Vuosituhannen vaihteessa veljekset Atte ja Antti Ilvessuo perustivat RedLynxin, joka on noussut menestyneimpien suomalaisten pelikehittäjien joukkoon. Tiimin Trials-pelit onnistuivat siirtämään trialin vahvuudet pelimaailmaan, lisämään vauhtia ja jopa huumoria. Trials-pelit ovat olleet tasaisen laadukkaita, vaikka kaksi tuoreinta ovatkin menneet vähän alamäkeen. Futuristinen Fusion jäi etäiseksi ja teemoiltaan turhan abstraktiksi, Trials of the Blood Dragon puolestaan epäonnistui tasoloikan ja motskaripäristelyn yhdistämisessä. Trials Rising kääntää pelisarjan takaisin oikeaan suuntaan.
Takaisin yliopistoon
Trialsin menestyskaava koostuu periaatteessa yksinkertaisista palasista. Kun helposti omaksuttava mutta vivahteikas ajotuntuma yhdistyy mielikuvitukselliseen kenttäsuunnitteluun, ollaan hyvällä tiellä. Huvittavat räsynukkefysiikat, näpsäkkä ulkoasu ja railakasti rokkaava musiikkiraita eivät myöskään ole pahitteeksi.
Moottoripyörää käskytetään kaasulla ja jarrulla, lisäksi kuskin painopisteen pitää olla kohdillaan. Turhan tiukka etukeno vie nokalleen, hallitsematon alastulo ja liian reipas kaasun käyttö lipsauttaa takarenkaan pois alta ja takaraivon asvalttiin. Trialsin ajotuntuma on todella hienostunut, sitä arvostaa sitä enemmän mitä pitemmälle pelissä etenee.
Aikaisempia päristelyjä pelanneet ovat heti kuin kotonaan, mutta Rising on tähän asti helposti lähestyttävin Trials. Tutoriaalit ja video-ohjeistukset ovat aiempaa parempia ja University of Trials opettaa ajamisen perusteet kädestä pitäen. Alkupään harjoituskentät läpäisee rämäpäisellä runttaamisella, mutta seinä nousee kirjaimellisesti pystyyn, jos ei vaivaudu opettelemaan lajin saloja. Hallittu laskeutuminen lähes pystysuoralle tasolle ja siitä kaasuttaminen seuraavalle esteelle vaatii rutkasti kontrollia.
Harjoitustehtävät eivät ole tarkoitettu pelkästään aloittelijoille, sillä uusia haastekenttiä avautuu tasojen karttuessa. Opetustuokiot ovat hyödyllisiä, sillä pyörän käyttäytymistä avataan yksityiskohtaisesti ja konkreettisesti videoiden avulla. Trials & Errors -menetelmällä uudet opit iskostuvat pikkuhiljaa lihasmuistiin, esteet hahmottaa paremmin ja aiemmin hankalilta tuntuneet radat alkavat sujua sukkelammin. Vihdoin ja viimein opin pomppimaan pupun lailla!
Koska olen pelannut Trialsit HD:sta alkaen puhki, ajaminen kyllä kumpusi nopeasti selkärangasta, mutta virheettömien suoritusten metsästäminen on perfektionistin painajainen. Kampanjan puoliväliin asti napsin helposti kultapystejä ja ajoittain platinaa, sitten Extreme-radat imivät minusta mehut. Hankalimmissa kentissä jo pelkkä maaliin pääsy oli saavutus.
Räpiköivä tandem
Rising on helppo aloittaa ja päristelyn perusteet saa haltuun nopeasti, mutta syvyyttä ja pelattavaa riittää lähes loputtomasti. Yksinpelikampanja on aiempaa laajempi ja koukuttavampi, lisäksi pelaajat voivat suunnitella omia ratojaan. Roolipelimäisiä elementtejä on aiempaa enemmän ja kuskille pitää kerätä tasoja, jotta maailmankartalle avautuu uusia kisoja. Turnee käynnistyy Pohjois-Amerikasta ja laajenee rytinällä vanhalle mantereelle.
Perinteiset radat pitää läpäistä mahdollisimman sukkelasti ja ilman kaatumisia, minipeleissä tavoitteena voi olla esimerkiksi lennättää kuskia mahdollisimman pitkälle. Helpoiten se onnistuu tietysti pompauttamalla onnetonta kuskia räjähtäviin tynnyreihin. Mitalien ja kokemuksen lisäksi mainetta voi niittää verkon tuloslistoilla. Kirjoitushetkellä listoilla oli noin 200 000 pelaajaa ja tavoitteeksi asettamani kymmenen prosentin kärkeen kipuaminen oli monilla radoilla työn ja tuskan takana. Trials-veteraaneja on maailmalla runsaasti.
Kampanjassa päristellään soolona, mutta radalla näkee muiden kuskien haamuja. Dark Trials? Käytännössä yksi haamuista etenee kultavauhtia, toinen hopeatahtia ja kolmas pronssin arvoisesti. Haamut antavat kisailuun lisäpuhtia ja niiden liikkeistä voi ammentaa oppia. Oma lukunsa ovat stadionkisat, joissa lähtöviivalle asettuu kahdeksan kuskia. Kisailijamäärä puolittuu kierros kierrokselta, kunnes jäljellä on vain nopein rattitaituri. Stadionkaahailut ovat etenkin moninpelin suola.
Vaikeimpiin kisoihin eteneminen ei tapahdu kaasukahvan käänteessä, vaan extreme-ratojen aukaiseminen vaatii tuntikausien tahkoamista. Kunnon kokemuspotteja irtoaa bonustehtävistä ja haastekisoista, joissa pitää muun muassa tehdä tietty määrä voltteja, ajaa rata läpi kaasu pohjassa tai pieksää kolme haamukuskia putkeen. Tasojen kertyessä kartta täyttyy kisoista, mikä tekee ikoniviidakosta varsin sekavan. Onneksi filttereillä saa kartan selkeämmäksi.
Yksi Risingin onnistuneimmista uutuuksista on tandem-pyörä. Kahden kuskin ohjastama pitkulapyörä on hankala hallittava ja etenkin kahden eritasoisen kuskin yhteistyö aiheuttaa tahattoman huumorin emergeettisiä hetkiä. Mitäpä en tekisi rakkauden tähden, joten rekrytoin puolisoni apupilotiksi, jolloin tutuistakin radoista tuli tuskallisen haastavia. Ajoituksemme eivät osuneet yhteen ja tuntui kuin olisin raahannut perässäni kivirekeä.
Rosoista rakkautta
Kuskia ja pyörää voi tuunata aiempaa monipuolisemmin. Vaikka haaveilisi naisstunttiurasta tai ihailee samuraityyliä, Risingissa pääsee toteuttamaan itseään. Moottoripyörän tuunaus ei vaikuta kulkuneuvon suorituskykyyn, mutta hypnoottisissa vanteissa ja kultaisessa rungossa on sitä jotakin. Rehentelyposeeraukset ennen lähtöä ja kisan jälkeiset voittotuuletukset antavat hahmoille lisää persoonallisuutta.
Kustomointikamaa tippuu luuttilaatikoista, joita ansaitaan tasonnousun yhteydessä. Laatikoista ja kosmetiikkakilkkeestä ei tarvitse maksaa pennin hyrrää, jos ei halua, mutta toki poseeraukset on helpompi ostaa oikealla käteisellä kuin virtuaalivaluutalla. Oikean rahan käyttöä ei kuitenkaan hierota missään vaiheessa naamaan, minkä takia en pahoittanut luuttilaatikoista mieltäni.
Kenttäsuunnittelu luottaa Trialsin perinteisiin vahvuuksiin, mikä on vain ja ainoastaan hyvä asia. Radat ovat yleensä vauhdikkaita, mutta kokonaisuutta maustetaan kimuranteilla esteillä, lennokkailla hypyillä ja tiukoilla kuski kuskia vastaan -kisoilla. Ratojen teemoissa on käytetty rutkasti mielikuvitusta: huvipuistoajelut, hyppy lentokoneesta ja syöksyminen keskiaikaiseen linnaan ovat mieleenpainuvia hetkiä. Maanläheinen rock’n roll -meininki sopii Trialsiin kuin synkkä sielu Nnirviin.
Rising näyttää komealta. Taustat vilisevät yksityiskohtia, kuskin ja pyörän symbioosi on animoitu jouhevasti eikä partikkeliefekteissä säästellä. Kuskin elämä ei ole pelkkää auvoa, sillä karvalakkipleikkarini ruudunpäivitys takelteli ajoittain ja latausajat olisivat voineet olla lyhyempiä. Vankassa kokonaisuudessa nämä nillitykset ovat kuitenkin vain skootterin ininää.
RedLynx on keskittynyt olennaiseen. Rising hanskaa kaiken sen, mikä tekee Trialsista Trialsin. Ajotuntuma on kohdillaan, kenttäsuunnittelu on mallikasta ja sekä yksinpeli että moninpeli tarjoavat pitkäksi aikaa hupia. Kokonaisuus pysyy myös teknisesti hyvin kasassa.
87
