Another Code on piristävä poikkeus. Japanilainen kevytseikkailu panostaa tunnelmalliseen tarinaan ja DS:n kosketusnäytön hiplaamiseen ilman pelkoa joutumisesta toimintakohtauksiin.

Tarinan sankarittarena loistaa syntymäpäiväänsä numeroa 14 odottava Ashley, joka saapuu autioituneelle saarelle isäänsä etsimään. Saarella sijaitsee suuri kartano, jossa majailee muistinsa menettänyt kummitus nimeltä D. Ashleyn ja D:n kolutessa kartanoa tarinan palaset loksahtelevat hitaasti paikoilleen.

Seikkailu on tehty varta vasten DS:lle, joten pelaaminen on erittäin luontevaa. Ylemmän näytön staattinen näkymä näyttää paikan, jossa Ashley kulloinkin oleskelee. Alemmassa ruudussa kuvakulma on ylhäältä alas ja Ashleyta ohjataan joko ristikko-ohjaimella tai näppärämmin kosketuskynällä. Tyttö menee minne tikulla osoittaa. Kun yläruudussa näkyy jotain mielenkiintoista, napautetaan suurennuslasia, jolloin sama kuva siirtyy kosketusnäyttöön. Näytöllä olevia asioita tutkitaan tökkimällä vimmatusti ruutua. Joskus esineitä pitää pyörittää, raaputtaa tai heitellä.

Tarina etenee suoraviivaisesti. Keskusteluissa on vaihtoehtoja, mutta lopputuloksen kannalta on sama, missä järjestyksessä dialogin käy läpi. Alussa höpinää on liikaa, mutta puhetulva helpottaa keskivaiheilla, jolloin seikkailu on parhaimmillaan. Harmittavasti loppu pilataan liialla selittämisellä, mutta tarinasta jäi silti hyvät fiilikset.

Erehdyttävästi Nintendo DS:ltä näyttävä DAS on Ashleyn tärkein työkalu. Sillä voi valokuvata kaiken näkemänsä tai lukea sieltä täältä löytyviä moduuleita, jotka sisältävät pulmien ratkonnassa tarpeellisia tiedonjyväsiä. Tärkein ominaisuus on pelitilanteen tallennus, joka onnistuu koska tahansa.

Ongelmat eivät ole vaikeita, mutta mukaan on saatu pari hienoa oivallusta, joissa laitteen ominaisuuksia hyödynnetään nerokkaasti. Tuntuu, että suunnittelijoille on annettu ohjeeksi keksiä mahdollisimman paljon kosketusnäytöllä ratkaistavia pulmia, sillä suuri osa arvoituksista ratkeaa tikkua vemputtamalla.

Selvä suunnittelumoka ja yksi pelin ärsyttävimpiä piirteitä on se, että ongelman ratkaisevaa tavaraa ei saa poimittua ennen kuin pähkinä tulee eteen. Tosielämään siirrettynä tilanne on sama kuin jos avainta ei voisi ottaa pöydältä ennen kuin on todennut oven olevan lukossa.

Juoni selväksi

Jokaisen episodin lopussa kerrataan siihen mennessä tapahtuneet asiat monivalintakysymyksiin vastaamalla. Asiaa jauhetaan, kunnes kaikkiin kysymyksiin onnistuu vastaamaan oikein. Pelin kulkuun tietovisa ei vaikuta, joten homman tarkoituksena lienee varmistaa, että tyhmimmätkin oivaltavat juonen koukerot.

Itse nuohosin seikkailun läpi reilussa kahdeksassa tunnissa enkä taatusti kiirehtinyt missään. Vaikka juoni on ihan mielenkiintoinen, se on selvästi suunnattu satunnaisille pelaajille. Täysihintaiseksi peliksi tekemistä on liian vähän, varsinkin kuin uudelleenpeluuarvo on likimain nollassa.

Silti tekijöille pitää nostaa hattua: he eivät ole sortuneet keinotekoisiin pelinpidennyksiin, kuten äkkikuolemiin tai tiukkoihin aikarajoihin. Lisäksi Another Code todistaa, miten hyvin DS sopii seikkailupelien alustaksi. Lisää samanlaista, mutta enemmän täytettä, kiitos.