Arjen sankarit 4

Arjen sankarit

Työn orjat, sorron yöstä nouskaa!

On kurjat kunniassaan

raharuhtinaat nuo röyhkeät.

Ei koskaan tee ne itse työtä,

vaan ne työtä ryöstävät.

Digitaalisten pelien ammattikoulusta valmistuu taas uusi vuosikurssi. Harmaassa massassa on voimaa, sillä uudella vuosituhannella pasianssi ja miinaharava ovat saaneet haastajia alemman palkkaluokan peliedustajista.

Harmaasta arkitodellisuudesta sisältönsä ammentaviin pc-tuotoksiin mahtuu huomattavasti enemmän sutta ja sekundaa kuin perinteisiin peleihin, mutta myös bittimaailma tarvitsee metsureita, rahtareita, kadunlakaisijoita ja benjihyppääjiä. Lapsien kouluttamisen voi aloittaa nuorena, sillä pelien perusikäraja on 3, vain tankkimiehellä se nousee seiskaan.

Juho Kuorikoski

Farming Simulator 2013

http://www.farming-simulator.com/

Maajussille traktori

Jos saisin jotain pyytää elämältä, oma traktori sijoittuisi aika korkealle. Lumityöt helpottuisivat ja voisin kruisailla köyhät kateellisiksi uutuuttaan kiiltävällä Jontikallani. Koska minulle ei makseta EU-tukia, joudun tyytymään virtuaaliseen traktorikyytiin. Fyysiset peltojen valtiaat ovat ihan hiton kalliita ja puolisoni mukaan kuusinumeroinen rahasumma on järkevämpää sijoittaa omakotitaloon kuin traktoriin. Naiset, aina te pilaatte kaiken hauskan!

Onneksi minulla on maajussien Falcon 4.0, simulaattori, josta puuttuu vain maatilan aromit. Puutteen voi paikata kolmella ruisleipäviipaleella ja piimäpurkilla. Tämän laajempaa kokonaiskuvaa elonkerjuusta tuskin saa, sillä virtuaaliselle maatilalle on morsianta lukuunottamatta mallinnettu kaikki mahdolliset työkoneet.

Ohjaustuntumaa ei voi kuvailla veitsenteräväksi, sillä jättimäisten rautapetojen käskyttäminen vaatii suuria liikkeitä ja viileitä hermoja. Kaasun kanssa on oltava tarkkana, sillä viljapellolla miljoonaa posottava leikkuupuimuri ei käänny kolikon päällä eikä pysähdy sekunnissa. Onneksi pelissä ei ole vaurionmallinnusta, sillä muuten olisin joutunut kuorimaan vehkeitäni puiden ympäriltä useaan otteeseen.

Varsinaista taustatarinaa pelissä ei ole, hommat pyörivät tilan arkisten askareiden ympärillä. Tämä on sääli, sillä sisälläni asuva käsikirjoittaja olisi keksinyt vaikka minkälaisia juonikuvioita uraansa aloittelevan heinähatun varalle. Miten pieni ihminen pärjää virkamieskoneistoa vastaan? Koetteleeko routa ja rospuutto? Nyt näihin kysymyksiin on kaivettava vastaus mielikuvituksen syövereistä. Skyrimin maatilaversiolle olisi selkeä tilaus, sillä tämä tuotos toimisi kerrassaan erinomaisesti roolipelinä.

Koska Sika-Harri ja hukkakauran salaisuus -juonikuvio antaa edelleen odottaa itseään, ahertamisen ytimessä on kellokoneiston lailla toimivan maatilan virittäminen tappiin. Jokaista askaretta ei tarvitse itse suorittaa, vaan rahassa kylpevä pehtoori voi palkata renkejä hoitamaan hommat puolestaan. Tehty rehu menee elukoille ja saadun rahan voi sijoittaa uuteen kalustoon.

Koneiston kokoa kasvatetaan hiljalleen, mutta jossain vaiheessa kyllästyminen iskee. Vaikka varusteorgiat ovat tämän pelin suola, uudesta traktorista tai kääntöaurasta ei jaksa loputtomiin innostua, niin uskomattomalta kuin tämä kuulostaakin.

Kaiken hyvän päälle pelissä on vielä kattava modituki ja moninpeli, mutta kehittäjien kolhoosimeininki ei ole yhteensopiva yksityisomistuksen nimeen vannovaan kepulaiseen unelmaan. Maatilalla voi olla vain yksi Isäntä, kuten maalaisista korkein Connor MacLeod asian ilmaisee.

Juho Kuorikoski

Farm1: Minua hävettää lähteä kylille tällaisella rottelolla.

Farm2: Ajokit on mallinnettu peliin komeasti.

Farm3: Vielä joskus rahat riittävät noin komeaan puimuriin.

Arvosteltu: AMD Athlon 64 X2 5800+, 4 Gt RAM, GeForce 9800 GT 512 Mt, Windows 7 64

Saatavilla: Mac

Tulossa: 3DS

Giants Software

Laitteistovaatimukset: Pentium 4 2,5 GHz tai vastaava AMD, 1 Gt RAM, GeForce 8500 GT tai vastaava ATI, 2 Gt kiintolevytilaa, Windows XP, DirectX 9.0c

Kliinisen puhdas maanviljelyssimulaatio välittää uskottavan kuvan pehtoorin arjesta.

Viisi tähteä

Towing Simulator

www.uieg.de/index.php/en_towing_simulator.html

UIG Entertainment / Koch Media

 

Jäi välille

Tässä pelissä on tärkeä yhteiskunnallinen sanoma, sillä se ruoskii sikaparkkeeraajat takaisin ruotuun. Pitkin jalkakäytäviä kylvetyt autot saavat vihdoin ansionsa mukaan, kun pitkin kyliä kulkeva hinausauto poimii rikollisten kulkupelit kyytiinsä. Harmi, että peli itse on kolaroitu lunastuskuntoon.

Kun oletuksena ikkunassa käynnistyvän pelin on saanut kikkailtua koko näytölle, pelaajaa tervehtivät vilkkuvat tekstuurit ja unettava hissimusiikki. Sitten päästään tositoimiin. Etanan lailla liikkuva hinausauto lipuu parkkihallista, väärinpysäköitsijöiden kauhu siirtyy partioimaan katuja.

Hinattavat autot merkitään ruudun yläkulman karttaan, mutta missään ei mainita, riittääkö auton kantovoima. Koska peli aloitetaan kaikkein mopoisimmalla hinausautolla, ongelmia on heti kättelyssä. Vain kylmällä käteisellä saa haltuunsa tehokkaampaa kalustoa ja fyrkkaa saa suoritetuista keikoista. Harmi vain, etten useista yrityksistäni huolimatta onnistunut löytämään ensimmäistäkään autoa, jonka saisi nostettua pikkuhinaajan lavalle.

Hinausauton kuljettaja ei näissä hommissa kyllä rikastu, sillä törttöilystä sakotetaan armotta. Stop-merkki maksaa 150 euroa, hinattavan auton rusikoiminen kymmenkertaisen määrän. Tili on yleensä miinuksella jo ensimmäisessä risteyksessä, kiitos kaistapäisten tietokonekuskien ja onnettoman ohjaustuntuman.

Vaikka auto kulkee vain kilometrin tunnissa, kääntymisestä ja muista perustempuista on tehty uskomattoman vaikeita. Kun nuolinäppäimen survoo pohjaan, auto miettii hetken ja kääntyy 90 astetta. Täysin tunnottoman ohjauksen lisäksi käytettäviä painikkeita ja nappuloita on enemmän kuin Vilkkilässä kissoja.

Kun pirssin on saanut kikkailtua hinattavan auton viereen, painetaan nappia ja säädetään tuet kohdalleen. Sen jälkeen siirrytään ohjaamaan numeronäppäimistöltä nosturia, joka vaatii myös oman nappulansa, jotta ohjaus siirtyy autolta nosturiin. Minkä takia minun pitää ohjata hydraulista nostovartta numeronäppäimistöltä, kun joudun muutenkin kytkemään ohjauksen pois käytöstä? Suunnittelutiimi saisi viimeistään tässä vaiheessa vetää päänsä ulos takapuolistaan.

Tämän jälkeen auto pitäisi saada vielä lavalle, mutta koska piskuisen hinausauton jerkku ei kykene nostamaan yhtäkään pelimaailman kulkinetta, en voi varmuudella sanoa, kuinka haastava operaatio on kyseessä. Miten näin totaalisen rikkinäinen viritelmä voi edes päätyä monistukseen?

Yksi Hankkija-lippis

Tow1: Parkkipirkkojen toimintaa tukeva hinausauto on helposti jumissa, jos parkkihallista lähtee liian vauhdikkaasti.

Tow2: Nostokurjen säätäminen kysyy vakaata kättä. Harmi vain, ettei näin mopoisella kalustolla yksikään auto nouse lavalle asti.

Tow3: Tässä kaupungissa riittää sikaparkkeeraajia.

 

Bungee Jumping Simulator

www.bungee-simulator.de

UIG Entertainment / Koch Media

 

Köysi kiristyy

Minun rajattuun tajuntaani ei mitenkään mahdu ajatus benjihyppyjä käsittelevästä simulaattorista. Saksalaiset kuitenkin ovat päättäneet yrittää. Lopputulos on samalla tasolla Nintendon Wii Sports -urheilusimulaattorin kanssa: yhtä vähän simulaattoria kuin ranskanleivässä proteiinia.

Hyppykorkeuden lisäksi vaikuttamaan pääsee vain ponnistusvoimaan ja loikka-asentoon. Tavoitteena on kerätä mahdollisimman lihava pistepotti osumalla mahdollisimman lähelle maata. Extreme-vaikeustasolla köyden ominaisuuksiin voi vaikuttaa, mutta säätäminen johtaa yleensä ennenaikaiseen kuolemaan.

Pelaaminen generoituukin avaruusnappulan hakkaamiseksi. Jokainen loikka koostuu kahdesta välilyönnin näpäyksestä, joiden aikana rautakangen nielaissut polygonivänkyrä hirttää itsensä väärästä päästä.

Kaiken lisäksi hyppysimuun on askarreltu moninpeli, joka vaatii oman aktivointikoodinsa. En hirveästi yllättänyt, kun en löytänyt peliseuraa. Extreme-urheiluun tykästyneet ovat varmaan tehneet jotain ekstriimiä pelilevylle, kun ovat huomanneet tulleensa vedätetyiksi.

Yksi Hankkija-lippis

Bungee1: Polygonivänkyrä tuijottaa tyhjyyteen.

Bungee2: Loikka kuumailmapallosta ei jännitä pätkääkään.

Bungee3: Näin käy, kun mätkähtää betoniin.

 

Street Cleaning Simulator 2011

www.astragon.de

Astragon/TML Studios/Wendros

Siivoton juttu

Lakaisukoneet, nuo katujen väsymättömät puurtajat, ovat kiehtoneet minua lapsesta lähtien. Ala-asteella pidin lakaisukoneen kuskaamista ihan varteenotettavana uravaihtoehtona. Kun olen nyt kokeillut simuloituja kunnossapitohommia, olen sanoinkuvailemattoman onnellinen siitä, että valitsin toimittajan ammatin.

Simulaattorin perusvaatimus on helvetinmoinen nappula-armada ja tässä suhteessa lakaisukonesimu ei petä. Alussa tuntuu, että jokainen näppäimistön painike tekee jotakin. Renkaita ja teloja ohjataan eri napeilla, vaihteilla on omat nappinsa ja jopa kolmet eri ajovalot kytketään päälle eri nappuloista. Tämän päälle kun heitetään vielä vilkut ja lakaisutelojen kiljoonat eri säätöpainikkeet, muistamista on enemmän kuin ylioppilaskirjoituksissa.

Vauhdikkaan tutoriaalin jälkeen pelaaja heitetään oman onnensa nojaan. Sotkettu kaupunki pitää puhdistaa ja samalla opetellaan soittamaan pianoa tietokoneen näppäimistöllä. Harjoittelusta huolimatta en saanut sisäistettyä ennätyskonstikkaita kontrolleja, joten vedin tutoriaalin uudelleen ruutupaperin ja lyijykynän kera. Sitten peli paljasti todellisen luonteensa.

Monimutkaisesta ohjattavuudestaan huolimatta sisältö ei pärjää edes miinaharavalle. Likatöhryjen siistiminen on monotonista uurastamista, johon ainoan haasteen tuo oikeiden nappuloiden muistaminen.

Taas yksi kallisarvoinen lapsuusmuisto on turmeltu ikuisiksi ajoiksi.

Yksi Hankkija-lippis

Clean1: Taas on edessä yksi päivä oravanpyörässä.

Clean2: Lakaisukoneessa riittää nappuloita ja vipstaakeja...

Clean3: ...sillä ajovalot, vilkut ja lakaisutelan säädöt kattavat lähes kaikki näppäimistön painikkeet.

 

Military Life  – Tank Simulator

www.uieg.de

UIG Entertainment / Koch media

Sota on helvettiä

Minulla oli jopa pienoisia odotuksia saksalaiselle panssarisimulle. Etenkin, kun pelipakkauksen kannessa komeili teksti, joka lupasi minulle armeijamaisen kokemuksen. Kun peli asensi itseään, haaveilin karjuvasta kantakapiaisesta ja räntäkuuron kyllästämästä metsäleiristä. Viime sulkeisista on myös ihan liian kauan.

Kun ennätyspitkä asennussavotta sai itsensä päätökseen, minua tervehti tylyn staattinen virtuaalisokkelo, johon vangittu valkoinen hiiri on korvattu panssarivaunulla. Kymmenien tonnien teräspedon matka tyssää aluskasvillisuuteen ja pienetkin nyppylät heittävät rautajätin katolleen. Puusto muistuttaa salaatinlehtiä.

Jos kapealta kinttupolulta eksyy liian kauas, tankki jumittuu näkymättömään seinämään useiksi sekunneiksi kunnes viimein kellahtaa selälleen. Nokkela tekoäly ottaisi kaiken irti ilmaisista osumista, mutta ilmeisesti vastapuolen kalustoa kuljettavat tykkimiehet tai perunat. Vihut kiskovat itsensä vapaaehtoisesti ristikon keskelle, joten homman juoneksi jää monotoninen tulitusnapin takominen.

Onneksi puuhasta ei ole tehty tämän vaativampaa, sillä kerrassaan karmaisevat kontrollit tekevät jo näinkin yksinkertaisesta pelistä täyttä tuskaa. Kun omaa kenkälaatikkoaan yrittää kääntää, pieni näpäys ei tee mitään. Kun suuntanappulan runttaa pohjaan, komeus kääntyy kerrallaan puoli kierrosta. Menosuuntaakaan ei voi vaihtaa lennosta, vaan vaihdelaatikolle on annettava muutaman mikrosekunnin levähdystauko, jotta pakki löytyy.

Jos tälle tuotokselle pitäisi keksiä joku järjellinen käyttötarkoitus, Vauva-lehden foorumin kauheat av-mammat voisivat käyttää köyhän miehen tankkisimua miestensä vieroittamiseen siitä oikeasta panssarivaunupelistä. Tässä pelissä ei tarvitse ostella mielikuvitustankkeja, mutta saksalaisvisio panssarisodasta vie taatusti järjen, jos sille alistuu liian pitkäksi ajaksi. Ehkä näille naisille kelpaa peliharrastajan sijaan ukko, joka lasittunein katsein istua nököttää olohuoneen nojatuolissa.

Yksi Hankkija-lippis

Tank1: Tuhma panssarivaunu! Ei saa kiivetä puuhun.

Tank2: Adamantiumista valmistettu piikkilanka-aita on ylittämätön este satojen tonnien painoiselle valurautapedolle.

Tank3: Tässä panssarisodassa välienselvittely tehdään tappituntumalla.

 

Woodcutter Simulator

www.uieg.de/index.php/en_woodcutter_simulator.html

UIG Entertainment/Koch Media

 

Metsään meni

Kukapa ei ole joskus elämässään halunnut olla karvainen metsuri. Jonseredin pärinä ja kaksitahtibensan katku ovat varma tapa päästä miehisyyden alkulähteille. Minä innostuin jo raivaussahan käytöstä, mutta oikean elämän moottorisahaan en ole vielä uskaltanut koskea. Tämän kökkäreen jälkeen tuskin koskenkaan, vaikka asennus saikin romppuasemani kuulostamaan ehdalta kenttäsirkkeliltä.

Metsurisimu on – jos mahdollista – vielä tankkisimuakin onnettomampi viritelmä. Ensimmäisen tehtävän tavoitteena on kaataa 25 pölliä, jotta paikallinen hienostokeittiö saa polttopuita varastoihinsa. Voin kertoa, että nyypältä otetaan heti kättelyssä luulot pois, sillä tuntien äheltämisen jälkeen oli pakko luovuttaa ja myöntää, että peli vei voiton. Ahertamisen saldona oli tasan yksi kaadettu puu, jota en yrityksistä huolimatta saanut mihinkään kaatamisen jälkeen.

Pihassa on legioonakaupalla työkoneita, mutta peli ei opasta millään lailla alkuun. Pidän keksimisestä, mutta edes kontrollit olisi kiva tietää. Ongelmana on, ettei niitä löydy edes valikosta, joten homma on ulkoistettava näköhermojen sijaan koittelukädelle. Kun kävin näppäimistön läpi painike kerrallaan, löysin käsijarrun, mutta samalla säädin kuvakulman sellaiseen kuosiin, ettei lääkkeeksi auttanut kuin uudelleenkäynnistys.

Ajoneuvojen ohjaustuntuma on kerrassaan karmaiseva. Sain vartissa työmaan niin täydelliseen kaaokseen, että oli pakko painaa resettiä toistamiseen. Toisella yrittämällä huomasin, että myös oikea työkone on selvitettävä yrityksen ja erehdyksen kautta, sillä peli ei kerro mitään vehkeiden käyttötarkoituksesta. Onneksi tunnistin edes sirkkelin, jotta homma ei jäänyt aivan kaupunkilaisen tasolle.

Ihan vertailun vuoksi asettelin vessanpöntön pohjalle talouspaperiarkin ja yritin juho-kusta sen puhki. Pönttöviritelmässä oli noin tuhat kertaa enemmän pelattavaa kuin metsämiessimussa ja homman jujun tajusi välittömästi.

Puolikas Hankkija-lippis

Wood1: Kaadettavat puut on ystävällisesti merkitty punaisilla rasteilla. Tunnistin työkoneista ainoastaan kenttäsirkkelin.

Wood2: Pyörökuormaajalla ilmeisesti nostetaan puita, mutta mikä ihme tuo perässä oleva häkkyrä on?

Wood3: Kaivuri kyllästyi työhönsä. Jos olisin työnjohtaja, ottaisin viimeistään tässä vaiheessa hatkat.

 

Airport Simulator

www.uieg.de/index.php/en_airport_simulator.html

UIG Entertainment / Koch Media

Hei me lennetään!

Metsurihommien jälkeen nousin urapuussa useamman oksan, sillä pääsin kokonaisen lentokentän nokkamieheksi. Helsinki-Vantaan bittiserkun ylläpitäminen on haastavaa hommaa, sillä aikataulut ovat kaikki kaikessa ja koko ajan on kiire.

Vaikka tutoriaali tyytyy vain kertomaan, että tehtävänäni on nostaa kuihtuva lentokenttä kukoistukseensa, sekavan alun jälkeen homma muuttuu varsin mielekkääksi. Ideana on ohjata lentokoneet parkkiin ja sen jälkeen toimittaa tarvittavat ajoneuvot hoitamaan hommat. Kun rahaa kertyy tilille, rattiin voi istuttaa bittikuskeja, mutta aluksi kaikki nakkihommat on hoidettava itse.

Lentokenttä elää oman minuuttiaikataulunsa mukaan. Kun kone rullaa parkkiin, kalusto on saatava paikoilleen konekivääritahtiin. Vaikka kello hönkii jatkuvasti niskaan, hitaasti liikkuvat ajoneuvot luovat pelistä kiireettömän välipalan, jota on mukava hinkutella tylsän työpäivän ratoksi.

Touhussa ei ole juuri vaihtelua, mutta perinteisen pasianssin korvikkeena lentokenttäsimulaattori toimii mainiosti. Puuttuva kartta on ainoa isompi nupinan aihe, sillä toisinaan rakennukset peittävät kohteen osoittavan nuolen.

En tiedä, mädättivätkö metsurinhommat aivoni vai mistä tämä johtuu, mutta lentokenttäsimulaattori on tällaiseksi epäpeliksi yllättävän laadukas.

Kolme Hankkija-lippistä

Airport1: Kun lentokone rullaa terminaaliin, kentänhoitajalla on kädet täynnä tekemistä. Tarvittavat ajoneuvot pitää saada paikalleen muutamassa minuutissa tai palkkapussi kevenee.

Airport2: Kun rahaa kertyy, osan toiminnoista voi ulkoistaa bittimiesten hoidettavaksi.

Airport3: Vaikka lentokentällä riittää asvalttibaanaa, kaikki ajoneuvot kulkevat vain kävelyvauhtia.

 

Ports – Pressure at the Port

www.astragon.com

Astragon/Wendros

 

Pienten ilojen satama

Kun rento lentokenttäpuuhastelu siirretään satamaan, hidastahtinen askartelu jalostuu suorastaan eteeriseksi näpertelyksi. Kontit löytävät hiljalleen kohteensa ja kiireetön hissimusiikki varmistaa, että pulssi pysyy matalalla. Miljöö on erityisen tervetullut, sillä nyt voin elää mielikuvituksessani The Wiren kakkoskautta.

Frank Sobotkaa ei tosin näy eikä rahtikontteihinkaan pääse kurkistelemaan. Noh, voin kuvitella, että tapahtumat ovat sarjan esiosa. Mielikuvitusprosessori, hoida hommasi! Jossain kaukana McNulty värjöttelee moottoriveneessään.

Konttien siirtämiseen käytettävät kolossaaliset nosturit liikkuvat noin kolme metriä tunnissa. Valitettavasti hidas vauhti on ainoa asia, joka kielii aparaattien massasta, sillä isokin nosturi kääntyy tarvittaessa vaikka kolikon päällä. Pitkäkoipinen, pyörien varassa kulkeva konttinosturi on kaiken lisäksi turhankin helppo saada jumiin konttien väliin. Kun pakki ei pelitä, ainoa vaihtoehto on hommien aloittaminen alusta.

Lentokenttätouhuista poiketen laitteita ei vaihdeta lennosta, vaan koneelta toiselle juoksutetaan keltaiseen kypärään sonnustautunutta työmiestä. Ratkaisu on mielestäni ihan perusteltu, harmi vain, ettei työmaalla ole ketään muuta. Minulla ei ole käytännön kokemusta, mutta en voi mitenkään uskoa, että satama pyörii yhden ihmisen varassa. Peli suorastaan huutaa moninpeliä ympärilleen.

Tämäkin peli generoituu varsin nopeasti itseään toistavaksi hinkkaamiseksi, koska mitään pakottavaa koukkua tavaran roudaamisen jatkamiseksi ei ole. Pieninä pätkinä konttien lastaaminen pysyy kiinnostavana ja peli on oivaa lääkettä verenpaineen laskemiseen.

Kolme Hankkija-lippistä

Port1: Aamuisessa sumussa kylpevä satama on kaunista katseltavaa.

Port2: Pitkäkoipisella nosturilla ajaminen on taitolaji, sillä aparaatti jumittuu helposti konttipinojen väliin.

Port3: Trukilla konttien kuljettaminen on helppoa, mutta vehje kulkee noin puoli kilometriä tunnissa.

 

Rail Cargo Simulator

www.uieg.de/index.php/en_railcargo_simulator.html

UIG Entertainment / Koch Media

Veturimiehet heiluttaa

Osasin jo odottaa, että kahden mukiinmenevän pelin jälkeen minua tervehtii jälleen levylle prässätty persehedelmä. Ratapihasimulaatio on suorastaan surkuhupainen viritelmä. Jos peliin suhtautuu virtuaalisena manifestina VR:n dominoimille rautateille, homma muuttuu hieman vähemmän puuduttavaksi. Taustamusiikiksi sopii muuten erinomaisesti Ismo Leikolan Pendolino.

Valikoissa peli näyttää ihan näppärältä, mutta tuotos paljastaa todelliset karvansa heti, kun ensimmäinen tehtävä tärähtää ruutuun. Harmaiden painikkeiden kyllästämä päänäkymä ei kerro yhtään mitään. Totuutta ei löydy edes pelin omasta apupainikkeesta.

Homman nimi on roudata vaunuja radalta toiselle. Junan kuskaamisen lisäksi pelaajan tehtäväksi jää työmiehien käskyttäminen. Pakkoliikkeillä ryyditettyjä, verkkopaitaan pukeutuneita turhapuroja on käskytettävä vaihtamaan vaihteita, jotta oma tsuku menee sinne minne pitääkin.

Vaikka pelin peruskaava on yksikertainen, koko roska kaatuu kahteen kardinaalitason munaukseen. Ensinnäkin peli pihtaa tietoa suorastaan törkeällä tavalla. Edes kontrolleja ei kerrota. Ensimmäiset kaksi tuntia menevät suhmuroidessa ja kiroillessa, jotta pelistä saa edes jonkinlaisen otteen.

Toinen pelin vertauskuvallinen betonikenkä liittyy juuri kontrolleihin, sillä ratapihahommissa tulee vahingossa naksuteltua vääriä nappuloita, jonka jälkeen paletti on entistä enemmän sekaisin. Sitten taas kiroillaan ja sadatellaan.

Sisälläni asuva tinahattu uskoo vahvasti siihen, että tätä peliä tankataan VR:n henkilöstöpalavereissa joka syksy ennen ensilunta.

Yksi Hankkija-lippis

Rail1: Tässä vaiheessa kaikki näyttää vielä hyvältä.

Rail2: Sitten karu totuus paljastuu. Mitä helkkaria tässä pelissä pitää tehdä?

Rail3: Pelin edetessä hommat muuttuvat entistä mystisimmiksi.

 

Scania Truck Driving Simulator: The Game

www.scaniadrivergame.com/en/

SCS Software / Wendros

 

Rahtarin namipastilli

En usko, että rekkasimua voi tehdä tämän paremmin. Scanian tunnuksilla varustettu rahtaripeli on tämän potpurin ainoa, ihan oikeaksi peliksi luokiteltava tekele ja samalla pitkän evoluutioketjun kirkkain edustaja. Pelin perimässä sykkii vahvana Euro Truck Simulatorin DNA, joka on vuosien saatossa jalostunut nykyiseen kuosiinsa. Lopputulos on timantti, joka mallintaa rekkamiestouhut jokseenkin täydellisesti ja loistaa yksinäisenä satamana surkeiden epäpelien meressä.

Pelkän puuduttavan arkisimuloinnin vastapainoksi peliin on ympätty tonnikaupalla pientä puuhasteltavaa ja erinäisiä haastetehtäviä. Tarjolla on jännittäviä rahtauskeikkoja vuoristoon sijoittuvalla kinttupolulla, tarvikkeiden toimittamista tulvauhreille ja tutustumismatka Scanian tehtaille. Peli nousee kuivakan aihepiirinsä yläpuolelle ja todistaa, että rekkamiestenkin elämästä, hitto soikoon, saa kasaan oikean pelin.

Ajotuntuma on tehty presiis oikein. Kääntösäde on valtava, kiihtyvyys olematon ja jarrutusmatka pitkä. Myös peruuttelun on syytä olla hallussa, sillä peileistä pakittaminen kuuluu olennaisena osana rahtarin arkeen. Kärryt eivät automaattisesti ilmesty nupin jatkeeksi, vaan ne pitää itse peruutella paikalleen. Kuulostaa simppeliltä, mutta ainakin omat aivopuoliskoni riitelivät pitkään, ennen kuin pakittaminen peileistä alkoi taittua niin kuin pitääkin.

Kokonaisuus kruunataan valikoissa raikaavalla tilukitaroinnilla, joka ihan oikeasti nostaa niskakarvat pystyyn. Jos tällä pelillä olisi tuoksu, se olisi testosteroni. Scanian nimikkorekkapeli on kovinta rahtariviihdettä heti jääteillä liukastelevien rekkamiesten jälkeen.

Neljä Hankkija-lippistä

Scania1: Pelkän rahtaamisen lisäksi pelissä on oikeasti jännittäviä haastetehtäviä. Koko peli on kaiken muun hyvän lisäksi vielä suomennettu.

Scania2: Tässä ohituksessa autojen väliin ei jää edes bakteerinmentävää rakoa.

Scania3: Jes! Sain peruutettua kärryn kiinni nuppiin pelkkien peilien avulla!

Lisää aiheesta