Uusperheet sisarpuolineen ovat nykyajan ilmiö, mutta osattiin sitä ennenkin. Nidellian kuningasperheen lehtolapsi on puolidemoni.
Japanissa jo vuonna 1995 PSonella aloittanut Arc the Lad -rooliseikkailusarja rantautui Eurooppaan neljännellä osallaan, joka on myös sarjan PS2-debyytti. Twilight of the Spirits on itsenäinen seikkailu, joka ei liity suoraan edellisosien juonijatkumoon.
Arcin maailmaa asuttavat uljaat ihmiset ja hirviömäiset deimokset, joiden välillä vallitseva vihamielisyys periytyy vuosituhansien takaa. Kun luonnonvarojen huvetessa rotujen välit kiristyvät ja myös ihmisvaltioiden suhteet alkavat rakoilla, maailmanrauha nitisee liitoksissaan.
Sodan synkkien pilvien kasaantuessa kohtalon valokiilaan astuu kaksi veljestä: Nidellian pikkuvaltion kruununperillinen Kharg sekä deimosten maassa syntyperänsä takia syrjitty Darc, jota on puoliksi ihminen ja puoliksi deimos. Alussa veljekset eivät tiedä toisistaan, mutta kummankin hallussa oleva taikakiven puolikas ja kädessä oleva salaperäinen syntymämerkki lupaavat eeppistä veljesdraamaa.
Mielenkiintoisena ratkaisuna tarina kerrotaan episodeissa, joissa pelaaja seuraa vuorotellen Khargin ja Darcin edesottamuksia. Juonen kehittyminen nähdään kummankin osapuolen näkökulmasta, mikä tuo kerrontaan roppakaupalla kiinnostavuutta.
Viihdettä ja strategiaa
Vanhoja konsoliropekaavoja noudattava seikkailu on taistelujen ja juoniepisodien pilkkomaa, lineaarista juoksentelua kaupungista toiseen. Kullakin paikkakunnalla jututetaan asukkaat lävitse, tuhlataan rahat kaupoissa ja juonen nytkähdettyä eteenpäin kipitetään seuraavaan määränpäähän maailmankarttaruudun reittiviivoja pitkin.
Arc: Twilight of the Spirits väistää tyhjästä pulpahtavat taistelut näppärästi. Taistelut puhkeavat ainoastaan maailmankartan karttapisteissä, joten peräkkäisiä rettelöitä ei kerry yleensä kuin muutama, mistä kättentaputuksia. Perinteisiä sokkeloita ei ole, vaan ne korvataan karttapisteiden alta paljastuvilla yksinkertaisilla maisemaruuduilla.
Yksi pelin valteista on mutkaton taistelusysteemi, joka yhdistää hienosti viihdettä ja taktikointia. Vuoropohjaiset taistelut käydään laajalla kolmiulotteisella kentällä, jolla hahmot ja viholliset liikkuvat vapaasti. Vuoron aluksi pelaaja liikuttaa hahmon haluttuun kohtaan tämän vuorokohtaisella liikkuma-alueella, sitten, mikäli vihollinen mahtuu hyökkäyssäteen sisälle, sitä mätkäistään joko aseella tai loitsulla.
Korkeuseroilla ja hyökkäyssuunnilla on vaikutusta, joten hahmojen sijoittamisessa käytetään strategista silmää. Tärkein taktikointi liittyy yleensä siihen, hyökkääkö tiettyä vihollista vastaan joukolla vai hajauttaako hahmot eri otusten kimppuun. Taistelusysteemin ainoa pieni epäloogisuus on siinä, että hirviöiltä karisevat esineet on poimittava taistelujen aikana, muuten ne katoavat jäljettömiin.
Loitsut ja erikoishyökkäykset kuluttavat kaupoista ostettavia tai hirviöiltä tippuvia henkikiviä, joita on muistettava pitää mukana iso varasto. Pelin tallennuspisteet ovat joskus kaukana toisistaan ja pidemmissä taistelurupeamissa ilman parannusloitsuja tulee hikiset paikat.
Hahmo- ja kykysysteemit ovat pelkistetyn yksinkertaiset. Hahmoja parannellaan ostamalla kaupasta aiempaa ehompia varusteita, uusia taitoja kytketään kokemuksen karttuessa päälle kykyvalikosta. Valinnanvapautta ei käytännössä ole, joten hahmoja voi kehittää ainoastaan pelintekijöiden valitsemaan suuntaan.
Stressitöntä draamaa
Arc: Twilight of the Spiritsissä kaikki tapahtuu leppoisan kiireettömästi. Koska satunnaistaisteluita ei ole, pääpaino on huolellisesti rakennetulla juonella ja suuri osa peliajasta kahlataan dialogimeressä. Pääosin pelin rauhallinen rytmitys toimii, mutta silloin tällöin juonella on tapana hieman laahata. Varsinkin alussa seikkailun soisi edistyvän nopeammin.
Käsikirjoitukseen ja hahmoihin on panostettu kiitettävästi. Karismaattisten päähenkilöiden välille rakennetaan paljon tavanomaista monisärmäisempiä ihmissuhteita, joissa myös tunteille annetaan paljon tilaa. Tarina ei ole pelkkää mahtipontista satudraamaa, vaan maailmanpelastamisen ohella pohdiskellaan vakaviakin asioita, kuten demokratiaa ja rasismia.
Seikkailu etenee lähes elokuvamaisella vaivattomuudella kiitos helpon vaikeustason. Varsinkin kokeneemmalle seikkailijalle viholliset ovat lähinnä perusrutiinilla tapettavaa hirviöpopulaa. Eipä silti, vaihteeksi on mukavaa pelata rooliseikkailua, joka ei pakota jatkuvaan kokemuksenkeruuseen. Varjopuolena haasteettomuus nakertaa taisteluiden palkitsevuutta.
Toteutukseltaan peli on vaihteleva. Silloin tällöin jokin kaupunki tai maisema tekee vaikutuksen hienoilla yksityiskohdilla, mutta enimmäkseen grafiikka tyytyy tasapainoilemaan kelvollisen ja keskinkertaisen välillä. Sähkökitara- ja syntikkamusiikki sen sijaan toistaa samoja yhdentekeviä kappaleita ärsyttävyyteen asti ja tempaa vain silloin tällöin mukaansa vauhdikkaalla tai tunnelmallisella kipaleella.
Hyviä rooliseikkailuja ei PS2:lla ole liikaa ja niiden joukkoon Arc: Twilight of the Spirits pienistä vioistaan huolimatta kuuluu. Kliseisistä lähtökohdistaan ja kuluneista kaavoistaan huolimatta se kaappaa mukaansa napakalla otteella ja tarjoaa miellyttävän viihdyttävän seikkailun, jolla on sydän paikallaan.
82