Suomi-ilmiö
Assembly on tehty tuhansista nuorista nörteistä ja parista kaiken nähneestä skenesedästä.
Tietokonefestivaali Assembly on luultavasti parasta, mitä suomalaiselle nörttikulttuurille on tapahtunut sitten Mikrobitin perustamisen. Siinä missä Mikrobitti oli vastaus kotimikroharrastajien tiedonjanoon, Assembly täytti tietokoneharrastusta leimannutta sosiaalista tyhjiötä. Yksinäisen tietokoneen ääressä nyhjöttämisen merkitys kääntyi päälaelleen, kun samaa tehtiin pimeässä hallissa ensin satojen ja pian tuhansien muiden kanssa.
Ohjelmointitaidoillaan kilvoitelleiden demoryhmien kokoontumisena alkunsa saaneen Assemblyn kehitys on ollut huimaa. Kun ensimmäisten vuonna 1992 järjestettyjen Assyjen tiloiksi riitti Kasavuoren koulukeskus Kauniaisissa, vuodesta 1999 eteenpäin nörttipyörteelle tarvittiin jo halleista suurin, Helsingin Hartwall Areena.
Viiteen tuhanteen kasvaneista kävijämääristä huolimatta Assemblyllä ei ole koskaan tehty bisnestä. Järjestelyt ovat voittoa tavoittelemattoman yrityksen ja parisataapäisen vapaaehtoisyhteisön käsissä. Assembly Organizingin idealistisena periaatteena on tuottaa tapahtumia, joita ”nuoret tietokoneharrastajat järjestävät nuorille tietokoneharrastajille.”
Kahdelle miehelle, sillä nuoria he eivät enää ole, nuorten tietokonefestivaali edustaa jotain pysyvämpää. Jussi Laakkoselle, 38, ja Pekka Aakolle, 40, Assemblysta on tullut elämäntapa. He ovat tehneet kaikkensa tapahtuman eteen jo kahdenkymmenen vuoden ajan. Assemblyn merkitys noteerattiin tänä vuonna jopa Finnish Game Awards -gaalassa, jossa Aakko ja Laakkonen kutsuttiin Peliluolaan, Suomen pelialan Hall of Fameen, palkinnoksi elämäntyöstään.
Niin, toisin kuin 20 vuotta sitten, nykyään Assemblyillä pelataan niin maan penteleesti.
Maailma purkissa
Mustaa on turha yrittää selittää valkoiseksi, Pekka Aakko ja Jussi Laakkonen – demoskenessä Pehu ja Abyss – ovat todella pitkän linjan tietokoneharrastajia. Aakon varhaisin kosketus tietokoneisiin oli antiikkinen kuusnelosen edeltäjä Vic-20, Laakkonen taas kurotti bittitaivasta kohti kaverinsa Sinclair Spectrumilla. Brittimikroon liitetyn kasettiaseman ulina ja vinkuna jäi lähtemättömästi nuoren Jussin mieleen.
Koneilla ei pelattu pelkästään pelejä, sillä molemmat kiinnostuivat myös ohjelmoinnista. Erikoista kyllä, 80-luvulla Basic oli ikään kuin pakollinen ohjelmanumero uuden kotimikron omistajalle. Sitä nyt vain oli pakko kokeilla ja sillä sipuli.
Paria vuotta Laakkosta vanhempana Aakko lyöttäytyi demoskenetouhuihin mukaan jo 80-luvun lopulla. Aakon puhui mukaan hänen hyvä ystävänsä Markus ”Moku” Kantonen, joka vinkkasi, että Accession-demoryhmä kaipasi uutta kooderia. Pekka oli tehtävään kaikin puolin sopiva, sillä hän oli juuri saanut Amigan ja opetteli täyttä päätä kovien jannujen Assembler-ohjelmointia.
Accessionin kautta Aakko sai kosketuksen tietokoneharrastajien armoitettuun sisäpiiriin, skenepartyihin. ”Ensimmäiset skenepartyt tuli käytyä Parikkalassa 1980-luvun loppupuolella”, hän muistelee. ”Assemblyä edeltävät skenevuodet olivat pääosin pelien vaihtoa ja ensimmäisten Amigalle ja kuusneloselle tehtyjen skenetuotosten ihastelua.”
Laakkonen päätyi skeneen kokonaan toisia teitä. Ensimmäisen pc:nsä myötä hän innostui purkeista eli lankapuhelinverkkoon liitetyistä tietokoneista, joihin muut käyttäjät pystyivät soittamaan modeemeillaan. Purkeista kalasteltiin tiedostoja ja messuttiin eli kirjoitettiin typeryyksiä keskusteluryhmiin. Hyvä purkki oli kuin minikokoinen internet, jossa Youtube-videoiden sijaan tapitettiin merkkipohjaista ASCII-grafiikkaa.
Purkkien maailma vei koulupojan mukanaan. Hän perusti tuota pikaa oman purkin, Starportin. ”Sen pyörittämiseen menikin sitten kaikki kesätyörahat”, Jussi Laakkonen kertoo.
Nuorukainen oli Starportinsa kanssa oikeassa paikassa oikeaan aikaan, kun pc:n demoskene oli juuri puhkeamassa kukkaansa. ”Samuli Syvähuoko etsi Future Crew -ryhmälleen uutta purkkia demojen jakelua ja yhteydenpitoa varten, ja hyppäsin innoissani mukaan. Tämä tapahtui vuoden 1991 lopussa juuri ennen Future Crewin suurta läpimurtoa.”
Läpimurto tapahtui ensimmäisillä Assemblyillä.
Ilmiö syntyy
Kolmen suomalaisen demoryhmän Rebelsin, Complexin ja Future Crew’n yhteistyössä järjestämä Assembly’92 oli mullistava kokemus Aakolle ja Laakkoselle. He olivat ensimmäisellä kerralla mukana lähinnä turisteina, mutta se yksi heinäkuinen riitti tekemään heistä Assembly-aktiiveja loppuiäksi.
700-henkisen tapahtuman suuruus vei Aakon mennessään, hän hakeutui jo seuraavana vuonna tapahtuman pääjärjestäjäksi. ”Minulla kiinnostus heräsi nimenomaan isojen tapahtumien järjestämisen kautta. En ollut mikään huippuhyvä kooderi, joten halusin antaa demoskenelle oman kontribuutioni järjestämällä Assemblyä.”
Laakkonen ajatteli pitkälti samoin. ”Olin tuolloin 16-vuotias ja Assembly on valtavan upea kokemus. Ensimmäisten Assyjen pääjärkkäri Rebelsin Meegosh ansaitsee täyden tunnuksen mahtavista partyista. Oli heti selvää, että partyt järjestettäisiin myös seuraavana vuonna ja että osallistuisin seuraavan vuoden järjestelyihin.”
Future Crew’n jäsenenä Laakkoselle oli kova juttu, kun ryhmän tekemä pc-demo Unreal sai raikuvat aplodit Amiga-valtaiselta yleisöltä. ”Pc oli tuolloin pieni lapsipuolen asemassa oleva kuriositeetti Amigan ja C64:n rinnalla”, hän selventää.
Demoryhmässä Jussi pyöritti Starport-purkkiaan ja vastasi organizerin eli eräänlaisen tuottajan tehtävistä. ”Vaikka tein hieman koodia ja designia Future Crew’n demoihin, panostin ryhmän toimintaan enemmän organizer-hommien kautta. Kun vuonna 1994 liityin Mokun ja Pehun seuraan Assemblyn kolmanneksi pääjärjestäjäksi, tunsin heti olevani omassa elementissäni, tekemässä maailman suurinta ja makeinta demoskenetapahtumaa.”
”Vuosi 1993 oli omalta osalta ensimmäinen vuosi pääjärkkärinä ja puuhaa totisesti riitti. Kun homma oli kivaa, kävijät tykkäsivät ja motivaatio oli kohdillaan, oli helppo arvata, että Assyja järjestettiin vastaisuudessakin”, Aakko säestää.
Vuoden 1993 Assyt muistetaan erityisesti Future Crew’n Second Reality -demosta, jota pidetään yhtenä kaikkien aikojen parhaista. Laakkonen huomauttaa, että demo säväytti jopa tietokonekauppiaita. ”Second Realityä ajettiin vuosikaupalla näyteikkunoissa näyttämässä, mihin pc:llä todella pystyttiin”, hän kertoo.
Maineeseen ampaissut Future Crew hiljeni pari vuotta myöhemmin, kun sen ydinjäsenet perustivat oman peliyhtiön Remedy Entertainmentin.
Ensin vallataan jäähalli
Assemblylle oli selvästi tilausta, sillä osallistujamäärä kasvoi jo parissa vuodessa tuhansiin. Järjestäjien oli pakko etsiä tapahtumalle uudet tilat. Ensimmäisenä kokeiltiin Helsingin jäähallia, jossa nuoriin tietokoneharrastajiin suhtauduttiin sangen ymmärtäväisesti.
”Jäähallin kanssa ei ollut suoraan ongelmia tapahtuman uskottavuuden kanssa”, muistelee Pekka Aakko. ”Enemmän meillä oli uskottavuusongelmia messukeskuksen kanssa vuonna 1995, kun he kuvittelivat 5 000 nuoren rikkovan koko talon. Loppupeleissä Assembly taisi olla yksi messiksen siisteimmistä tapahtumista, joten pelko oli sinänsä turha.”
Assemblyn tietä messukeskukseen tasoitti se, että tietokonefestivaalin rinnalla järjestettiin Suomen ensimmäiset kotimikromessut ja roolipeliharrastajien Ropecon. Kuten Jussi Laakkonen toteaa, Assemblyn nuorilta organisaattoreilta löytyi tarvittaessa kunnianhimoa ja ennakkoluulottomuutta. ”Messukeskuksella kieltämättä hieman nikoteltiin parikymppisten pojankloppien tullessa vuokraamaan koko taloa. Jos oikein muistan, Assyt olivat messukeskukselle ensimmäinen tapahtuma, jossa kävijät saattoivat yöpyä tapahtumapaikalla. Tästä ja monesta muuta asiasta saatiin vääntää urakalla kättä”, Laakkonen jatkaa.
Suuret puitteet takasivat suuren mediahuomion. ”Valtamedia kiinnostui Assemblyistä jo vuonna 1994, jolloin pääsimme muun muassa Ylen ja CNN:n lähetyksiin. Sen jälkeen ryhdyimme tekemään määrätietoista julkisuustyötä Assemblyn ja demoskenen eteen”, kertoo Aakko.
Kahtiajako syntyy
Kävijäryntäyksen mukana nuorten demokoodereiden paratiisiin luikerteli käärme nimeltä verkkopelaaminen. Ensimmäiset verkkopelikilpailut pelattiin Doomilla jo vuonna 1994. Aakko ja Laakkonen kuitenkin kiistävät, että pelaaminen olisi sysännyt demokulttuurin pimentoon.
”Demokompot keräävät yhä täydet katsomot ja suurimmat aplodit, joten kyllä ne ovat edelleen se juttu miksi Assemblyille tullaan. Tästä on tehty parikin kyselyä 2000-luvulla ja 80 prosenttia kävijöistä ilmoitti skenekisat yhdeksi suurimmista syistä saapua paikalle. Digitaalinen kulttuuri sisältää tänä päivänä samassa mitassa pelaamista, demoja ja skenetuotoksia. Assyt ovat se paikka, jossa skenekärpänen voi edelleen puraista pelaajaa”, Aakko sanoo.
Laakkosen mukaan 2000-luvulla jalostuneesta eSportsista on tullut hyvin luonnollinen osa tapahtumaa. ”Assyt ovat harvinaisuus lanitapahtumien joukossa, kun osallistujia kiinnostaa sekä demot että pelikisat. Pelikisat ovat tuoneet tapahtumaan enemmän festarimeininkiä ja ovat ehdottomasti olennainen osa Assyjä.”
Jotain on silti muuttunut. ”Vielä 1990-luvun alussa demot olivat makeinta, mitä kotitietokoneella saattoi kokea, nykyään saman asian ajaa pelien tai grafiikkakorttivalmistajien visuaaliset ilotulitukset, joita tehdään kymmenien tai satojen ihmisten voimin”, myöntää Laakkonen.
Aakon mielestä motivaatio tehdä demoja on silti pitkälti sama kuin 90-luvullakin. ”Halu näyttää omat taidot skenelle ja muulle maailmalle”, hän sanoo.
Assemblyn peruskävijä on kuitenkin vakio, joka ei muutu. ”17-vuotias poika, joka harrastaa tietokoneita ja on kaveripiirinsä mielipidevaikuttaja. Assembly-kävijät ovat selkeästi tavanomaista kokeneempia ja kiinnostuneempia tietokoneharrastajia. He ovat tulevaisuuden it-ammattilaisia ja graafikoita”, Jussi Laakkonen, it-ammattilainen itsekin, kuvailee.
Vapaaehtoisten ansiota
Kaksikymmentä vuotta ja miltei satatuhatta kävijää myöhemmin Assembly valmistautuu tänä kesänä viettämään juhlavuottaan. Aakko ja Laakkonen eivät suostu ottamaan kaikkea kunniaa tapahtuman kestävästä menestyksestä.
”Tietysti on helppo nostaa minut ja Jussi jalustalle pitkästä työstä Assemblyjen eteen”, Pekka Aakko sanoo. ”Mielestäni kyse ei ole yksittäisten henkilöiden tekemisistä, vaan Assemblyn järjestäjien omistautumisesta asialle. Assemblyn takana on tänä päivänä yli 200 nuoren yhteisö, joka tekee hommia talkoohengellä. Organisaatiossa on muitakin, jotka ovat olleet mukana ja antaneet merkittävän panostuksen.”
Aakko vertaa Assemblyä elämäntapaan ja harrastukseen. ”Kun saan tehdä tätä hommaa koko muun sitoutuneen organisaation kanssa ja kävijät pitävät tapahtumasta, niin kyllähän se palkitsee ja motivoi jatkamaan. Vaikka toiset 20 vuotta ellei maailma muutu merkittävästi. Tai ehkäpä jälkikasvu ottaa homman hoitaakseen ennen sitä…”
Jussi Laakkoselle Assemblysta on tullut osa minuutta. ”Järkkäsin tapahtumaa jo ennen kuin tapasin vaimoni, ennen kuin olin päätoimisesti töissä tai ennen kuin sain lapsia. On joka kerta mahtavaa nähdä, kun osallistujat tulevat innoissaan Assyille. Siitä saa voimaa jatkaa helposti vielä 10 vuotta.”
Assemblyn ja päivätyön sovittaminen ei toki aina ole helppoa. ”Vaikka tällä hetkellä elämä on tasapainossa, niin joskus sitä toivoisi, että saisi viettää kokonaisen kesän ilman Assy-kiireitä. Toisaalta tapahtuman järjestäminen palkitsee niin paljon, että ilman sitä vain turhautuisi”, sanoo Aakko.
Jussi Laakkonen muistuttaa, ettei kumpikaan pääjärjestäjä joudu kannattelemaan show’ta yksin. ”Haastavina hetkinä olen aina voinut nojata Pehuun ja Assembly Organizingin mahtaviin vapaaehtoisiin”, hän tarkentaa. ”Viimeiset vuodet ovat sujuneet helposti, kun erittäin kokenut ydintiimi hoitaa omat vastuualueensa, kuten tietokoneiden verkotuksen, rakennuksen, AV-tekniikan ja tv-lähetyksen.”
Ihme miten he jaksavat, sillä kaksikon päivätyö on pyörittää perustamaansa Applifier-yhtiötä. Sen toimiala on ristiinmainostaminen Facebook- ja mobiilipeleissä. Lasketaankohan sitä enää skeneilyksi?
Tuomas Honkala
