Kuvallinen taide kuuluu oleellisena osana mukana fantasiaskeneen. Vaikket harrastaisi fantasiaa muuten kuin pokkareita lukemalla, törmäät niissäkin ainakin komeisiin värikansiin, joiden tarkoitus on herättää mielenkiintosi.
Roolipelaaja kohtaa eritasoista kuvitusta harrastuksensa parissa, halusi tai ei. Toisille kuvat ovat vain mukaan kuuluva välttämättömyys, toisille suuri innostuksen lähde ja ihailun kohde.
Itse sijoitun lähemmäs jälkimmäistä ryhmää. Harrastukseni alkuaikoina, kun kaikkea hienoa ei vielä ollut saatavana rajattomasti, löysin Helsinkiin juuri avatusta ropekaupasta kuvateoksen nimeltä Art of Dragonlance. Tuo sittemmin halutuksi klassikoksi noussut teos herätti kiinnostukseni kyseistä maailmaa kohtaan. Sen upeat kuvat olivat siis peräisin jostakin tarinoista. Jos kuvitus on noin mahtavaa, ei tekstikään voi olla täyttä puppua! Näin mietin ja ryhdyin lukemaan Chronicles-sarjaa.
Jatkoin Legendseillä ja toivoin, etteivät kirjat koskaan loppuisi. Vähänpä ymmärsin tuolloin. Uppouduin Krynnin maailmaan täpöillä ja nautin siitä. (Olipa aika hilkulla, etten muuttanut nimeänikin Raist Majereksi!)
Myöhemmin tuli niin paljon muuta alan kirjallisuutta, että kiinnostukseni Dragonlanceen haaleni. Liian runsas tarjonta on kieltämättä väljähdyttänyt sen omaperäisyyttä ja vetovoimaa. Dragonlancen saagan upeat kuvat tekivät kuitenkin pysyvän vaikutuksen, ja onpa minulla yhä Raistlinia ja Crysaniaa esittävä taulu seinälläni.
Peleistä tuttuja
Pelitaipaleeni alkuaikojen taiteellisia vaikuttajia olivat TSR:n reviiriltä (D&D, AD&D, Dragonlance) tutut mestarit; Larry Elmore, Clyde Caldwell ja Jeff Easley tunnetuimpina. Eivätkä he turhia miehiä olekaan, vaikka joidenkin mielestä heidän aiheensa ovat turhan konservatiivisia. Elmore esimerkiksi taitaa niin hienosti sekä hahmojen että maisemien maalaamisen, että harva nuoremman polven tekijä pystyy samaan.
@Teksti:Myöhemmin löysin monia uusia ja mielenkiintoisia nimiä, suurimman osan roolipelien kuvittajista, mutta toki muitakin: Keski-Maan suvereenisti hallinnut Angus McBride, mahtava värienkäyttäjä Greg Hildebrandt, mielikuvitusrikas Boris Vallejo, erotiikan taitaja Hajime Sorayama, Chris Achilleos, Tim White, Monte Moore ja moni muu. Suosikkilistani elää jatkuvasti, mutta esimerkiksi inha synkistelijä Luis Royo on pysynyt kärjen tuntumassa pitkään.
Magic-korttien satojen tasokkaiden kuvien myötä pölähti esiin monia siihen asti vähemmän tunnettuja taitajia. Quinton Hoover nousi monien arvostamaksi, samoin alkuperäisen Serra Angelin luonut Douglas Shuler. Megasuosikkini Ruth Thompson pääsi myös esille Magicin myötä, eikä syyttä. Kahden viimeksi mainitun, kuten myös Nene Thompsonin, taulut koristavatkin seiniäni.
Harvoilla tekemilläni ulkomaanmatkoilla olen onneksi tavannut useita fantasiataiteen mestareita sekä hankkinut heidän töitään. Näissä tapaamisissa panin merkille, aluksi hiukan ihmetellen, artistien vaatimattomuuden ja ystävällisyyden. Vaikka heillä esimerkiksi Conissa riittää ympärillä pyörijöitä ja nimikirjoituksen kyselijöitä, he jaksavat silti vaihtaa muutaman sanan jokaisen kanssa. Lisäksi he osaavat antaa sen käsityksen, että he ovat kovasti kiitollisia siitä, että juuri minä olen kiinnostunut heistä.
Luulisi, ettei jonkun Bradstreetin tai Salvatoren tarvitsisi paljon välittää, mutta ehkä he tekevät sitä jopa ihan aidosti. Mene ja tiedä. Tuon kaltaista nöyrää, mutta nöyristelemätöntä asennetta kaipaisi joillekin "julkkiksille" täällä kotomaassakin.
Isänmaan toivot
Suomessakin on hyviä fantasia-alan artisteja. Heistä monet eivät ole edes kaikkien harrastajien tiedossa, koska alan kotimaiset julkaisut (lehdet, kirjat, pelit) ovat Suomessa harvinaisia tapahtumia. Muutamalla kotimaisella taiteilijalla olisi varmasti saumaa menestyä maailmalla, kunhan vain saisivat tungettua itsensä toiselle puolelle siitä isosta ovesta, jossa lukee "Tunnettuus". Sami Toivonen, Vesa Lehtimäki, Hans Zenjuga, Ninni Aalto, Mia Meri ja Ville Ruotsalainen ovat kaikki piirtäjiä, joilla kykyjä riittää. Viime Ropeconissa bongaamani Juha Harju lisättäköön vielä listaan: siinä mies, jolla on estetiikka hallussaan.
Valitettavasti pelkät taidot eivät riitä viemään miestä tai naista maailman markkinoille. Kuten millä tahansa alalla formuloista fysiikkaan, täältä pohjoisesta on vain niin kovin vaikea päästä globaaliin tietoisuuteen, jos ei sitten ole ihan todella sairaan juhlavan hyvä ja lisäksi hyvissä suhteissa onnen jumalattareen.
