www.plan1.fi
Jos nukuit 1990-luvun yli, voit tutustua avainkohtiin Sega Mega Drive -aikakapselilla.
Retroilu on aina ajankohtaista. Atgamesin valmistamat retro-Segat tarjoavat palan pelaamisen historiaa. Ne vievät nostalgiatripille aikaan, jolloin konsolipelit olivat vielä pelejä, eivätkä reaktiotestien riivaamia läpijuoksuja.
Taskuraketti
Paristoilla toimiva Portable Video Game Player on moduulipaikkaa lukuun ottamatta täysimittainen Mega Drive kannettavassa muodossa. Tuntumaltaan laite on suorastaan erinomainen. Ristiohjain ja painikkeet ovat jämerää tekoa, eikä mikään nitise kuten yleensä hintaluokan laitteissa.
Tulitikkuaskin kokoinen näyttö vaatii jo haukan näkökykyä. Teksti puuroutuu usein lukukelvottomaksi, mutta palikkagrafiikkaa pieni ruutu silottelee mukavasti. Laitteen mukana toimitetaan kaapelit, joilla koneen saa kytkettyä televisioon. Kovin suureen näyttöön aparaattia ei kannata liittää, mikäli neliöiden sietokyky on huono.
Portable Video Game Playeriin on sisäänrakennettu 20 peliä, mutta valitettavasti laatu on korvattu määrällä. Tusinatauhka täyttää noin puolet koneen kapasiteetista, mutta Golden Axe, Sonic & Knuckles, Eccot, Alex Kidd ja D-cap Attack käyvät yhä kelpo ajanvietteestä.
Kevytrakenteista laitetta kelpaa myös kuljettaa mukana, sillä kokonsa puolesta se sopii käytännössä taskuun kuin taskuun. Akkujen kanssa ei tarvitse tuskailla, sillä virran loppuessa apu löytyy patterikäyttöiselle koneelle lähimmältä kioskilta.
Rauta on kunnossa, mutta laitteen idea menee hieman hukkaan, sillä kaikkein kovimmat Sega-helmet eivät ole mukana.
Rauta rokkaa, sisältö sukkaa.
*** (kolme tähteä)
Mökkikonsoli
Atgamesin toinen tuotos on huomattavasti mielenkiintoisempi, sillä kyseessä on pieniin kuoriin sovitettu hiilikopio Segan 16-bittisestä Mega Drivesta, jonka uumeniin on esiasennettu 15 peliä. Aku Ankan taskukirjan kokoinen pelikonsoli kulkee kätevästi mukana vaikka viikonlopun mökkireissulle. Mölkky on kohdannut viimein voittajansa.
Retroharrastajan kannalta laitteesta tekee poikkeuksellisen koneessa oleva moduulipaikka. Kone on siis ehta Mega Drive -pelikonsoli, jossa toimivat kaikki kellariin varastoidut alkuperäispelit. Aparaatti tukee niin NTSC- kuin PAL-alueenkin pelejä, joten kirppisreissuilla kannattaa olla jatkossa entistä tarkkaavaisempi. Laite liitetään television komposiittiliitäntään, eikä antiikkisten RF-muuntimien kanssa enää tarvitse taistella.
Ohjaimet ovat jämäkkää tekoa ja painallukset välittyvät hyvin. Liittimet ovat samanlaiset kuin alkuperäisessä Mega Drivessa, joten kaapin perällä majailevat vanhat ohjaimet saa hyötykäyttöön.
Konsolissa valmiina olevat pelit ovat pitkälti samoja viritelmiä kuin kannettavassa masiinassa, joten tiukimmat helmet joutuu hankkimaan erikseen. Etenkin Sonicien puuttuminen harmittaa, sillä Segan timanttisimmat tasoloikinnat olisivat olleet aivan ehdoton lisä laitteeseen.
16-bittiset pelit ovat kestäneet aikaa yllättävän hyvin ja hieman uudemmat pelit näyttävät edelleen asiallisilta. Nostalgiahuuruissa lapsuuden suosikkeja tulee tuijoteltua vaaleanpunaisten retrolasien läpi, joten nykypelien ystävät eivät välttämättä ymmärrä kampakeraamisien palikkapelien hienoutta.
Lopuksi varoituksen sana: vaikka pelikone on edullinen, sitä ei kannata hommata lastenhuoneeseen ensimmäiseksi pelikonsoliksi. Siitä ei tule kuin itkua, sillä ysäripelit ovat uskomattoman vaikeita verrattuna nykyiseen pullamössökamaan.
Vuoden retroteko.
**** (neljä tähteä)
Portable video game player
- Alex Kidd
- Alien Storm
- Altered Beast
- Arrow Flash
- Columns III
- Crack Down
- Decap Attack
- Dr. Robotnik’s Mean Bean Machine
- Ecco the Dolphin
- Ecco Jr.
- ESWAT
- Flicky
- Gain Ground
- Golden Axe
- Jewel Master
- Kid Chameleon
- Shadow Dancer
- Shinobi III: Return of the Ninja Master
- Sonic & Knuckles
- Sonic Spinball
Sega Mega Drive
- Alex Kidd
- Alien Storm
- Altered Beast
- Arrow Flash
- Bonanza Brothers
- Columns
- Crack Down
- Decap Attack
- ESWAT
- Flicky
- Gain Ground
- Golden Axe
- Fatal Labyrinth
- Shadow Dancer
- Sonic & Knuckles
Artikkeli on luettavissa www.pelit.fi:ssä 30.9.2009.
Yksinkertaisiin palikkapulmapeleihin on päivä päivältä vaikeampaa keksiä mitään uutta, joten jokaiselle tuoreelle viritykselle on syytä nostaa hattua. Vappusudokulta näyttävässä Numblastissa on yllättävän erilainen idea.
Numeroituja palikoita pyöritetään myötä- tai vastapäivään. Kun neljä samanlaista palikkaa yhdistyy, tapahtuu kaksi asiaa: palikat jämähtävät paikoilleen ja niiden numerot kierähtävät yhden isommiksi. Numeroita on vain yhdestä neljään, joten nelonen muuttuu takaisin ykköseksi. Jos kiepsahtaneiden lukujen rinnalla on vähintään kaksi vastaavaa lukua, ketju jatkuu ja uuden neliön numerot pyörähtävät. Kun viimein tajusin, että suorien poistojen sijaan neliöille kannattaa rakentaa ketjuja, pistepotti paisui rajusti.
Kombottelun uhkana ovat taso tasolta nopeammin mustaksi muuttuvat numerot. Mikäli osoittimeen sattuu neljä mustaa numeroa, ne eivät liikahda enää minnekään. Lopulta koko kenttä tukahtuu ja endless-maratoni päättyy. Kolmen minuutin aikapelissä mustat palikat eivät ehdi aiheuttaa vaikeuksia. Puolipakollinen pulmamoodi viimeistelee pelitilavalikoiman: vaihtelevat palikkakuviot pitää tuhota mahdollisimman vähillä siirroilla.
Numblast kuulostaa matemaattisen kuivalta, mutta ajatus on kaukana totuudesta. Kun yhdistelmien rakentamiseen pääsee sisälle tutoriaalin ja parin session jälkeen, Numblastiin tulee yllättävää syvyyttä ja addiktion suloiset kynnet tarraavat lujasti kiinni.
