Microsoftin ja Netscapen internet-selaintaistelut ovat aika kevyttä puuhaa. Siinä missä Gatesin kimppuun tosimaailmassa pistetään juristeja, Armored Coren maailmassa Gatesin perässä olisi raskas taistelurobotti plasmakanuuna vireessä. Ja kanuunan takana olisit sinä.
Tulevaisuus se on aina peleissä niin valoisa. Tulee ydinsota, sivistys painuu maan alle ja megakorporaatiot kaappaavat vallan. Ja tietysti tappelevat keskenään. Onneksi pieni ihminen voi yrittää hyötyä tilanteesta liittymällä Raveneihin. Korpit ovat palkkasoturijärjestö, joka sopivasta summasta heittää keikan vaikka pirulle itselleen.
Palkkasotureiden työkaluina ovat coret, valtavan kokoiset jättirobotit. Vaihteeksi metallimiehet eivät olekaan länsimaalaisten standardien mukaisia. Siinä missä Battletechin kuuluisat 'mechit ovat lähinnä kankeita jalallisia panssarivaunuja, ovat coret suoraan japanilaisesta animesta a la Macross ja Robotech. Eikä ihme, koska kyseisten piirrossarjojen suunnittelija Shoji Kawamori on ollut mukana pelin suunnittelussa. Niinpä coret ovat ketteriä, ne hyppivät, lentävät ja kiitävät kuin ihmiset ikään vaikka ovatkin kymmenen metriä korkeita.
Myydään jalat
Coreilla ei todellakaan ole sama pää kesät talvet. Niissä on nimittäin vaihdettavat osat, joten tehtävistä saadut palkkiot käytetään paitsi korjauskuluihin ja ammusten ostoon, myös oman metallimiehen päivittämiseksi lähemmäs alati vaikeutuvien tehtävien vaatimaa varustetasoa. Aseiden ja varusteiden eri kombinaatioita on 300 000 paikkeilla.
Uusien lelujen hankkiminen ja taistelukentällä testaus on tehokas koukku. Päivityksen persoonallisena huippuna pelaaja voi valita corelleen naamiokuvion ja halutessaan jopa nävertää itselleen tunnuksen köykäisellä piirrosohjelmalla.
Itse robottirungosta voi vaihtaa niin pään, keskiruumiin, kädet kuin jalatkin. Jalkoja esimerkiksi on tarjolla ihmismallina, käänteisnivelin, telaketjuin ja leijunnalla. Toisilla core tanssahtelee kuin kuoleman ballerina, toisilla mönkii hitaasti, mutta raskaasti panssaroituna ja megatykillä aseistettuna. Coressa on myös rakettimoottorit, joilla lyhyiden lentomatkojen lisäksi voi kiitää pitkin pintaa huimaavaa vauhtia, jalkojen sen salliessa. Paremmilla boostereilla core voikin roikkua ilmassa kuin kuoleman korppi ikään ja kylvää kuolemaa ylhäältä.
Generaattorin koko määrää, paljonko corella on energiaa, raskaammat generaattorit vaativat tietysti paremmat jalat. Paremmilla tutka- ja tulenjohtojärjestelmillä viholliset näkyvät aikaisemmin ja aseet lukittuvat nopsemmin. Paremmat päät voivat sisältää esimerkiksi tutkan lisävarusteena, jolloin ulkoisen tutkan voi myydä ja ostaa sen tilalle jotain kivaa. Lisävarusteena coreen saa luonnollisesti suojakilpiä, ECM-laitteistoa ja muuta elossapitoa kohentavaa.
Aseet puhuvat
Tappaminen ja tuhoaminen on tarkkuutta vaativaa ammattityötä, joka vaatii oikeat työkalut. Coren aseistus koostuu selkään asennetuista ohjuspattereista, tykeistä, konetykeistä ja muista raskaista aseista, oikeaan käteen asennetuista kevyemmistä kone- ja laserkivääreistä sekä vasemman käden lasermiekasta. Aseiden määrä on vallan riittävä.
Aseissa on mietittävääkin: on ikävää kun pääaseeksi ostettu laser vain pihahtelee, koska miekalla huitelu ja boostereilla ponnahtelu on imenyt energian väliaikaisesti tyhjiin. Koska yksi pelin päästrategioita on juosta ja ampua samanaikaisesti, vähenee mahtavan megatykin arvo, jos core joutuu ampuakseen pysähtymään. Vihollisten osumatarkkuuus on ihan kiitettävää tasoa.
Humanoidisesta ulkoasustaan huolimatta coret eivät veny varsinaiseen käsirysyyn. Näin toisiaan potkivat, lyövät ja seiniin heittelevät metallijättiläiset jäävät vielä odottamaan tulevaisuuden peliä.
Coren päivityksen tiellä on yksi suuri ongelma, jonka suuri mestari Chainsawa on tiivistänyt haikuun: "Core kova kone on. Tappokone verraton. Kunnei ole rahaton." Innokkaan korpinpojan pääongelma on nappula, sillä leijonanosa keikkapalkkiosta menee coren korjaamiseen ja ammusten ostoon. Niinpä voikin käydä niin, että jää varustelukilvassa jälkeen, varustetaso ei enää riitäkään suorituksen alaiseen tehtävään, ja öljyä valuu metallinenästä kerta toisensa jälkeen. Onneksi vaihto-osat lunastetaan täyteen hintaan takaisin, joten virheostos ei ole kohtalokasta ja luovaa kokeilua on helppo harrastaa.
Kovin on coreaa
Armored Core on todella miellyttävä yllätys. Kökkögeneraattoreiden suoltaessa markkinoille yhdentekeviä Pleikkariammuskeluja, Armored Coren tarjoama puhdasta räiskintää monipuolisempi toiminta yhdistettynä coren päivittämiseen toimii todella hyvin.
Taistelu on ehkä jopa liiankin suoraviivaista mättämistä: kun corelta loppuu energia, se tuhoutuu, mutta vahinko ei muuten vaikuta sen toimintaan. Sama se, onko kunto täysillä vai millin päässä kuolemasta, core toimii moitteetta. Edes raajoja ei ole mahdollista irrottaa.
Tehtävät tuntuvat monipuolisilta, vaikka lopullinen päämäärä on jonkinasteista tuhoamista. Ympäristöt vaihtelevat teollisuushalleista maanalaisiin käytävin, autiomaahan, kaupunkiin, öljynporauslauttaan ja muuhun. Pääsääntöisesti tehtävät ovat sopivan ytimekkäitä, joskin muutama sisältää rasittavaa sokkeloissa vaeltelua. Niissäkin auttaa hyvä pää. Sellainen, jossa on karvanopat ja automaattikartta.
Valittavia tehtäviä on yleensä nippu, ja vain osa on pakko suorittaa, loput ovat valinnaisia. Jos tehtävä menee jatkuvasti mönkään ja osoittautuu täysin ylivoimaiseksi, ei sitä tarvitse hioa, kunnes rouva Fortuna vihdoin suosii. Pelaaja voi siemaista tappion karvaan kalkin, mikä tosin tarkoittaa, ettei rahaa tipu, mutta korjaus- ja ammuslasku pitää silti maksaa.
Ketterän pelattavuuden suurin ongelma on se, että muuhun temppuiluunsa verrattuna coret kääntyvät suhteettoman hitaasti. Toinen ongelma on yksilökohtaisempi. PC:n robottipeleissä yleensä ohjataan jalkoja näppäimistöllä ja yläruumista/aseita kätevästi hiirellä, mikä on erinomaisen toimiva ratkaisu. Siihen verrattuna coren ohjastaminen ja sanotaan vaikka nopeasti lentäviin ilmahärveleihin osuminen Sonyn peliohjaimen avustuksella oli ainakin minun nakkisormilleni turhan vaikeaa, sillä joka nappulalla on oma tehtävänsä. Todella sääli, ettei Armored Core tue analogisia ohjaimia.
Grafiikka on enimmäkseen onnistunutta, vaikka resoluutio onkin matala ja yleisilme vähän samea. Mikä tärkeintä, coret ovat tyylikkäitä ja hyvin animoituja, ase-efektit hyviä, (erikoismaininta ohjusten savuvanoille) ja räjähdykset miehekkäitä. Varsinkin joissain sisätehtävissä ympäristö on heikon näköistä, ja vastustajat eivät ole samaa luokkaa corepoikien kanssa, mutta mitäpä moisesta. Äänet ovat keskitasoa, ja plussaa tippuu coren jytisevistä askeleista. Moninpeli onnistuu joko linkin kautta tai jaetulla ruudulla.
Kaiken voi toki aina tehdä paremmin, mutta mihin tahansa robottipeliin verrattuna Armored Core siirtää onnistuneesti Japanin monisatavuotisen jättirobottiperinteen PlayStationille.
80
