Kauan sitten, kun maailma oli nuori, oli Muulien ja Räjähtävien nyrkkien aikakaudella peli, joka hajoitti kuusnelkkujen joystickit ja antoi uuden merkityksen käsitteelle "verinen kaksinkamppailu". Free Fall Associatesin Archon I ja sen seuraaja Archon II olivat aikansa parhaita kaksinpelejä. Saman ohjelmoijaryhmän Archon Ultra paikkaa vihdoin vuosien odottelun.
Shakki, matti ja teppo
Archonissa taistelevat pimeä ja valoisa puoli shakkilautaa muistuttavalla pelilaudalla. Ensivaikutelma Archonista onkin shakkimainen, mutta toteutus ja idea ovat sitten aivan toista maata. Sen sijaan, että ruutu saataisiin itselle raukkismaisesti "nappulan lyömisellä", ruudusta joutuukin tappelemaan tosissaan. Tummilla ruuduilla taisteltaessa pahoilla on etu, vastaavasti vaaleilla ruuduilla hyvillä on etuasema. Vaikka strategia on Archonissakin tärkeätä, ei pelissä ole kyse mistään hitaasta tuumailusta _ ei, tässä pelissä örkkejä kuvaavat nappulat vetävät toisiaan iloisesti kuonoon ja paras joystick voittaa.
Tarkoituksena on joko tappaa toinen puoli sukupuuttoon tai vallata pelilaudan viisi voimapistettä. Apuna on kummallakin puolella omat nappulansa erikoiskykyineen ja voimineen, esimerkiksi pahoilla shakin talonpojan virkaa toimittaa peikko ja hyvillä ritari. Tärkeimmät nappulat ovat molemmilla puolilla velhot, jotka voivat vangita vihollisia, teleportata nappuloita toisten kimppuun tai keksiä muuta jäynää loitsuvalikoimastaan.
Velhojen lisäksi nappuloiden aateliin kuuluu hyvien Phoenix, joka hyökätessään roihahtaa isoksi tulipalloksi ja on aivan ykkösase piskuisia peikonruppanoita vastaan. Pimeän puolen kuolettavasti ulvova banshee on vastaavasti yhtä kovaa kamaa ritareita vastaan. Archonin erikoisimpia nappuloita on pahojen Shapeshifter, joka saa taistelun alkaessa vastustajan nappulan kyvyt ja ulkonäön. Tärkeimpiä taitoja onkin osata valita millä olennolla hyökätä vastustajan kimppuun.
Erona vanhaan Archoniin on Archon Ultrassa joystickin molemmille nappuloille käyttöä. Esimerkiksi Valkyrie heittää ykkösnapilla keihäitä ja kakkosnapilla kutsuu jyrähtävän salamanipun (joka tepsii muuten mainiosti Lohharia vastaan). Muuten nappulat ja pelin idea ovat lähes entisellään, grafiikkaa ja pieniä kosmeettisia muutoksia lukuunottamatta. Eikä Archonin nyrkkisääntö numero 1 ole muuttunut pätkääkään: vuosisadan typerin ottelu on edelleenkin Shapeshifter vastaan Phoenix.
So mote it be!
Valoisista puolista päästäänkin sitten Archon Ultran huonoihin puoliin, joita ikävä kyllä on turhan runsaasti. Typerä uudistus on Star Control II:n tyyliin zoomautuva pelikenttä, etenkin kun todellista pelikentän rajaa ei näy. Zoomautuva pelikenttä olisi vaatinut aivan ehdottomasti jonkinlaisen näkyvän aidan tai muun rajan pelikentän reunoille.
Uusi uljas pelikenttä lisää myös nappuloiden voimasuhteiden eroja aivan liikaa. Kävelevät örvelöt menettävät elinvoimaansa tarpoessaan laava- tai myrkkylammikoissa, joten lentävät elukat voivat tyynesti odotella laavalammikon yläpuolella, kunnes jalkamies kuolee tylsyyteen tai juoksee irtolaukaukseen.
Käyttöliittymä on sinänsä muuten ok, mutta älyttömänä virheenä pimeän puolen pelaajan tekstit ja noidan loitsut näytetään mustalla tummalla taustalla. Nappuloiden kontrollit ovat muuten toimivia, mutta örvelöt liikkuvat kuin punnukset nilkoissa _ sekä ruutulaudalla että matsitilanteessa laahustellaan ärsyttävän hitaasti. Lisäksi taistelumalli on nyt kolmiulotteinen ja maassa kipittelevän yksisarvisen on nyt käsittämättömän vaikea osua lentävään lohikäärmeeseen. Ammukset sujahtelevat kylmästi vihollisen läpi kun korkeus ei olekaan sopiva. Entisestä tiukasta laaki-väistö-laaki-taistelusta on nyt tullut kyttäävää ja hidastempoista kivien suojassa kyyristelyä ja ihmettelyä, miksi varma napakymppilaukaus ei osunutkaan.
Kymmenen vuotta kehitystä ja tämä on tulos...?
Jo ammoin muinaiset amerikkalaiset keksivät sanonnan "jos se toimii, älä korjaa sitä". Free Fall Associates on unohtanut esi-isiensä opetukset _ toimivaan peli-ideaan on tehty käsittämättömän idioottimaisia "parannuksia". Archon Ultran sijasta olisin mieluummin nähnyt jotain aivan uutta tai sitten vanhan pelin hengelle uskollisemman toteutuksen.
Archon Ultra tuli aivan liian myöhään pelimarkkinoille, lisäksi tervassa pyristelevät nappulat sekä kolmiulotteinen taistelumalli pilaavat paljon vanhan pelin ideasta. Ultra on kyllä hyvin tehty ja jossain määrin pelaamiskelpoinenkin, mutta vaikka kuinka objektiivisesti yrittää arvioida uutta Archonia, on vanhan Archon-konkarin tunteista päällimmäisimpänä pettymys.
79
