Astro Boy on vanhanaikainen supersankari, Mustanaamion, Tarzanin ja Lepakkomiehen sukua. Hän on ylväsryhtinen, kirkasotsainen ja alati oikeuden puolesta taisteleva.

Astro Boy on pelastanut maailmaa jo 1950-luvulta saakka, jolloin Osamu Tetzuka loi pikkupojan seikkailemaan japanilaisiin sarjakuviin ja kymmentä vuotta myöhemmin telkkariin.

Astro Boy on sairaan tiedemiehen luomus, pikkuisen pojan näköinen ja kokoinen robotti, jonka kiltti tiedemies pelasti haltuunsa tekemään hyviä tekoja. Astrolla on sydän kultaa, rohkeus kuin leijonalla sekä aivan käsittämätön ryhti. Samanlaista eteenpäin röyhistyvää tanarintaa en ole aiemmin nähnyt. Yhdistettynä mustia vaippoja muistuttaviin housuihin, paljaaseen ylävartaloon ja pornonpunaisiin saappaisiin Astro Boy on kerrassaan merkillinen näky - jopa supersankariksi.

Rosvojen riesa

Peli koostuu tehtäväryppäistä, joissa Astro Boy pelastaa kotikaupunkinsa Metro Cityn kansalaisia ja robotteja rosmojen kynsistä. Astro Boy pystyy tähän rohkeutensa ja erikoiskykyjensä ansiosta. Astrolla on muun muassa digibeam, sormesta singahtava kärvennin, rakettikengät, joilla voi lentää, ja röntgenkatse, jolla näkee sen, mikä on muilta kätkettynä.

Astro Boyta voisi kutsua esimerkiksi kolmiulotteiseksi ampumapeliksi. Peli etenee tasaisen varmasti ja turvallisesti tehtävästä seuraavaan aina saman kaavan mukaan. Joka kerta verrytellään ensin pienemmillä vihulaisilla ennen päävastustajan nujertamista, ja sitten käydään mutka kotona ja rupatellaan kiltin tohtori O'Shayn kanssa ennen seuraavaa missiota. Astro Boyn kyvyt ja voimat lisääntyvät pikkuhiljaa pelin edetessä, mutta varsinaisesta rooliseikkailusta ei ole kyse.

Kotona Astrosta huolehtii kiva kotirobotti Nora, joka auttaa pelin tallentamisessa ja antaa vinkkejä etenemiseen. Pikkusisko Zoran asuu samassa taloudessa ja tykkää setviä Astro Boyn kotiin tuomia pelikortteja. Kortit ovat yhden sortin alapeli ja niitä löytyy eri puolilta kaupunkia. Yksi keino korttien keräämiseksi on muiden ihmisten auttaminen, sillä heillä on tapana palkita hyvät teot korteilla.

Substanssivaje vaivaa

Astro Boy on piirretty selkeästi, sarjakuvamaisesti, ja sille on kerrankin hyvät perusteet. Näkymät ovat kivoja mutta eivät jää sen kummemmin mieleen. Astron ohjaaminen on helppoa, ja vastustajat ymmärtävät nujertua hyvässä järjestyksessä - liiankin hyvässä.

Pelin heikkouksia ovat hitaat latausajat ja aikuiseen makuun liiallinen yksinkertaisuus. Latausaikoja ei useimmissa peleissä nykyisin enää juuri huomaa, mutta Astro Boyssa saa odotella tuon tuostakin seuraavaan vaiheen alkamista.

Suurempi harmi on pelin kapeus ja sisällön puuttuminen. Astro Boy on omalla vanhahtavalla tavallaan kerrassaan hellyttävä supersankari, virkistävä tuttavuus tässä aikuisten uhoajien ajassa, ja haluaisinkin sen takia antaa pelille roppakaupalla pisteitä. Koska tärkeintä on kuitenkin sisältö ja sen viehättävyys, korkeat pisteet jäävät antamatta. Astro Boy on täydellinen peli pikkuisille pelaajille, mutta me muut jäämme kaipaamaan sitä kuuluisaa substanssia.

Voi kunpa tällaisia olisi tehty 1970-luvulla.