www.animal-crossing.com/cityfolk
Animal Crossing on enemmän harrastus kuin peli, sillä säännöllisellä ja pitkäjänteisellä paneutumisella Eläinristeyksestä saa eniten irti.
Elämäsimulaattori Animal Crossing on Nintendon omalaatuinen virtuaalinukkekodin, kalenterin, tamagotchin ja mangassa marinoidun Simsin yhdistelmä. Kylässä aika kulkee samaan tahtiin kuin todellisuudessa tai tarkkaan ottaen Wiin kellon tahtiin.
Pelimaailmassa on yöllä pimeää ja kaupat ovat kiinni, talvella sataa lunta ja keväällä maa vihertää. Kaikki juhlapyhät ja erikoisvieraat ovat päivän-, viikon- tai vuodenajasta kiinni, joten Animal Crossing vaatii poikkeuksellista pitkäjänteisyyttä. Raketit räiskyvät uutena vuotena, pukki tulee kylään jouluna, kyläläiset naamioituvat halloweenina ja meteorikuurot toistuvat tiettyinä öinä vuodesta toiseen.
Maksamme velkaa
Päivittäiset askareet tähtäävät rahan tienaamiseen, sillä taakaksi sälytetään heti kärkeen masentavan arkinen asuntolaina. Vanha kämppä käy äkkiä pieneksi, joten kotia pitää laajentaa uuden lainan voimin. Tuottoisinta alkuvaiheen näpertelyä on kalastus, jota varten ostetaan onki. Hedelmien kerääminen on pidemmän päälle parempaa bisnestä, kunnes saa haalittua paikallisia tuotteita viisi kertaa arvokkaampia eksoottisia hedelmiä ja kasvatettua ne puiksi.
Hedelmärumbassa rikastuneet raharuhtinaat kasvattavat saldoaan naurispörssissä. Fossiilien kaivaminen, hyönteisten metsästys ja rantaroinan kerääminen ovat näihin kolmeen duuniin verrattuna lähinnä ajankulua.
Asunnon laajentamisen ohella huoneita sisustetaan huonekaluilla ja esineillä. Rahat tuhlataan pääasiassa Tom Nookin puotiin tai lyhyen bussimatkan päässä sijaitsevan kaupungin kauppatorin tyyriisiin hömpötyksiin. Armoton kuluttaminen päivittää kylää ja Nookin kauppaa.
Vaikka sankarille täytyy ennen pitkää keksiä puun potkimista tuottavampaa työtä, Animal Crossingissa ei ole mitään kiveen kirjoitettuja tavoitteita. Lainalyhennyksiäkin maksetaan omaan tahtiin. Pankit, herätys! Kopioikaa loistava idea tosielämään. Näkökulmasta riippuen Eläinten suojatiellä ei ole mitään tekemistä tai siellä on aivan rutosti (monotonista) puuhaa. Jos lähes jatkuva keräily ei iske, hupi rapautuu pian hohhoijaa-haahuiluksi.
Kylän portin (ja nettiyhteyden) kautta pääsee visiitille kaverilistalaisten kyliin. Kylässä poimitaan kamaa ja shoppaillaan Tom Nookissa, mutta kaupunkiretket tai museolahjoitukset eivät onnistu. Nettikylään mahtuu kolme vierailijaa kerrallaan, jolloin pelaajat keskustelevat virtuaalinäppäimistön tai Wii Speak -mikrofonin välityksellä. Tärkein kannustin nettivierailuun on tuntemattomien arvohedelmien hankinta muiden kylistä.
Animal Crossing: Let’s Go to the City on erikoinen tapaus. Se ei edes yritä iskeä alussa kuin sadan tonnin rekka, vaan maailma opettaa pitämään itsestään vasta ajan kanssa. Alkukakistelun jälkeen opin nauttimaan rauhallisesta tapahtumien tarkkailusta ja miedon addiktiivisesta yllätysten etsimisestä. Pitkän linjan faneille Let’s Go to the City -inkarnaatiossa ei ole dramaattisia muutoksia, mutta itse ajattelin vierailla kylässä pitkin vuotta ihmettelemässä maailman menoa.
Arvostelu on luettavissa www.pelit.fi:ssä 4.3.2009.
