään tai kun joku kinastelee bussikuskin kanssa eikä joukkoliikenne liiku. Tuollaisiin hetkiin tarvitsee nopeaa tapaa purkaa painetta, ja se on Dungeon Hunter 3.
Ääriyksinkertaistettua Diabloa muistuttava mätkintärope on oivaa hetken huvia. Parissa minuutissa ehtii matsata ison hirviökasan kanssa, kerätä mainetta ja mammonaa, silloin tällöin jopa häviön tai pari. Vaikeustaso on sopiva, eli peli etenee, mutta tekemiseen pitää keskittyä.
Vaan ei ole kaikki kohdallaan dungeolandiassa. Siinä missä Dungeon Hunterin osat yksi ja kaksi olivat ihan uskottavia Diablo-klooneja isoine tutkittavine maailmoineen, on kolmosessa tyydyttävä vain onnettomiin pikkuareenoihin. Kun areenat alkavat vielä toistaa itseään nopeasti, täytyy ihmetellä, kenen ääliön idea maailmojen saksiminen oli.
Pelin saa ladata Google Play -kaupasta ilmaiseksi, mutta eihän ilmaista lounasta olekaan. Ah niin moderniin tyyliin Dungeon Hunter 3 on täynnä mikromaksuja, ja ilman Visan vinkautusta ripeään juoksuun verrattava vikkelä eteneminen muuttuu suossa rämpimiseksi piskuisten rahapalkintojen perässä.
Harmi, sillä Dungeon Hunter 3:ssa tekniikka ja pelattavuus on muuten mallillaan, ainoastaan onnettomista areenoista johtuva toisto ja mikromaksuihin liikaa nojaava bisnesmalli laimentavat pelin vetovoimaa. Ihan pikkukivaa mätkettä lyhyisiin hetkiin, mutta panee puremaan hammasta pidemmän päälle.
On se kumma, kun Diablo 3:n kirous heijastuu sen piskuisiin klooneihinkin.
Juho Penttilä
Kuvatekstit:
dungeon1: Aika fantsu logikäärme!
Dungeon2: Dungeon Hunterin maailmassa sähkötys on edelleen voimassa oleva kommunikaatiokeino.
Dungeon3: Areenat täyttyisivät nopeasti ruumiskasoista, elleivät ruumiit katoaisi niin nopeasti.
Dungeon4: Kesällä hyttysiä ei pääse pakoon edes pelien ihmeelliseen maailmaan.
Dungeon5: Nimet eivät ole sieltä kuluneimmasta päästä, mutta mitään uutta tai yllättävää nämä hahmot eivät osaa.
HTC Desire HD Android
72
Pikku-Diablo on kolmannessa osassaan kirjaimellisesti rajoittunut. Soturin mahtavin ase on luottokortti.
Global Outbreak
Zombit valtaavat alaa
Kuolleet kävelivät jo puhelimeenkin.
Global Outbreak on piristävän synkkä poikkeus Google Play -kaupan ällösöpöjen maskottipelien ja teinejä paljaalla pinnalla houkuttelevan tusinatavaran seassa. Se tarjoaa globaaleja ongelmia ja vastenmielisiä eläviä kalmoja. Euroopan Unionin budjettiriiheä? No ei! Luoja paratkoon, rajansa se on hirveyksilläkin!
Kun maahan ilmestyy outoa, ihmiset zombeiksi muuttavaa kasvustoa, on miljoonien turvallisuus yksityisen palkkasoturiyritys Blackhorne Industriesin kontolla. Blackhornen johtajan on torjuttava epidemian leviäminen, varustettava joukot, kehitettävä parempia aseita ja koulutettava sotilaista entistä tehokkaampia zombintuhoajia. Ja kello tikittää kohti tuomionpäivää.
Vuoropohjaisuus on vaihtunut tosiaikaan, ryhmäkoko pienentynyt entisestään, eikä edes sitä yhtä tukikohtaa rakenneta, mutta muuten Global Outbreak on kuin XCOMin zombahtanut yksinkertainen pikkuveli. Epidemian leviämistä seurataan tutun näköiseltä karttapallolta, toimintaa varten joukot siirretään sijaintiinsa ilmateitse.
Maastossa pari Blackhornen palkkasoturia lyijyttää zombeista luulot pihalle ja panee tautia levittävän kasvuston kuriin möhkylä kerrallaan. Sotilaiden kontrollointi toimii erinomaisesti ja miehet tekevät juuri sen mitä pitääkin. Puhelimella käyttöliittymän napit olivat turhan pieniä isoille näpeilleni, mutta täppäripelaajia ne eivät häiritse.
Kuten aina, isoin paha ei ole kävelevät kalmot, vaan miehet puvuissaan. Karttapallolla tikittävä kello laskee aikaa hetkeen, jolloin kaikki jäljellä olevat infektiosarakkeet pyyhitään pallolta ydinasein. Blackhorne-pomon pitää siis kitkeä infektiota mahdollisimman tehokkaasti, ettei ydinpamaus vie sivullisia uhreja mukanaan. Nykymaailmassa siviilienkin suojeleminen on ulkoistettu yksityisyrityksille.
Global Outbreak on omiaan lyhyisiin pelisessioihin, sillä simppelit zombilahtaukset eivät monta minuuttia kestä, mutta harvinaisen hyvin se liimasi rasvanäppini tökkimään puhelimen ruudun ällöttävän kiiltäväksi. Kikkakolmosena peli nappaa pelaajan sijainnin GPS:n kautta, vaikkei siitä karttapallon puoliskoa ja muutamaa suomalaista paikan nimeä enempää kostukaan.
Global Outbreak on omalaatuinen tapaus Androidin pelikauppaviidakossa. Toimintaa vaikeuttamalla peli olisi saanut lisäjännitystä, mutta näinkin yläkuvakulman zombimättäjäiset osuivat makuhermoon kuin mensalaisen makea aivohillo kävelevälle kalmolle.
Juho Penttilä
Kuvatekstit:
global1: Toiminta toimii tökkimällä ja sutimalla. Ja hyvin toimiikin.
Global2: Mitä pidemmälle epidemia on levinnyt, sitä vahvempi sen aiheuttaja on, joten seurauksia pitää karsia ennen syyn kimppuun käymistä.
HTC Desire HD Android
85
XCOMin toiminnantäytteinen zombiveli sopii isoon ja pieneen pelinälkään.
