Yksinkertaiset pelit ovat usein parhaita moninpelejä ja Namcon uusi tennispeli on juuri sellainen.
Anna Kournikova's Smash Court Tennis tunnetaan myös nimellä Smash Court Tennis 2, sillä peli on jatkoa lievää kulttimainetta nauttivalle Smash Court Tennikselle. Venäläisen teinitähti Anna Kournikovan nimi on ostettu Eurooppa-version kanteen. Oiva valinta, sillä naisenalku ihastuttaa yleisöä paitsi tennislahjoillaan myös pelaamalla tavallista niukemmassa asussa. Kournikova tosin kyllästyi ensimmäisenä seksiobjektititteliinsä ja toivoi lehdistötilaisuudessa, että hänelle esitettäisiin vaihteeksi tennikseenkin liittyviä kysymyksiä.
Itämainen tyyli
Kournikova ei ole hukannut harjoituspäiviä motion capturen tekemiseen, sillä realististen hahmojen sijasta pelaajat ovat sarjakuvamaisia pikku-ukkoja ja akkoja. Vähäisestä varresta huolimatta niiden ulkomuotoon on saatu kivasti persoonallisuutta, jollain on ilmiselvä rasta, toisella helmiä hiuksissa ja nimikkötähti Kournikovalla keikkuu tuttu poninhäntä.
Persoonallisuus ei onneksi näy pelkästään hiustyyleissä, sillä kaikilla hahmoilla on yksilölliset kyvyt syöttötaidosta juoksunopeuteen. Taidoilla saisi olla nykyistä suurempi merkitys tapahtumiin ja varsinkin tekoälyn pelityyliin. Yksinpeli piristyisi heti, jos hyvät verkkopelaajat nousisivat ärhäkämmin verkolle kun taitavat peruspelaajat pommittaisivat takalinjoilta. Muutenkin tekoäly kaipaisi inhimillisiä piirteitä, sillä kone epäonnistuu ykkössyötössä vain pelaajan omana kaksinpelikaverina.
Animaatio ja äänet noudattavat niukkaa linjaa. Se ei häiritse, sillä pelissä on animeteollinen perusvire, johon lapsellinen grafiikka ja kirkkaat värit sopivat hyvin. Hahmoilla ei ole yksilöllisiä liikkeitä vaan ne hallitsevat samat peruslyönnit, syötöt ja heittäytymiset. Touhussa ei ole muuta vikaa kuin se, että kurotusten jälkeen pelaajat näyttävät vain seisoskelevan paikoilleen ennen kuin jatkavat pelaamista. Muutama lisäanimaatio ylösnousuun olisi paikallaan, sillä nyt viive tuntuu lähinnä kontrollien hidastelulta.
Pelimoodeja on neljä erilaista: harjoitukset, näytösottelut, turnaus ja Smash Blast. Harjoituksissa lämmitellään seinää vastaan, treenataan syöttämään tai opetellaan palauttamaan. Erillinen treenausmahdollisuus on pelille aina plussaa ja varsinkin syöttöjen oikea rytmi on mukavampi opetella harjoituksessa kuin ottelussa tekemällä kaksoisvirheitä.
Näytösottelut ovat yksittäisiä matseja, joita voi pelata yksin- tai kaksinpelinä. Ihmispelaajien määrän voi valita vapaasti ja tekoälyllinen pelaaja täyttää puuttuvat pelipaikat. Nelinpelit ihmisporukalla ovatkin Smash Courtin ehdottomasti vahvinta antia.
Turnaus on uraluonteinen yksinpeli, jossa osallistutaan turnauksiin suurista Grand Slam -kisoista vaikka kadulla pelattaviin satelliittikisoihin. Voitoista saa ranking-pisteitä ja pelin varsinaisena tarkoituksena on kohota mahdollisimman korkealle tennishierarkiassa aina maailman ykköseksi asti.
Hyvänä idena turnauksissa voi pelata sekanelinpeliä tai tavallista nelinpeliä, joissa pelikaverina on tekoälyn ohjaama hahmo. Tällöin aloittelija oppii verkkopelin niksit, kun kaveri huolehtii syötönpalautuksista ja paikkaa edes osan pelaajan virheistä. Jostain syystä tietokone ei tsemppaa ihmisen parina yhtä paljon kuin normaalisti. Kone saattaa vain jäädää katselemaan pelaajien välistä suhahtavaa lyöntiä, kun vastapuolella samaan tilanteeseen heittäytyvät molemmat kaverit.
Smash Blast on Smash Courtin erikoisuus, jossa räjähtävällä palolla pelataan kavereita vastaan. Alle kymmeneen sekuntiin viritetty aikapommi lähtee tikittämään syötöstä. Jos pelaaja on liian lähellä räjähdystä hahmo kuolee ja voittaja on se, jolla jää pelikuntoiseksi joku viidestä äijästä. Pelityyli on tylsä, sillä palloa voi vaikka juosta karkuun rangaistuksetta ja normaali nelinpelitennis on moninpelinä moninverroin kiinnostavampi.
Kontrollit ovat tennispelien perinteiden mukaiset. Lyöntivoimakkuus määrätään napista ja tähtäys määrätään sen mukaan miten hahmo on sijoittunut palloon. Ohituslyönnissä vasempaan nurkkaan, pelaajan on painettava padia vasempaan ja seistävä pallon oikealla puolella. Systeemi toimii, sillä se mahdollistaa sekä yllättävät käännöt että vastustajan palautusten ennakoinnin. Ainoa selkeä heikkous on se, että syötöt ovat ylitehokkaita. Varsinkin yksinpelissä ottelut tahtovat jäädä siihen, että pelaaja junttaa ykkösen aivan syöttöruudun laitaan eikä vastustaja ehdi juosta enää palautuksen jälkeen kentälle.
Smash Courtissa on samaa fiilistä kuin muinaisissa videopeleissä, joissa kahdella laudalla pompoteltiin palloa pelaajien välissä. Harmi vain, että tällaisia tennispelejä tehtiin jo 80-luvulla, joten Smash Courtia ei voi pitää erikoisuutena tai tuoreena ideana. Vaikka yksinkertainen yksinpeli ei viehätäkään niin porukalla nopeasti opittava ja hauska peli toimii kivasti.
68
