Maailman kuuluisin turska on palannut! Kahden rankan työkomennuksen jälkeen jopa James Pondin kaltainen huippuagentti tarvitsee lepoa ja rentoutumista. Niinpä Pond ja hänen agenttiystävänsä matkaavat Atlantin saarelle urheilukisoihin, jotka itse asiassa toimivat peitteenä fyysiselle kuntouttamiselle. Eihän sitä koskaan tiedä, milloin tri Maybe iskee jälleen. Toimittajamme Kuha Jokinen on valmiina kilpailuareenalla. Ole hyvä, Kuha.
Ruokapöydän antimet kilpasilla
Tervetuloa tänne biitsinomaiseen hornankattilaan, jossa kisat ovat juuri käymässä toteen. James Pond ja F-fortesque Frog ovat juuri valmistautumassa, näin vastapainoksi pyrähdykseen, 100 metrin roiskaukseen. Suurin osa matkasta taittuu veden päällä. Forteskjöö toimii vain "jäniksenä", sillä Pond on lajin varsinainen kisaaja.
Huhhuh, enpä ole ripeämpää turskaa näillä silmilläni eläissäin ollut todistamassa. Onkin hyvä rentoutua biitsillä, jossa Ceceelia-hylkeen on varjeltava nukkuvaa kuuttikatrastaan turistien viskomilta rantaboltseilta pukkaamalla niitä pois. Tällä välin pitkäreisinen sammakkoystävämme on ehtinyt hengähtää seuraavaa koitosta varten, joka on eräänlainen mukaelma kolmiloikasta, nimeltään "Hop, skip & jump" todetakseni sen anglikaanisen nimen.
Kun Forteskjöö on osuutensa ponkaissut, siirtyy Pond esittelemään tuossa nihkeässä kalan kehossaan piileviä akrobaatin kykyjä pomppulinnassa. Hänen on suoritettava kuudesti kuusi pakollista liikettä hyppimällä merisienipatjan päällä.
Olen siirtynyt tänne mereisen laiturin pakeille seuraamaan, kuinka Freddie-tähtikala ruokkii vähän väliä veden pintaan nousevia kalaystäviänsä karamelleillä. Reetun on nopeasti kipattava namia kulhostansa, etteivät kalastajat ehdi onkia eväkkäitä, voisimme jopa sanoa, omiin suihinsa.
James Pond on yhä linnassa, tällä kertaa selviytymässä kotilon ammunasta. Koneet sylkevät vipeltäviä maljakotiloita, jotka Pondin on kopattava hypättyänsä niiden päälle. Kotiloilla on ammuttava katosta roikkuvia ilmapalloja.
Päivän toiseksi viimeinen koitos on näin suomalaisittain mielenkiintoinen. Mark-haikala on ennen liittymistänsä FI5H-järjestöön ajellut yksipyöräisellä filtsulla suomalaisessa sirkuksessa. Todistaakseen, että evät pysyvät yhä pedaaleilla, polkee hän läpi esteradan. Hyvä, Mark.
Lopuksi seuraamme, kuinka Forteskjöö selviytyy estejuoksusta, jossa aitojen virkaa toimittavat sähköankeriaat. Nyt siirrän takaisin studioon Tapio Suomuselle. Adjöö täältä helteiseltä rantahietsulta.
Moni kala päältä kaunis
Kiitos Kuha. Studiossa on seurassani kaksi asiantuntijaa, jotka ruotivat näitä vesikisoja. Pidemmittä puheitta annan puheenvuoron heille.
Kiitos. Teknisesti Aquatic Games on huippuluokkaa ja osoittaa höpöpuheeksi, että Amiga häviää teknisesti 16-bittisille konsoleille. Vaikka Megadrive-version neljän tason parallaksivieritys on korvattu copperefektillä, on vastapainoksi Amiga-Aquaticia rikastettu graafisilla erikoisefekteillä, joita Sega-versiossa ei ole. Yleiskuva on iloinen ja värikäs.
Audiopuoli on Richard Josephin osaavissa käsissä. Siinä missä Wizkidissä pauhasi Tshaikovski, Aquatic Gamesin otsikkoruuduissa soi Beethovenin 9. sinfonian lopputeema "Oodi ilolle". Vielä keväällä maestro oli epävarma siitä, jatkaako Robocodin iloista musiikkilinjaa, sillä brittilehdistö ei siitä pitänyt. Onneksi vaakakupissa painoivat muut arvot enemmän.
Tekniseen osaamiseen Aquatic Gamesin pluspuolet jäävätkin. Lajit ovat suurimmaksi osaksi wanhoja ja moneen kertaan nähtyjä uudella kuorrutuksella. Harvoja uusia lajeja ei ole kehitetty tarpeeksi, sillä ne jäävät melko pinnallisiksi. Robocod oli parodiaa tasohyppelypelien kliseistä ja hölmöyksistä, joten odottaisi, että Aquatic Gamesissa olisi ironisoitu urheilupelejä ja -väkeä. Jostakin käsittämättömästä syystä näin ei ole.
Aquaticin huumori koostuu suurimmaksi osaksi nimiväännöksistä, esimerkiksi brittijuoksija Steve Cram on vääntynyt Steve Clamiksi. Huumorin tarkoitus onkin olla kömpelöä ja helposti tunnistettavaa (kuten tässä arvostelussa). Sankareitakaan ei niin ikään pidä ottaa vakavasti: ne eivät ole perinteisiä tosikkomaisia söpöelukoita, vaan pikemminkin vitsejä. Tässä suhteessa peli on Robocodin linjoilla, mutta se ei ole tarpeeksi, sillä Aquatic Gamesin sankarikaartissa olisi ollut ainesta muuhunkin kuin traditionaalisiin urheilulajeihin.
74
