Ape Escape 3 (PS2) (nettiarvostelu) – Apinahippa olympialajiksi

Jos peli vetää naaman hymyyn ja saa nauramaan hyväntahtoisesti, sen on pakko olla hyvä. Juuri näin toimii Ape Escape 3.

Pelien taustatarinoiden typeryyskilpailussa Ape Escape 3 pärjäisi hyvin. Edellisten osien roisto Specter tavoittelee jälleen maailmanherruutta. Tällä kertaa hänellä on apunaan komealla afrolla varustettu tohtori Tomoki. Pelaajan kannalta homman nimi on aivan sama kuin ennenkin. Tehtävänä on pyydystää apinat yksi kerrallaan erilaisista kentistä erilaisia teknisiä jippoja hyväksi käyttäen.

Juonellinen pieni lisäjippo on, että tällä kertaa apinoilla on missio. He tekevät joukolla hassuja tv-ohjelmia. Specter uskoo, että kun ihmiskunta istuu telkkarin ääressä katsomassa viihdyttäviä apinoita, hän voi vallata maailman meidän sitä huomaamatta. Luultavasti aivan totta.

Juonen reikäpäinen linja jatkuu yksityiskohdissa. Jos vastakkain ovat realismi ja hauskuus, realismi häviää aina. Kun apinoiden tv-ohjelma imitoi Indiana Jonesia, spagetti-westernejä tai slasher-leffoja, se on niin järjetöntä, että on pakko nauraa ääneen. Apinoita on kerättävänä nelisensataa erilaista. Niistä jokainen on oma persoonansa nimineen, luonteenpiirteineen ja mottoineen.

Sallittu lapsille iästä riippumatta

Kolmososa on sarjan näyttävin, laajin ja teknisesti sujuvin peli. Perusasiat ovat silti pysyneet samoina. Tärkeimmät pyydystysvälineet ovat tavallinen haavi ja tainnutuspatukka. Pian arsenaaliin kuuluvat myös apinatutka, ritsa, nopeuttava lisäävä hulahula-vanne, kauko-ohjattava leluauto ja vedessä toimiva verkonheitin. Yhteensä erilaisia laitteita on toistakymmentä. Yhteistä vempeleille on se, että ne hyödyntävät DualShock-ohjaimen analogisia tatteja taitavasti. Esimerkiksi haavi huitoo täsmälleen siihen suuntaan ja sillä nopeudella kuin pelaaja oikeaa tattia kallistaa. Kontrollit toimivat ihailtavan sujuvasti. Kaikki on loogista ja helposti opittavissa.

Osaa apinoista ei saa kiinni ennen kuin tietty keksintö on saatu käyttöön. Tästä syystä kenttiin joutuu palaamaan uudestaan. Pelin läpäisee jo reilun 50 prosentin suorituksella mutta perfektionisti ei lepää ennen kuin jokainen apina on vangittu, jokainen alipeli on avattu ja jokainen ostettavissa oleva yksityiskohta (kuvat, musiikit, kirjat...) on hankittu lähikaupungin kaupoista.

Vaan on kolmososaan lisätty yksi aivan uusikin juttu. Pelihahmo voi nyt muuttaa muotoaan. Muodonmuutos antaa erikoisvoimia mutta efekti on lyhytaikainen. Erimerkiksi ritarilla on kilpi, jonka avulla voi suojautua tulelta. Dragon Kung Fu -taistelija lyö kovaa kohteisiin, joita muut eivät tavoita. Miracle Ninja on nopea ja taitava soturi. Genie Dancer saa ihmeitä aikaan musiikin avulla. Erilaisia hahmoja on yhteensä kahdeksan. Ne tuovat toimintapeliin puzzle-vaikutteita. Usein eteneminen tai hengissäpysyminen vaatii tietyn hahmon tietyn erityiskyvyn käyttämistä.

Grafiikka ei tee vaikuttusta polygoni-lukumäärien laskijoihin mutta valittu animetyyli on omalla tavallaan viehättävä ja jatkuvasti johdonmukainen. Kentät ovat laajoja, latausajat silti siedettävän lyhyitä. Minipelivalikoima ulottuu moukarimaisesta apinanheitosta kauko-ohjattavien autojen kilpa-ajoihin. Kaikkialle ulottuvan tarkan ja huolellisen työn linja näkyy myös alipeleissä. Ape Escape 3 on viimeistelty loppuun saakka. Kaikki toimii kuten pitääkin.

Vain yksi asia estää kutsumasta Ape Escape 3:sta omaperäiseksi: saman pelisarjan muut osat. Iloiset ja karamellinkauniit Ape Escapet ovat tervetullut vastaisku muodikkaalle synkälle katu-uskottavuudelle. Sisällön, tyylin ja kontrollien suhteen Ape Escape 3:sta voisi kutsua myös lastenpeliksi mutta se on vain osa totutta. Hyvin tehdyn ja hienosti toimivan laatupelin pitäisi kelvata kaiken ikäisille. Ape Escape 3 on kunniaksi adjektiiville lapsellinen. Tiedän monia parempia pelejä mutta en montakaan hauskempaa.

85