Härski kiroilu vain kiroilun vuoksi on puuduttavaa. Mutta ei aina: karski läppä istuu luontevasti kallomaskiin sonnustautuneen palkkasoturin olemukseen. Army of Two vetäytyi joulumarkkinoilta kahden ison vihollisen edestä, mutta palaa taistoon entistä vahvempana.
Mikä on FPS-räiskintöjen tärkein ainesosa? Upeat maisemat? Ei. Mahtava asevalikoima? Pöh. Huikea taustatarina? Hmmmh, ehkä, mutta ilman asennetta röpöttelyt eivät pärjää tiukkaan kilpaillussa lajityypissä hetkeäkään. Doomissa on asennetta, samoin palkintomagneetti Half-Life 2:ssa. Ja sitä on myös yksityisten sotilasyhtiöiden nousua ja uhoa kuvaavassa Army of Twossa.
Army of Twon modernit palkkasoturit ovat asenteen ruumiillistumia: Salem, Rios ja kumppanit machoilevat, kiroilevat ja heittävät riuskoja kommentteja joka saumaan. Korviani kuumottaa ja naamalleni nousee tahdoton virne – mokomatkin törkyturvat!
Puhe on tietysti vain puhetta. Leijonanosa asenteesta, menosta ja meiningistä luodaan napakoilla ja tervettä kunnioitusta herättävillä vihollisilla. Army of Twon terroristit, kiinalaiset sotilaat ja kumppanit ovat miellyttävän eläväistä sorttia. Porukka hyökkää, vetäytyy, kiertää sivustaan tai kyttää sitkeästi muurin takana. Ylivoimalla hyökätään, alivoimalla painutaan parempaan suojaan. Kiharaisia paniikkitilanteita luovat vastustajat käyttävät pyssyjen ohella mukavan ahkerasti kranaatteja palkkasoturien savustamiseen. Kun armoa ei pyydetä tai anneta, fiilis nousee ryminällä ullakolle.
Yhteistyö on Army of Twon oma juttu ja perimmäinen olemassaolon tarkoitus. Hyviä räiskintöjä on paljon, mutta alusta alkaen kahdelle pyssysankarille suunniteltuja vähemmän. Jos kaverit ovat hukassa, tekoäly ottaa Salemin tai Riosin haltuunsa. Soturin parasta kaveria ohjataan seuraa, hyökkää ja istu -komentojen aggressiivisilla ja passiivisilla vaihtoehdoilla. Vaikka kamu käyttäytyy pääosin järkevästi, elävän pyssysankarin kanssa nujakoinnissa on reilusti enemmän imua.
Tiimityötä korostetaan muutamilla pelimäisillä ratkaisuilla, joista merkittävin on aggro. Mitä enemmän räiskit, sitä enemmän aggroa plakkariin kertyy. Mikäli ei mene ihan lähelle hyppimään, vihollisten mielenkiinto kohdistuu mekkaloitsijaan, ja kamu pääsee helposti livahtamaan sivustaan. Systeemiä hyödynnetään etenkin edestä tuhdisti puskuroitujen panssariheppujen ja pystyssä pönöttävien konekivääripesäkkeiden jallittamisessa.
Kaveri osallistuu rähinään joko netin läpi, lähiverkon kautta tai jaetulta ruudulta. Jos näytöllä on riittävästi kokoa, jaettu ruutu riittää mainiosti maittavaan pelikokemukseen. Ruudunpuolikas ei ahdistanut sadan tuuman tykkiruudulla pätkän vertaa. Nettisodassa esiintyi toisen pelaajan odottamisesta johtuvia lyhyitä katkoja, jotka osuivat rauhallisille jaksoille.
Hädän hetkellä
Kun parivaljakon kuviot ennen pitkää pettävät hötkyilyn takia, kuolema ei iske välittömästi. Maahan pyllähtänyt soturi saa vielä ampua ja kamulla on hetki aikaa antaa ensiapua. Parantaminen on.... parannettu viime jouluna arvostelemastani versiosta. Nyt kaveria ei hoideta ruskeassa limbossa taistelutapahtumien ulkopuolella. Suojaan kiskomisen merkitys nousee dramaattisesti, koska ristitulessa hoitotyö on mahdotonta. Ensiapu hoidetaan noin kymmenen sekunnin mittaisella painalluksella, mutta jos auttaja ottaa osumaa, aika nollautuu. Hektiset ensiapuoperaatiot muuttuvat helposti ja miellyttävän realistisesti paniikissa sähläämiseksi.
Salemin ja Riosin eteen kohoavat maisemat ovat pääosin pölyisiä ja rähjäisiä loukkoja Somaliassa, Irakissa ja muissa maailman kuumissa pisteissä. Sodan runtelemat miljööt paljastuvat yllätyskäänteitä ja värikkäitä tyyppejä sisältävän juonen sanelemassa järjestyksessä. Vaikka kunnon vaihtoehtoreittejä tai eksymisen uhkaa ei ole, useimmilla alueilla on reilusti leveyttä ja lääniä, joten aaltoileville kahakoille ja vaihtoehtotaktiikoille on riittävästi tilaa. Muun muassa lentotukialuksen lavealla kannella ja kiinalaisella padolla jokainen metri pitää ansaita.
Tiukasta vastarinnasta huolimatta terroristit ja muut ilkiöt on lyöty vajaassa kymmenessä tunnissa. Arvio sisältää jopa reilun annoksen pahojen paikkojen junnausta. Toisto ei kiristä hermoja, sillä syyllinen kuolemaan näkyy peilistä ja vivahteikkaan tekoälyn ansiosta jokainen yritys on erilainen.
Army of Two on ensiluokkaista kimppakivaa. Monipuoliset pelivaihtoehdot takaavat sen, että ainoastaan sosiaaliset hylkiöt joutuvat tyytymään tekoälykamuun. Peliin upotettu kolmen kuukauden lisäaika on käytetty hyvin. Parannussysteemi on tuntuvasti järkevämpi, ja hallelujaa, räjähdyksissä on enemmän bensaa, tulta ja potkua. En jaksa kitistä enää kuin kaiken kestävistä peltilevyistä ja lankkuhökötyksistä. Ne eivät tosin ole ainoastaan Army of Twon ikioma ongelma, joten: lisää, kiitos.
90
