Siinä suunnitellaan itse omat alukset, keksitään uusia teknologioita ja taistellaan muita rotuja vastaan. Mikä klassinen avaruudenvalloituspeli on kyseessä?
Väärin. Ei Master of Orion, vaan Ascendancy, joka lainaa hävyttömästi erästä MOOta peliä.
Ascendancyssa tehtävänä on johdattaa oma rotu galaksin ylivaltiaaksi ja sitä kautta ylösnousemukseen. Pelaaja voi valita rotunsa 21 (!) rodun joukosta, vaikka yhdessä pelissä onkin korkeintaan seitsemän rotua. Rodut ovat kiehtovan erilaisia sekä kuvaukseltaan että kuvitukseltaan, ja tietokoneen ohjaamina tyhmänpuoleisia.
Tyvestä galaksiin noustaan
Kukin rotu aloittaa omasta aurinkokunnastaan, ensiksi kannattaa vallata oman aurinkokunnan planeetat. Asuttamiseen tarvitaan alus, jossa on Colonizer module (vertaa MOO:n Colony base). Vinkki MOO-veteraaneille: yhteen alukseen kannattaa lastata USEITA siirtokuntamoduuleita.
Jokaisella rodulla on oma erikoiskykynsä, jota rotu voi käyttää tietyin väliajoin. Arbrylsit esimerkiksi voivat sulkea aurinkokuntiinsa johtavat avaruustiet, kyvystä ei ole kuitenkaan paljon hyötyä, sillä sulun voi helposti ampua kappaleiksi. Paljon parempi kyky _ vähän liiankin hyvä _ löytyy dubtakeilta, jotka saavat varastettua kaikki vähintään kahden rodun tuntemat teknologiat.
Ascendancya ohjastetaan galaksi-, aurinkokunta- ja planeettatasolla. Galaksinäkymä näyttää tunnetut aurinkokunnat ja niiden väliset space lanet eli avaruustiet, jotka ovat välttämättömiä siirryttäessä aurinkokunnasta toiseen. Galaksien väliset reitit muodostavat verkon, jonka solmukohtien hallinta on pelin voittamisen kannalta tärkeää. Tähtitieverkko nähdään hauskana kolmiulotteisena himmelinä, jota voi pyöritellä vapaasti.
Vasara ja nauloja
Asutettu planeetta voi rakentaa erilaisia rakennuksia riippuen käytettävissä olevasta tekniikasta. Rakennukset rakennetaan planeetalla olevalle ruudukolle niin, että ne kiinnittyvät joko siirtokuntamoduuliin tai olemassaoleviin rakennuksiin. Vaikka rakentaminen on olevinaan simcitymäistä, on lähin vertailukohta kuitenkin Civilization: rakennus joko on tai ei ole kartalla eikä sen sijainnilla suhteessa muihin rakennuksiin ole merkitystä. Planeettakartta ja planeetan rakentaminen ovat aivan turhana mutkana pelattavuudessa, ilmeisesti ne ovat mukana siksi, että saataisiin jotain eroa Master of Orioniin.
Myöhemmin planeetta voi rakentaa kiertoradalle asemia, esimerkiksi ohjusasemia ja suojakilpiä. Suojakilvet ovat tärkein planeettaa suojaava rakennelma, sen ollessa toiminnassa ei vihollisalus pysty siirtymään kiertoradalle ja sieltä valloittamaan siirtokuntaa. Toinen tehokas suojaväline on long range orbital whopper, vilkkaiden liikenneväylien läheisyydessä oleville planeetoilleni rakennan aina megakilven ja pari whopperia.
Kun planeettoja alkaa olla useita kymmeniä niiden virittelyyn kuluu turhan paljon aikaa. Tällöin planeetan voi jättää automaattiohjaukseen, jolloin se valitsee itse mitä seuraavaksi rakentaa. Vastaperustettua siirtokuntaa ei tietokoneen huostaan kannata uskoa, sillä sen ensimmäiset valinnat ovat usein aivan käsittämättömiä. Ehittyneemmille siirtokunnille automaattiohjaus sopii, vaikka se edelleen rakentaa täysin päättömästi.
Bastard of Orion
Riitahan siitä lopulta tulee, kun maailmankaikkeuden rajallisista resursseista kilvoitellaan. Taistelut käydään vuoropohjaisesti aurinkokuntakartalla. Alukset eivät ole sidottuja mihinkään ruudukkoon, vaan liikkuvat vapaasti kolmiulotteisessa avaruudessa. Planeetat voivat osallistua taisteluun, mikäli niillä on kiertoradalla olevaa aseistusta.
Hyökkäys tapahtuu valitsemalla ensin hyökkäävä alus tai planeetta, sen jälkeen ase, jota käytetään ja lopuksi kohde. Tuho näkyy vihollisen suojien ja pattereiden hupenemisena. Taistelussa on tärkeintä pitää voimanlähteet hengissä, useimmat suojat eivät toimi ilman virtaa, kuten eivät myöskään aseet. Mikäli molemmilta loppuu löpö kesken, jatkuu taistelu seuraavana päivänä, kun akut ovat taas latingissa. Kukin rotu pystyy rakentamaan vain tietyn määrän aluksia kaavalla yksi plus rodun hallitsemien aurinkokuntien määrä. Piirre tuntuu hieman älyvapaalta ja perusteettomalta, mutta pelattavuuden kannalta ratkaisu on hyvä.
MOO-veteraanit rakentavat aluksensa tietysti MOO-kaavan mukaisesti ja ihmettelevät, kun turpaan tulee niin että singulariteetit vilistävät silmissä. MOOsta poiketen alus tarvitsee vain yhden suojan, mutta sen sijaan voimageneraattoreita säkkikaupalla. Aseita on hyvä olla muutama, mutta kullakin aseella ammutaan erikseen, joten kahdesta samasta aseesta on vain se hyöty, että toisella voi ampua kun toinen latautuu.
Rakentamalla planeetoille laboratorioita ja tutkimuskeskuksia saadaan tutkimusvoimaa, joka poikii keksintöjä ja läpimurtoja, jotka puolestaan mahdollistavat uusien keksintöjen tutkimisen. Keksittäviä rakennuksia ja aluksiin laitettavia erikoislaitteita on aivan tolkuttomasti: gravitaationaalinen vääntäjä ja positronipommittaja, jäniksenkehittäjä ja accutroni. Kaiken kaikkiaan aseita ja erikoislaitteita on satakunta kappaletta. Vehkeet on piirretty tarkasti jollain mallinnusohjelmalla ja vaivaa on nähty tuhottomasti. Jokainen vempele onkin yksilöllinen luomus, melkeinpä taideteos.
Suuri virhe Ascendancyssa on, ettei erilaisista keksinnöistä oikein tiedä mitä ne tekevät. Shift-klikkaus hiirellä antaa kyllä hienon kaunokirjallisen tuotteen esineen ominaisuuksista, mutta ei kerro sen tarkemmin mitä vehkeellä todella saa aikaan tai mitä rakennuksesta hyötyy. Onkos esimerkiksi "kyvykäs" Orbital Missile Base tehokkaampi kuin "voimakas" lyhyen matkan whopperi? Ja mitä pirun hyötyä on hypervoimalaitoksesta? Jos kerran MOO:ta matkitaan, olisi esikuvasta voitu lainata myös asioiden esittäminen numeroarvoilla.
Alusten ohjailun vaikea taito
Pelin pahin puute on käyttöliittymän mutkat siirryttäessä tarkkuustasolta toiselle. Lisäksi mukana olisi ehdottomasti pitänyt olla komentoja, joilla siirretään aluksia pitkiä matkoja. Otetaanpa esimerkki: Oculon-joukkojen komentaja saa valmiiksi aluksen Perseus-aurinkokunnan Holeus-planeetalla ja haluaa lähettää sen Trovariconin läpi seuraavaan aurinkokuntaan. Ensin annetaan alukselle komento siirtyä pois planeettaruudulta (kiertoradalta), tämän jälkeen siirrytään Perseuksen aurinkokuntaruudulle, jossa ohjastetaan alus Trovariconille johtavalle avaruustielle, jonka jälkeen siirrytään taas galaksiruudulle.
Oculon-komentajan urakka ei ole vielä lopussa, poloinen yksisilmä joutuu siirtymään Trovariconin aurinkokuntaruudulle ja siellä ohjastamaan aluksen seuraavaalle avaruustielle. Aluksen lähettäminen aurinkokunnasta toiseen vaatii siis kymmenkunta hiirenklikkausta. Kun samaan aikaan Oculon-komentajan mieltä painaa moni muukin asia kuin tämän yhden rupisen aluksen ohjastaminen, saattaa alus unohtua matkalle. Ja voi sitä soppaa kun taistelujoukon ainoa invaasiokykyinen alus on jäänyt satojen valovuosien päähän.
Alusten ohjailun lisäksi käyttöliittymässä on muutakin rutistavaa, esimerkiksi lähimmän telakalla varustetun planeetan löytäminen on hankalaa pienessäkin galaksissa.
Vaikka Ascendancyn idea on härskisti pöllitty Master of Orionista, on pelissä silti paljon hauskoja piirteitä. Esimerkiksi kolmiulotteinen galaksikartta antaa ihan uusia strategisia mahdollisuuksia, samoin se, että yhdellä auringolla voi olla useampia planeettoja. Rodut ovat kuin kunnon sci-fi-romaanista, jarremainen musiikki on loistavaa ja pelaamisen fiilis on hyvä. Kaikesta hyvästä huolimatta käyttöliittymäpuutteet ja yleinen epätietoisuus asioiden vaikutuksista rokottavat pisteitä ankarasti.
82
