Apocalypse – Chop, Chop, Chop...

Miksi keksiä uusia ideoita, kun maailma on vanhoja täynnä? Apocalypsen, Choplifter-klassikosta ideansa ammentaneen pelin piti ilmestyä iäisyys sitten. Mirrorsoftin konkurssin jälkeen kohuttu ja etukäteen brittilehdissä kehuttu shoot'em up -spektaakkeli katosi julkisuudesta, mutta nyt Virgin on pakannut pelin myyvään laatikkoon ja julkaissut sen ilman ennakkokohun uudelleenlämmittelyä.

Maan pinnalla vihollistulen armoilla olevien panttivankien pelastaminen tuo perusräiskintään syvyyttä. Idea on vanha mutta edelleen käyttökelpoinen, silti harvoin sujuvasti toteutettu.

Majipoorin tiheä viidakko on vihollisjoukkojen hallinnassa. Viiteen tukikohtaan on piilotettu kymmenittäin panttivankeja, jotka on pelastettava keinolla millä hyvänsä. Tiedustelupalvelun mukaan vihollisen taistelualus on telakoitunut lähettyville. Sen löydyttyä seuraa lopullinen välienselvittely.

Parakin tulittamisen jälkeen pihalle pölähtää niin panttivankeja kuin vihollissotilaita. Viholliset on pyrittävä eliminoimaan ja samalla varottava osumasta omiin. Helikopterin laskeuduttua panttivangit juoksevat koneeseen turvaan, ja matka kotipesään voi alkaa. Koska helikopterin kyytiin mahtuu kerrallaan vain kuusi panttivankia, edestakaisin lentely on välttämätöntä.

Pelaajan riemuksi kopteri on varusteltu konekiväärin lisäksi maahan pudotettavilla miinoilla, ohjuksilla ja raketeilla. Miinaan juokseva vihollinen on kelpo näky, ohjuksilla voi kurittaa ympärillä pörrääviä vastapuolen koptereita. Palopommeilla voi käristää majat sisältöineen, joten panttivankien asumukseen sitä ei ole viisasta pudottaa. Ammuksia voi kerätä lentämällä laskuvarjoilla laskeutuvien pakettien yli.

Apocalypsen toteutus ei kuitenkaan vakuuta. Peli ei näytä hyvältä, eikä pelattavuuskaan ole kohdallaan. Viidakkonäkymät ovat toki vihreitä, mutta kokonaisvaikutelma on suttuinen ja vierityskin takeltelee. Ensimmäisen tehtävän supertykki aiheuttaa monta äkkikuolemaa, eikä sitä voi edes tuhota. Maahan laskeuduttuaan helikopteri on kuvaruutuun jostakin suhahtavien vihollisohjusten armoilla. Ehkä realistista, mutta turhauttavaa. Pienikin virhe kesken laskeutumisen on tuhoisaa, toisaalta laskeutumisalustan läpi voi sivusuunnassa lentää ilman naarmun naarmua!

Jos Apocalypsea todella on hinkattu kaksi vuotta, on lopputulos yllättävän keskeneräinen, amatöörimäinen. Hyvän idean pilaaminen ei tunnetusti taitoa vaadi, mutta tällainen lepsuilu suututtaa. Gameboyn Choplifter II on tähän räpellykseen verrattuna taidetta.

68