Mikä oli suuri, mahtava, punainen ja hajosi 15 osaan? Kyseessä ei ole auton alle jäänyt turbotomaatti, vaan itänaapurimme, jonka viimeaikaisia tapahtumia Mike Singleton luotaa fiktiivisesti Miragen debyyttipelissä.
Syndikalististen tasavaltojen konfederaatiota (CSR) on vuosikymmeniä hallinut ehdoton syndikalistinen puolue. Konfederaatio koostuu viidestä valtiosta, jotka vuosisadan vaihteessa muodostivat vanhan Ossianin valtakunnan: Ossia, Ruzakhstan, Belokraine, Moldenia ja Servonia.
Viimeisten kolmen vuoden aikana ovat muutosten tuulet puhaltaneet läpi itäisen mantereen. Yrittäessään elvyttää keskitettyä taloutta syndikalistinen puolue hellitti otettaan kansasta ja esitti pieniä demokraattisia uudistuksia ja markkinatalouden muotoja. Nationalistinen aate virisi uudistusten myötä tasavaltoihin, jonka seurauksena vanha puolue menetti valtaansa ja keskushallinto heikentyi. CSR on ajautunut sisällissodan partaalle.
Siinä kehykset Mike Singletonin näkemykseen muuttuvasta maailmankuvasta. Keskeiset tapahtumat vastaavat peittelemättä Itä-Euroopan maiden etäis- ja lähihistoriaa. Pelaajan tehtävänä on tuoda rauha tasavaltoihin ja niiden myötä koko CSR:ään asettamalla tasavallat, jotka muodostuvat tavallisesti kahdeksasta provinssista, UC:n (United Communities) alaisiksi. Käytännössä pelaajan toimenkuva muistuttaa pikemminkin James Bondia kuin kovan linjan diplomaattia.
Nokkimisjärjestys ja rauhansiemenet
CSR:n väestö koostuu viidestä kansallisuudesta. Suurin osa asuttaa vastaavia tasavaltojaan (ossit ovat enemmistö Ossianissa jne.), mutta kansallisuuksia on myös vähemmistöinä, eli esimerkiksi Ossianissa on laajoja rusakkien vähemmistöryhmiä.
CSR:n kansallinen hierarkia koostuu kansallisuuksia johtavista presidenteistä, jotka hallitsevat oman kansansa ammattiyhdistystoimintaa. Ammattiyhdistykset ovat olennainen osa koko peliä (siitä syndikalismi). Presidentin alaisina toimii neljä kuvernööriä, kukin oman puolueensa johdossa. Puolueisiin kuuluu neljä ammattijohtajaa, joiden alaisina toimivat ko. ammattiyhdistykset: lääketieteellinen, sotilaallinen, hallinnollinen ja tekninen ammattiyhdistys. Nämä koostuvat johtajan lisäksi seitsemästä muusta ammattitoimihenkilöstä.
Rauhan tuominen tasavaltaan onnistuu kahdella tavalla: joko rauhoittamalla tasavallan pääprovinssi ja kaksi muuta, tai kaikki muut provinssit. Tasavallan rauhoituttua jäljelle jääneet alueet asettavat itsensä niin ikään UC:n alaisuuteen.
Rauhantehtävän toteuttamiseen kuuluu neljä pääohjelmaa. Rakennusohjelma vaatii tiettyjen rakennusten haltuunottoa ja rakentamista, tuhoamisohjelma taasen edellyttää rauhalle vaarallisten rakennusten sabotoimista. Pasifikaatio-ohjelman piiriin kuuluu määrältään provinsseittain vaihtelevien CSR:n sotajoukkojen aseista riisuminen.
Etnisen harmonia-ohjelman toteuttamiseksi täytyy saada äänestystukea kansallisilta ryhmiltä, sillä hallituksen kaatumisen myötä etniset ongelmat ovat kiristyneet.
Suoraa toimintaa
Tehtävä alkaa yhdestä CSR:n reunaprovinssista tammikuun 1. päivänä 1993. Jokainen provinssi ja tasavalta on rauhoitettava tietyssä ajassa. Peli tapahtuu kahdella alueella: kartalla ja 3D-maisemissa. Jälkimmäisissä liikutaan kartalta valittujen kohteiden välillä lukuisilla eri ajoneuvoilla, joita kaikkia ihmediplomaattimme osaa ohjata.
Käytännössä peli etenee ottamalla haltuun provinssin kylissä sijaitsevia rakennuksia, kuten tehtaita, voimaloita, tutka-asemia ja pumppuasemia, jotka tuottavat tiettyjä tarvikkeita ja voimavaroja yhdessä tai erikseen. Rakennusten haltuunotto käy käännyttämällä niistä vastuussa olevat tavalliset kansalaiset puolelleen joko antamalla heille tarvikkeita tai taivuttelemalla keskustelemalla. Kansalaiset myös ilmoittavat ammattihenkilöiden liikkeistä.
Rauhanohjelmien toteuttaminen käy suoralla toiminnalla ilman välikäsiä tai ammattitoimihenkilöiden avustuksella. He voivat tarjota erityista apua tai liittyä kokoamiisi ammattikuntiin, jos he saavat tarvikkeita, mitä he vaativat toteuttaakseen lupauksensa. Koska kaikkia päämääriä ei voi saavuttaa omakätisesti, on ammattihenkilöiden värvääminen elintärkeää rauhantyölle.
Tarpeellista tavaraa
Alkuun pääsemiseksi UC on varustanut jamesbondimaisen rauhankyyhkysen vähäisillä resursseilla. Tarvikkeita, jotka jakautuvat kolmeen ryhmään, kerääntyy rakennusten haltuun ottamisen myötä. Hyödykkeitä ovat kulta, ruoka, viini, timantit, lääkkeet, kauppatavara, työkalut ja vaatteet. Sota-ja kuljetusvälineisiin kuuluvat maa-, vesi-, sukellus-ja ilmakulkuneuvot, polttoaine, ammukset ja lupapaperit, jotka helpottavat liikkumista sotilaallisesti rauhattomilla alueilla.
Sekalaisia ovat lääkehoito, palonsammutusyksiköt, lisäaika, jota saa muun muassa moskeijoista, sekä sotayksiköt, joita voi kutsua avuksi taistelutilanteisiin. Myös ilmakuljetukset kuuluvat tähän ryhmään: voit matkan aikana vaihtaa kulkuneuvoa tilaamalla ilmalähetyksen tai siirtyä ilmakuljetuksella vaivatta paikasta paikkaan. Muutoin kulkuneuvoja voi hankkia joko varastamalla vihollisilta tai ottamalla haltuun neutraaleja kulkuneuvoja, esimerkiksi lautan järven rannalta.
Jos provinssissa olo aika ylittyy, konservatiiviset elimet sabotoivat toimiasi sytyttämällä laajoja metsäpaloja, mitkä vähentävät alueiden luonnonvaroja. Tasavallassa vietettävän ajan ylittäminen johtaa ydiniskuihin provinssiin, jossa olet. Tapahtuipa mitä tahansa, joka 50. päivä CSR:n ydinsotauhka kasvaa ja kaiken mentyä poskelleen syttyy atomisota. Valtava taakka yhden miehen harteille!
Mutta Mike, miksi poliittiset kehykset?
Käyttäjäliittymä on muuten joustava ja helppo omaksua, mutta se on joystick-ohjattu. Vaikka tämä ei ole suuri haitta, on se kömpelöhköä. Peliä häiritsevät myös hitaat kartanpiirtorutiinit. Pelaaminen sujuu levykkeiltäkin, mutta kiintovyltä huomattavasti sujuvammin.
Vektorigrafiikka on, ihme ja kumma, hitaampaa kuin Flames of Freedomissa, eikä kovin notkeatakaan. Kuitenkin maasto on miellyttävää korkeuseroineen ja elävine merenpintoineen. Bittikarttagrafiikka on selkeätä ja pelkistetyn tyylikästä miellyttävissä väreissään. Ääniefektit ovat normaaleja rytinöitä. Pelin aikana soi jatkuvasti taustalla kömpelö sovitus Igor Stravinskyn Tulilintu-baletista, jota ei saa kytkettyä pois!
Kuulostaapa Ashes of Empire kuinka mielenkiintoiselta tahansa, sortuu se yksitoikkoisuuteen. Koko peli käsittää pidemmän päälle vain monotoonista rakennusten haltuun ottoa ja ammattihenkilöiden etsimistä. Jo yhden pienen provinssin rauhoittaminen saattaa viedä useita tunteja ja kun provinsseja on 42, edessä on melkoisen aikaavievä ja pitkästyttävä prosessi, vaikka peli itse asiassa ei ole kovin vaikea.
Kokonaisuuden tiivistäminen vaikkapa pienemmän piirin agenttiseikkailuksi olisi auttanut luomaan Ashesista tunnelmallisen, sillä poliittisen strategian langat ovat Mike Singletonin käsissä suoraviivaista tomintaa sekä naiivia ja ohutta strategiaa. Pähkinänkuoressa: Ashes on kelpo tuote, mutta säälittävä poliittisena simulaationa, sillä nimenomaan sellainen peli yrittää olla.
80
