Mitä tapahtuu, kun pysäyttämätön voima kohtaa järkähtämättömän esteen? "Minä en kirjoita uutta kolumnia", sanoi toimittaja Nirvi. "Minä en kirjoita uutta pääkirjoitusta", sanoi päätoimittaja Lindén. Huoh! Niinpä minä vaihdoin aihetta, turha kummankin on musiikkipelien syöksystä kirjoittaa.
* * * * *
Tapahtui viime vuonna: Lama iski pelikuplaan! Messiaspelien puute suisti pelipisneksen kaikkien aikojen pahimpaan kuiluun!
Loppuvuoden jeesuspelit, tai oikeastaan Modern Warfare 2 ja baby jeesukset, eivät onnistuneet pelastamaan vuotta, jollei sitten joulukuussa myyty pelejä ennennäkemättömän paljon.
Pelifirmat juhlivat lamaa irtisanomalla porukkaa ennätysmääriä, itsenäisiä pelinkehittäjiä uhkaa sukupuutto, koska ne peliprojektit, joita ei tapettu tai jäädytetty, tehdään omilla studioilla.
Vaan paskaako tuota Annus horribilista muistelemaan, pannaan ristallipallo tulille ja katsotaan mitä Viisaat Miehet ennustavat tälle vuodelle ja vähän pitemmällekin.
Natality!
EEDARin Jesse Divnich on sitä mieltä, että peliteollisuus tarvitsee ilmiöitä: 2007 se oli Guitar Hero, 200kasin omisti Wii Fit, unohdetaan 2009, mutta 2010 Wiin päivät ovat luetut.
Microsoft ja Sony ottavat tyynesti kasuaalinurkan haltuunsa. Varsinkin Microsoftin uskomaton kokovartaloliikkeentunnistus Project Natal muuttaa tavan, jolla pelaamme pelejä, ikuisesti.
Esittelyvideoiden mukaan Natal on kameraan perustuva peliohjain, jossa ihminen tai perhe pyrkii matkimaan ruudulla näkyviä tapahtumia. Jos ruudulla kävelee dinosaurus, ihminen pyrkii kävelemään samalla tavalla, tai skeittaripoika yrittää tehdä liikkeet mahdollisimman pian ruutuhahmon jälkeen.
Olen vähän huolestunut: Natal on kamera, ja Microsoft on kuitenkin kimpassa Yhdysvaltojen hallituksen ja CIA:n kanssa. Vastikkeeksi siitä, etteivät valtion virastot siirry Linuxiin, Natal varmaan lähettää kuvamateriaalia suoraan Echelon-järjestelmään. Jos Al-Qaidan terroristi pelaa Whole Family Fun-Funia, naps ja Guantanamoon!
Ei vaiskaan, oikeasti Natal on vain vaaraton kikkaohjain. Kikkaohjain, joka ei tule jokaisen Xboxin mukana. Niinpä Natalin onnistuminen on täysin killer-apin varassa. No, Xbox on nykyään se virallinen hikisten teininöröjen pelikone, enkä usko, että niitä saa ruudun eteen sätkimään edes Modern Natali Warfare kolmosella.
Ei usko kukaan muukaan, sillä Natalille tehdään ilmeisesti juuri Wiin-tappaja-kasuaalipelejä. Ottaen huomioon, ettei edes Wiille ole osattu tehdä kuin pari onnistunutta kilpailijaa Wii Sporteille ja Fiteille, olen enemmän kuin vähän spektinen. Tai onhan niillä Molyneux.
Onneksi iloinen idari Jesse D. taas uskoo, että Natal ja Sonyn Motion Controller pelastavat vuoden 2010.
Kuolema piraateille!
Gamasutraa lainatakseni 2009 oli vuosi, jolloin digitaalisesta jakelusta tuli... normaalia. Ja se on valtava askel. Koska tänä vuonna ainakin PC:n digijakelu jatkaa logaritmista paisumistaan, on kiinnostavaa nähdä, missä vaiheessa konsolit hyppäävät mukaan. Kysymyshän on vain aikataulusta.
Infrastruktuuri on konsoleillakin jo olemassa, eivätkä uudet 250 gigan levyn koneetkaan ole enää tukossa yhden pelin jälkeen. Sanoisin, että lähtölaukaus on kun dinosaurus Microsoft tekee Steamit ja alkaa myydä Liven uumenissa mätänevien pelivanhuksien digiruumiita hulluin Steam-hinnoin.
Digijakelun jälkeen toiseksi kovin juttu on DLC, joka viime vuoden lopussa alkoi näyttää kynsiään. Jatkossa strategia on se, että ensin myydään peli ja sitten sille alkaa nopeassa tahdissa tulla DLC-sisältöä. Usein sellaista, joka on jo pelissä, se vain aktivoidaan.
Mutta harva tietää DLC:n salaisen tehtävän. Lama nosti esiin yhä pahenevan laittoman pelikäytön. Se ei ole laittomien kopioiden pelaaminen modatulla konsolilla, joka ei (vielä) ole se oikea piraattiongelma. Tosin ilmeisesti Modern Warfare 2:n mukana tullut paljastin muutti miljoona modattua Xboxia verkonpainoksi, jolla ei enää ikinä ole asiaa Xbox Liveen. Hyvää bisnestä on sekin, että pitää olla kaksi Boxia: toinen lailliseen, toinen laittomaan pelaamiseen.
Ehei, leivän köyhän pelifirman suusta vievät esiomistetut pelit. Se on tällä hetkellä jättimäinen loistobisnes, johon kaikki, aina isoja jälleenmyyjäketjuja myöten, haluavat mukaan. Jos ostat käytetyn pelin tai varastat sen netistä, nettovaikutus pelifirmalle on aivan sama: ei latiakaan.
Perusidea on tämä: kun ostat pelin uutena, osa siitä on verkossa. Saat tämän DLC:n ilmaiseksi pelin mukana tulevalla koodilla. Kerran. EA sovelsi tätä jo Saboteurissa, jossa ensimmäinen omistaja saa ilmaisen pehmopornon.
Tissit sikseen, entäpä jos kyseessä on vaikka pelin viimeinen neljännes tai jotain muuta tärkeää? Parhaassa tapauksessa käytetyn pelin ostaja saa puuttuvan osan kun Visa vinkuu, pahimmassa natsiskenaariossa vain ensimmäinen omistaja voi pelata pelin kokonaan.
Joka tapauksessa DLC-kikkailulla myös käytetyn pelin ostaja saadaan maksamaan pelifirmoille edes jotain. Taistelussa omistusoikeuden laitonta siirtoa vastaan DLC tulee olemaan yksi aseista. Mutta vain yksi.
Flashia ja Facea
Toisaalta EA:n suurlohikäärme John Riccitiellon mukaan jo tänä vuonna konsolit jäävät digitaalisten markkinoiden varjoon. Näillä R-mies tarkoittaa kuukausimaksuja, mikromaksuja, PC-vetoista selainpelaamista sekä Pelikone.fi-tyyliin että Facebook-pelien tyyliin, plus iPhonen ja vastaavien vauhdilla kasvavaa pelibisnestä. Kuka tietää, ehkäpä viime kesän suosikkisensaatio pilvipelaamisestakin tulee jotain?
Houkutin on sellainen kuin raha. Corepelaamisen kustannukset karkaavat kädestä, pelin julkaisu on aina kun menisi hold’emissa all-in ennen floppia: ässäparillakaan ei aina voita. Mitä korkeammat blindit, sen herkemmin lähtee lopullisesti koko pöydästä. Tällä hetkellä AAA-pelin hintalappu on luokkaa 10–30 miljoona dollaria, päälle markkkinointi. Esimerkiksi Modern Warfare 2:ssa kehitys maksoi 40 miljoonaa, markkinointi 200 miljoona, joista 300 dollaria arvostelijoiden lahjomiseen. Oli siis parempi onnistua. Sen sijaan iPhone- tai Facebook-pelejä tekevät utriaiset ja sinermat paaaaaaaljon halvemmalla, ja kun niitä on tarpeeksi, pienistä puroista kasvaa iso virta.
Näin siis pelaaminen muuttui ensin sohvapelaamiseksi, nyt on vuorossa sohvaperunapelaaminen. Minun vanhojen parempien aikojen muistelu- ja porukerhoni kokoontuu keskiviikkoisin kello 20.00 ravintola Sarkassa, tervetuloa mutta omat nessut!
Ensin lähtee asema...
Villimmäksi menee. Hölmöimmät menneisyyden ehdoilla eläjät odottavat jo uutta konsolisukupolvea. Aah, siinä on varmaan fotorealistinen grafiikka, sekä uudet pelaamisen muuttavat peliohjaimet: FPSBoard, jossa on valtavasti toimintanappeja, mukaan lukien kaikki aakkoset ja numerot. Sen kanssa toimii yhdessä OptiControl, jossa kämmeneen sopivaa laserohjainta vaikka pöydällä liikuttamalla saavutetaan uskomaton, ennennäkemätön tarkkuus ja luontevuus FPS-peleissä!
Ehei, kysymys onkin siitä, mitä niissä ei enää ole, ja se on optinen asema. Seuraavan sukupolven sisältö imetään verkosta. Kun PC:llä säädetään ja juostaan erilaisten tarjousten perässä, Xboxilla ja PS3:lla on omat rakkaat yksinvaltiaansa, joiden lempeään diktatuuriin on jo opittu luottamaan.
Konsolipääte on täysin win-win. Nykyään PS3:n Blu-ray-asema vastaa yksin viidenneksestä taikalaatikon kustannuksista, ja optinen asema on se häiriöherkin, helpoiten hajoava komponentti. Sisällön ja sen tarjoajien täydellinen hallinta yhdistettynä digitaalisen jakelun mahtikatteisiin, kukapa konsolivalmistaja ei tarttuisi tilaisuuteen?
Joku välimalli pois lukien, uusi konsolisukupolvi tulee siis sitten, kun infrastruktuuri sallii täysdigitaalisuuteen siirtymisen. Kannattaa muistaa, että silloin samat rahat saadaan jo paljon pienemmällä kone- ja käyttäjäkannalla. Itkua tuhertavat luolamiehet voivat silloinkin jatkaa PS3- ja Xbox-pelikoteloiden kantamista lähikaupasta kotiin.
...sitten asemarakennus
Lopetusliikkeenä Square-Enixin Yoichi Wada ennustaa, että kymmenessä vuodessa pelikonsoleiden kaltaiset, pelaamiseen rajoittuneet laitteet ovat historiaa. Siis itsenäisinä, mauttomina laatikoina siinä sohvapöydällä.
Peliteknologia integroidaan osaksi esimerkiksi taulutelkkareita! Kuinka naurettavaa, hyvä Wada! Sehän vaatisi, että konsolivalmistaja valmistaisi myös taulutelkkareita, hah hah h.... ei helvetti.
N
