Another Code: R – A Journey into Lost Memories (Wii) – R-koodi

Jokaisesta ei ole isäksi. Code: R ei käsittele saamisen vaikeutta, vaan keskittyy vanhemmuuden ongelmiin, pelitarinaksi jopa harvinaisen hyvin.

Another Code: R on itsenäinen jatko-osa muutaman vuoden takaiselle DS-pelille Another Code: Two Memories (Pelit 9/05, 77 p). Two Memories kertoi 13-vuotiaasta Ashleystä, joka asui tätinsä luona ja luuli olevansa orpo.

Two Memoriesissa Ashleyn isä ilmestyi yllättäen kuvioihin ja pyysi tyttöä mukaansa kummalliselle saarelle. Another Code: R sijoittuu kolme vuotta edellisen pelin tapahtumien jälkeen. Ashleyn tiedemiesisä on taas jättänyt tytön oman onnensa nojaan, kunnes isä kutsuu hänet syrjäiselle leirintäalueelle Juliet-järven rannalle. Tarinan auetessa selviää, että paikka liittyy jollain tavalla Ashleyn kuolleeseen äitiin.

Äiti, missä sinä olet?

Another Code: R on mekaniikaltaan perinteinen naksutteluseikkailu, jonka tarina on jaettu lukuihin kuin kirja. Juoni avautuu sitä mukaa, kun Ashley muistaa uuden sirpaleen lapsuudestaan. Muistoja ei pääse pelaamaan, mutta jokaisen luvun lopussa on lyhyt kertauskuulustelu päättyneessä luvussa tapahtuneista asioista ja esiin nousseista muistoista.

Juoni lähtee hitaasti liikkeelle. Ensimmäinen ja toinen luku kuluvat pääasiassa tarinan taustoitukseen ja siihen, että peli opettaa käyttöliittymänsä. Vasta kolmannessa luvussa tarina nytkähtää kunnolla käyntiin ja ongelmia sekä tekemistä alkaa olla enemmän. Ongelmien taso ei ole mitenkään vaativa, mutta niitä on ilo ratkoa, sillä Moten ominaisuudet ja mahdollisuudet otetaan hienosti huomioon.

Valitettavasti ongelmien korkea laatu ei korvaa määrän puutetta. Pelin suurin ongelma on nimittäin se, että pulmien ratkontaa tai muuta järjellistä tekemistä on yllättävän vähän. Suurin osa liki kahdestakymmenestä pelitunnista kuluu siihen, että katsotaan, kuinka Ashley keskustelee eri ihmisten kanssa. Keskustelut ovat liian usein tuskallisen pitkiä eivätkä pysy asiassa.

”Minulla on nälkä, tilataanko ruokaa? Hyvä idea, jatketaan sen jälkeen mysteerin ratkomista. Mitä syötäisiin? Hei, isä kertoi, että kulman takana on ravintola!”

Rönsyt tekevät päähenkilöistä inhimillisiä, mutta turhaa jauhantaa on yksinkertaisesti liikaa. Kun höpinää on jatkunut minuuttitolkulla ja tekeminen on rajoittunut vain A-napin painallukseksi, tuntuu, että seuraa tv-sarjaa.

Turhan höpötyksen kestää, sillä tarina on vetovoimainen. Bonuksena juoni käsittelee teemoja, kuten ystävyyttä ja perheen suhdetta huomattavasti kypsemmin kuin suurin osa peleistä. Lisäksi Ashley ja hänen avukseen tupsahtava Matt ovat sympaattisia.

Ulkoasultaan Another Code: R muistuttaa monia DS-seikkailuja, kuten Ace Attorneyta tai Hotel Duskia. (Itse asiassa peli sijoittuu samaan maailmaan kuin Hotel Dusk.). Tyylivalinnat toimivat hyvin. Musiikki sen sijaan vaihtuu tiiviiseen tahtiin, mutta ärsyttävästi monet kappaleista ovat niin samantapaista taustamusiikkia, ettei kipaleiden välistä eroa aina edes huomaa.

Another Code: R:ää on vaikea arvioida. Kokonaisuudessa on paljon hyvää, mutta tekemisen ja katsomisen suhde on pahasti epätasapainossa. Pitkiä keskustelujaksoja seuraa ympäriinsä juoksentelua, lisää keskustelua, tavaroiden poimimista tai etsimistä ja lopulta jokin nokkela ongelma. Ja pam! Sen jälkeen lisää keskustelua. Interaktiivisena kirjana peli toimisi paremmin, mutta silloinkin siinä on liikaa löysää.

Pitkien dialogien sietokyvyn täytyy olla kehittynyt, muussa tapauksessa seikkailuun on turha koskea. Another Code: R:ssä on vahva tarina, kypsiä teemoja, samastuttavat henkilöhahmot ja liuta muikeita ongelmia. Niin moni asia on kunnossa, että tarinan laimentaminen turhilla dialogiosuuksilla harmittaa.

74

Lisää aiheesta