Another World – Juppiprofessori rinnakkaistodellisuudessa

Lester Knight Chaykin on Ferrarillaan kaahaileva menestyvä nuori tiedemies, jonka käsitys rentouttavasta illasta on näpelöidä hiukkaskiihdyttimen hologrammista päätettä kaljatölkki eväänään. Eräänä iltana testien tuloksena ei ollutkaan normaalia ryvästä antimateriaa, neutriinoja ja muita alkeishiukkasia, sillä luonnollisemmat voimat puuttuivat tapahtumien kulkuun salaman muodossa varpaten miekkosen työpöytineen rinnakkaiseen ulottuvuuteen. Uuteen ja outoon maailmaan johdatteleva alkudemo vaihtuu hämäävästi lennossa peliksi proffan aineellistuessa veden alla altaassa, jonka pohjalla kyttäilee öklöttävän xenomorfinen lonkerohirviö. Kun sieltä on kömmitty kuiville, seikkailu voi alkaa.

Delphinen kehittelemä animointisysteemi on melkoisen vaikuttava, sillä sen jekkuna on monikulmiografiikan käyttö pelihahmoissa ja osittain esineissäkin. Samaa käytettiin jo Cruise for a Corpsessa, mutta pelinä Another World edustaa aivan omaa tyyliään muistuttaen enemmän Prince of Persiaa kuin tavanomaista graafista seikkailua. Kyse on siis toimintaseikkailusta, jossa kaikki operaatiot tehdään hemputtamalla joystickiä suuntaan tai toiseen.

Toimintoja ei erityisen paljoa ole, lähinnä loikkimista, potkimista, joitakin tilannekohtaisia liikkeitä ja aseen löytymisen jälkeen ampumista, mistä syystä ongelmatkin ovat enemmän taitoon kuin älyyn perustuvia. Esimerkiksi alussa potkitaan syrjään iilimatomaisia otuksia, sitten harpotaan useamman ruudun mitalta pakoon torahampaista hirviötä, tehdään täyskäännös liaanin varassa ja lopulta kohdataan epämääräinen porukka, joka armeliaasti puhkaisee pedon keuhkot, ja samalla arvioi sankarin oivalliseksi orjamateriaaliksi kaivoksille.

Juonen etenemiselle on ominaista episodimaisuus, eli ratkotaan yksi elokuvallinen kohtaus ja siirrytään seuraavaan. Töppäyksen jälkeen peli antaa salasanan jatkuen viimeisestä episodista, joten alusta peliä ei koskaan tarvitse aloittaa. Haluttaessa elokuvamaista tunnelmaa voi korostaa vaihtamalla näytön cinemascope-moodiin, jossa kuva kavennetaan kapeaksi siivuksi. Animaatioiden palikkamaisuus katoaa vielä tehokkaammin käyttämällä tarkkuusgrafiikkaa, jolloin näytöllä on ainoastaan minikokoinen ikkuna erittäin terävällä grafiikalla.

Polygonitekniikan ansiosta animaatioihin on saatu tavallista enemmän elävyyttä, vaikkakin hahmot itsessään ovat melkoisen kulmikkaita. Kerrontaa on höystetty tehokkaasti suurilla lähikuvilla, esimerkiksi möyryävällä hirviöllä ja asetta lattialta poimivalla kädellä. Niistä huomaa selvästi monikulmiotekniikan edun: hahmot voidaan kasvattaa hyvinkin suuriksi ilman järeätä muistin kulutusta. Elävyyttä ja tunnelmaa on myös taustoissa, joissa tosin on säästelty rankasti yksityiskohdissa, jotta levykkeelle olisi saatu pakattua enemmän maisemaa. Myös väreissä on tyydytty oudon hailakoihin yhdistelmiin lopputuloksen muistuttaessa lähinnä vesivärimaalausta. Pikantin lisän antavat aidot äänet, kuten sfinksimäisen otuksen huohotus ja muukalaisten digitoitu mongerrus.

Seikkailun eteneminen lyhyissä pätkissä selkeyttää juonta, mutta tuloksena on myös puuduttavaksi muuttuvaa tahkoamista, sillä ongelmat ratkaistaan tarkasti ennalta määrätyssä järjestyksessä. Jos jokin ongelma ei heti avaudu ei olekaan mahdollista normaalin seikkailupelin tyyliin vaihtaa maisemaa ja kokeilla jonkin toisen pulman selvittämistä. Lievästi kankea pelattavuus on toinen intoa laimentava seikka. Esimerkiksi kävelyn pehmeydessä on menty niin pitkälle, että miekkosen askellusta voisi luonnehtia veltoksi laahustamiseksi.

Another World on mielenkiintoinen yritys luoda uudentyyppinen toimintaseikkailu painon kallistuessa lievästi sanalle "toiminta". Ideoinnin paras puoli on siinä, että toiminnallisuudesta huolimatta peli ei juurikaan toista itseään, mutta vapautta pelaajalla ei juurikaan ole. Tavallaan peli on Prince of Persian tapaisen perinteisen toimintaseikkailun ja Singe's Castlen tapaisen piirroselokuvamaisen tuotoksen väliltä, toisin sanoen pelissä lähinnä yritetään keksiä mitä liikettä missäkin kohtaa tarvitaan. Omaperäinen juoni ja yllättävyys pitävät pihdeissään, mutta etenemisen jumiutuessa peli muuttuu hetkessä tappavan tylsäksi hieromiseksi.

84