Tasohyppelybuumi senkun jatkuu, nyt on vuorossa Krisalis Arabian Öineen. Kilpailu Amigan tasohyppelyherruudesta on tiukempaa kuin koskaan ennen.
Pelin tekijät ovat pyrkineet tuomaan tasohyppelyyn oman lisänsä mukavilla pikkupuzzleilla sekä vaihtelevilla kentillä. Juoni on tietysti se sama eli prinsessan pelastaminen pahan Visiirin kynsistä. Tällä kertaa pelin sankari on Sinbad Jr., puutarhurin oppipoika. Hän näkee ihailemansa prinsessan kidnappauksen ja ryntää oitis pelastusretkelle.
Kaikki ei kuitenkaan suju aivan odotetusti ja sankariparka joutuu prinsessan katoamisesta epäiltynä vankityrmään. Onneksi onnettomat vanginvartijatunarit ovat jättäneet selliin aarrearkun, josta löytyy, mikäpä muu kuin avain. Tyrmän ovi auki ja seikkailu voi alkaa.
Pelin kaksi ensimmäistä vaihetta ovat melkoisen lupaavia. Tasohyppelyn lomassa ratkaistaan suhteellisen yksinkertaisia puzzleja ja eteneminen on kaiken kaikkiaan sujuvaa ja tyydyttävää. Inventaariovalikkoon sopii parisenkymmentä esinettä, joten monimutkaisempiakin ongelmia on luvassa. Keskusteluntyngät muiden hahmojen kanssa tuovat sopivaa syvyyttä.
Sitten kuitenkin tunnelma alkaa rapistua. Seuraava shoot'em -up-vaikutteinen vaihe on teknisesti rupuinen, pelattavuudeltaan tylsä ja vielä kaiken muun lisäksi aivan liian pitkä. Lisäksi vaihe toistuu myöhemmin lähes identtisenä (aaargh!). Lopuista tasohyppelykentistäkin tuo seikkailupelielementti puzzleineen on jonnekin kadonnut, eikä missään vaiheessa peliä inventaariossa ole paria esinettä enempää. Ja kun jatkoyrityksetkin puuttuvat, joutuu alkupään kenttiä hinkkaamaan yhä uudelleen ja uudelleen läpi. Mikään ei ole sen synkeämpää kuin samojen ongelmien ratkaisu aina samalla tavalla kerta toisensa jälkeen.
Pelin tasohyppelyvaiheet ovat onneksi sentään vallan pelattavia ja mukavan monipuolisia. Loppuhirviöt ovat myös hyvin mietittyjä ja niiden taltuttaminen on varsin hauskaa. Toisena välipalana tasohyppelyn lomassa oleva kaivoskärryllä ajelu on myös hupaisa kokemus ja sopii pelin yleisilmeeseen tuhat kertaa paremmin kuin ensimmäinen välipala matolla lentely.
Arabian Nights on shoot'em-up-vaiheita lukuunottamatta ohjelmoitu riittävän hyvin. Taustagrafiikka on kauttaaltaan selkeää ja vaiheesta toiseen vaihtuvaa. Vieritys on sujuvaa ja Sinbad liikkuu mukavan jouhevasti. Viholliset listitään miekkaa heiluttamalla, mikä sekin onnistuu näppärästi. Mitään toteutuksen loistokkuutta peli ei kuitenkaan säteile.
Ei Arabian Nights huono peli ole, se vain antaa vähemmän kuin mitä sen ensimmäiset vaiheet antavat odottaa. Vaihtelua pelissä täytyy olla, mutta shoot'em-upin ymppääminen jok'ikiseen tasohyppelyyn alkaa jo tympiä (vrt. Zool, Super Frog, Lionheart). Tasohyppelyt Amigalla ovat lisäksi tällä hetkellä niin tasokkaita, ettei pelkkä hyvä yritys riitä. Kokonaisuuden täytyy olla yksinkertaisesti paremmin mietitty: peli, joka tuntuu huononevan vaihe vaiheelta ei yksinkertaisesti vakuuta.
72
