Unohtakaa pelihalleissa nähty ikivanha valopyssyttely. Uusi Area 51 on Midwayn isolla budjetilla tekemä ensimmäisen persoonan räiskintä, joka poimii teemasta herkullisimmat palat.

Area 51 on yksi Yhdysvaltojen tarkimmin varjelluista salaisuuksista, ainakin, jos Salaisia Kansioita on uskominen. Sotilastukikohdan uumenissa huhutaan olevan muukalaisilta varastettua tekniikkaa lentävistä lautasista lähtien. Roswellin tapaus, kuumatkojen aitous, JFK:n murha ja muut salaliittoteoriat sekoitetaan yhdeksi isoksi sopaksi, jota suolataan epämääräisellä tarinalla mystisestä virusepidemiasta.

Ongelmavyyhteä selvittämään lähetetään Yhdysvaltojen armeijan erikoisjoukkojen johtaja Ethan Cole. Avukseen hän saa joukon sotilaita, joiden tehtävä tarinassa on sama kuin Star Trekin punapukuisilla turvamiehillä.

Asetelma on hyvin duumimainen, sillä Ethan ryynää fikkari kädessä sokkeloisessa rakennuksessa, joka vilisee tartunnan saaneita mutantteja. Tarina etenee ennalta määrätyn kaavan mukaan kuin kummitusjuna eikä raiteilta pääse pois.

Käsikirjoitus on haalea kopio puolielämästä. Matkan varrelle on ripoteltu salaisia dokumentteja, joita skannaamalla paljastuu "totuus" monesta mieltä askarruttaneesta asiasta, mikä haiskahtaa selvältä Metroid Prime -lainalta. Ilmeisesti tekijöiden logiikan mukaan lopputulos on parasta mahdollista viihdettä, jos kovimmista kilpailijoista napataan kaikki hyvä.

Totuus lojuu hujan hajan

Asearsenaalin tasainen karttuminen ja lopussa häämöttävän suuren salaisuuden paljastuminen pitävät otteessaan. Tallennuksesta ei tarvitse huolehtia, sillä kuolon koittaessa meno jatkuu edellisestä tarkistuspisteestä. Normaalilla vaikeustasolla kentästä toiseen saa puksuttaa tasaiseen tahtiin ja vain pari kolme kertaa edessä oli niin tiuhasti vihollisilla miehitetty alue, että piti käyttää kaikki tarkka-ampujan taitoni ennen kuin matka pääsi jatkamaan.

Vaikka hienoja valaistusefektejä ja nättiä grafiikkaa on annosteltu isolla kädellä, ruutu rullaa tasaisesti. Tuki laajakuvalle olisi ollut kiva yllätys, sillä muukalaiset piileskelevät usein reunan ulkopuolella. Ohjaustuntuma ja osumatarkkuus ovat lähes täydellisiä.

Ethan Colen höpinät lausuu David Duchovny. X-Files-teeman puolesta näyttelijävalinta on osunut nappiin, mutta David esittää tarinaa hieman ponnettomasti, ikään kuin lukisi vuorosanansa suoraan paperilta, niin kuin varmaan tekeekin. Toisena julkkisäänenä elämöi Marilyn Manson.

Ei ääninäyttely varsinaisesti huonoa ole, muttei loistakaan, mutta efektien osalta homma pelaa. Aseiden äänet kuulostavat samanlaisilta kuin tuhannessa muussakin räiskinnässä. Muukalaisten aseteknologia on mallinnettu yhden suhde yhteen aitojen alien-pyssyjen kanssa, jos ymmärrätte mitä tarkoitan.

Kaveria ilmastoimaan

He, joilla on ystäviä, voivat rei'ittää toisiaan joko jaetulla ruudulla tai 16 pelaajan nettikarkeloissa. Valittavasti verkkopeli ei testiversiossa toiminut, joten toiminnan pätevyydestä en uskalla sanoa mitään. Sen sijaan jaetun ruudun toiminta rokkasi konstailematta.

Area 51:ssa ei ole yhtään uutta tai omaa innovaatiota. Se, että sankari voi muuttua hetkeksi mutantiksi, ei tee pelistä kovin vallankumouksellista. Area 51 on hyvin tehty ja toimiva perusrytke, jota pelaa mielellään.

Pelin arvoa PS2:lla nostaa se, ettei konsolille ole tehty hyviä räiskintöjä yhtä paljon kuin muille koneille. Voin kuvitella, ettei Area 51 herätä kovin suurta innostusta PC- ja Xbox-pelaajien keskuudessa, vaikka toteutus olisi teknisesti jonkin verran pleikkaria parempaa.

Itse kahlasin alue 51:n läpi noin kymmenessä tunnissa. Sen jälkeen kaikki oli kutakuinkin koettu. Olinkin aina halunnut tietää, miltä ufon sisällä näyttää. Tässä suhteessa Area 51 ei pettänyt.

Niin, ja Elvis elää.