Pieniä eläimiä voi nyt ulkoiluttaa kotioven tuolla puolenkin, sillä DS:n Animal Crossing: Wild World istuu matkapeliksi erinomaisesti. Sikäli jos malttaa lähteä matkalle, koska omalla sohvalla on kivempi pelata, ja se tulee halvemmaksikin.

Animal Crossing on elämäsimulaatio, joka muistuttaa etäisesti Harvest Moonia ja vielä etäisemmin Simsejä. Eläjät ovat eläimiä ja muistuttavat joko oikeita sellaisia tai ovat eksoottisia töpselikärsäkkäitä. Koko kylää ei voi ohjastella, vain omaa hahmoa.

Peli alkaa realistisen masentavasti, kun hahmo muuttaa asumaan pikkuiseen kylään ja saa saman tien niskaansa talovelat. Kylän kauppias pitää pientä puotia ja edistää kunnantaloutta luotottamalla tulokkaiden talonrakennusta. Tupa ja kammari riittävät ensiasunnoksi, mutta lisäsiipi on luvassa, kunhan vanha velka on maksettu pois. Paikallinen rahayksikkö on tiuku (bell), joita kertyy ahkeroivan tilille kohtuullista tahtia. Lisätuloja saa kalastamalla, keräämällä simpukoita ja poimimalla appelsiineja, sillä kauppias Nook lunastaa saaliin päivän hintaan. Puista saattaa ravistelemalla putoilla muutakin kuin lunta ja kuivuneita lehtiä, sillä jopa pöytä on jostain syystä joutunut oksastoon odottamaan löytäjäänsä.

Peli seuraa kalenteria, joten kesän koittaessa kalojen lisäksi pääsee saalistamaan perhosia ja pörriäisiä, joista niistäkin Nook maksaa tiukuja velallisilleen. Kalenterin lisäksi peli noudattaa kelloa, joten kauppaan on turha yrittää klo 23 jälkeen. Laki se on eläintenkin työajoille.

Sisusta ja shoppaa

Kodin kalustaminen on yksi puhdepuuhista. Paikallinen Kotilieden edustajisto käy arvostelemassa sisustukselliset elementit ja jättää näkemästään raportin postilaatikkoon. Kun sisustamiselta jää aikaa, sen voi käyttää vaikkapa kuihtuvien kukkien kasteluun (muista ostaa kastelukannu), kirjeiden kirjoittamiseen, vaatesuunnitteluun tai kummallisiin kuoppiin putoiluun. Kylän luonnontieteellinen museo odottaa lahjoituksina kaloja, perhosia, fossiileita, jotta vitriinit ja vesitankit täyttyisivät. Ja kaiken tämän jälkeen rannalle on varmasti huuhtoutunut jo uusi nippu simpukoita kerättäväksi.

Kylän asukkaat ovat jostain kumman syystä kotoisan kärttyisiä. Osa vaivautuu olemaan hädin tuskin kohteliaita, osa ei sitäkään. Varomaton puhuttelu voi johtaa ankaraan äksyilyyn ja herjaamiseen ilman järkevää syytä. Sentään söpö pieni kilinsorttinen Chevre-neito ymmärtää ystävällisyyden ja kohteliaisuuden päälle.

Wild Worldissä on nettipelimahdollisuus, mutta systeemi on varsin rajallinen. Toisiin kyliin pääsee ainoastaan vaihdettujen salasanojen avulla, joten rettelöivistä ei-toivotuista vieraista ei ole pelkoa. Peliä on tosin niin kiva pelata yksinkin, että seuraa ei kaipaa. Samaa kylää voi vuoron perään asuttaa yhteensä neljä eri pelaajaa omilla hahmoillaan.

Elä ja hengitä

Tekemistä ja värkkäämistä piisaa vallan riittävästi. Koska aikarajoituksia ei ole ja kello käy maan aikaa, aikaa myös riittää kaikkeen tekemiseen yllin kyllin. Pelaaminen on rentoa ja vapaata suorituspaineista, ketään vastaan ei tarvitse kilpailla eikä voitosta taistella verenmaku suussa.

Idearikkaus viehättää yhtä paljon kuin vapaus elää ja hengittää. Koskaan ei voi olla varma, onko seuraava pelipäivä samanlainen kuin eilinen, sillä pikkuyllätyksiä riittää keksittäväksi. Kauppa saattaa olla kiinni, tai ehkä joku vihdoin ostaa sen huolella ja rakkaudella väkertämäni, anteeksi, suunnittelemani kamalan näköisen nutun Ablen sisarusten muotiputiikista. Tai ehkä ensi viikolla alkaa uusi kylätapahtuma, kun Bright Nights pääsi juuri loppumaan.

Näennäinen tavoitteiden puute ja rallikisamaisen kilpailuelementin puuttuminen voivat olla negatiivinen piirre joidenkin mielestä, mutta toisille virkistävää vaihtelua. Minulle Animal Crossing: Wild World on tenhoava ja viehättävä kokemus, lempeä ja rentouttava elämys. Äreistä naapurieläimistä huolimatta.