Alkemiaa, puhuvia miekkoja ja nopeita taisteluita – aineksista loihditaan Gustin pieni suuri rooliseikkailu. Japanilaisen Gustin Atelier-roolipelisarja on Euroopassa tuore tuttavuus, vaikka sen ensimmäinen osa, Atelier Marie, ilmestyi Japanissa jo 1997 WonderSwan-käsikonsolille. Atelier Iris 2: The Azoth of Destiny on itsenäinen jatko-osa viime keväänä julkaistulle Atelier Iris: Eternal Mana -rooliseikkailulle. Tarinassa pääosissa ovat kirkasotsainen nuorukainen Felt sekä hikipinko teinityttö Viese. He opiskelevat alkemisteiksi Edenin rauhallisessa paratiisimaailmassa kunnes maanjäristys suistaa osan mantereesta mereen. Kohtalon oikusta Felt saa haltuunsa legendaarisen puhuvan miekan Azure Azothin, joka avaa portin tuntemattomaan maailmaan. Feltin maailmanmatkaillessa Viese jää runneltuun Edeniin auttamaan sen asukkaita.

Alkemian oppitunnit

Atelier Iris 2:ssa pelataan vuorotellen Feltillä ja Viesellä. Suurin osa ajasta kuluu Feltin seurassa tämän seikkaillessa ympäri uuden maailman kaupunkeja, hirviöitä kuhisevia sokkeloita ja tavatessa uusia ystäviä. Viesen luona Edenissä piipahdetaan loihtimassa taikakattilassa tarpeellisia esineitä. Jippo on siinä, että taikasormuksella kaksikko voi vaihtaa tavaraa keskenään maailmojen välillä. Niinpä Viesen Edenissä löytämät ja valmistamat esineet ilmestyvät välittömästi Feltin reppuun ja päinvastoin. Idean varaan rakentuvat lähes kaikki seikkailun pulmat. Yleensä Feltin on lahjottava joku hahmo esineellä, jonka vain Viese osaa valmistaa. Ennen kuin lahjuksen teko onnistuu, Feltin on noudettava resepti vaarallisen luolaston pohjalta ja haettava hirviöitä vilisevän aavikon perukoilta oikeat ainesosat. Viesen tehtäväksi jää vain sopan keittäminen. Kahdella hahmolla pelaamisen idea on hyvä, mutta rakenne tökkii. Koska Edenissä ei tehdä juuri muuta kuin valmisteta esineitä ja puhuta vastaantulijoille, seikkailun vauhti tyssää aina Vieseen. Usein Feltin edesottamukset pääsevät hyvään vauhtiin vain muuttuakseen tylsäksi taikakattilan ääressä häärimiseksi ja esineenmetsästykseksi. Ongelmaa paikkaa hyvä hahmosuunnittelu. Sekä Viesessä että Feltissä on kiitettävästi karismaa ja matkan aikana tavataan monia mainioita hahmoja, jotka usein onnistuvat naurattamaan. Lämpimällä huumorilla ryyditetty juoni itsessään on melko yllätyksetön perusjapsiropetarina. Vanhanaikainen grafiikka on valloittavan nättiä ja värikästä. Hahmot ovat todella ilmeikkäitä ja maailma huokuu wanhojen kunnon 16-bittisten rooliseikkailujen nostalgiaa. Sympaattisen grafiikan vastapainoksi musiikki on yhdentekevää ja englanninkielinen ääninäytteleminen ajoittain karmivaa.

Juhlamokahtava

Taistelut ovat seikkailun valttikortti. Kärhämät puhkeavat tyhjästä perinteisellä satunnaisperiaatteella, mutta jokaisella alueella on vain määrätty määrä yhteenottoja. Näin sokkeloissa pyöriminen ei koskaan latistu turhauttavaksi taistelumaratoniksi. Yksinkertainen taistelusysteemi yhdistelee mainiosti taktiikkaa ja vauhtia. Koukku on ruudun ylälaidassa juoksevassa vuoromittarissa, josta näkee missä järjestyksessä hahmot ja hirviöt päätyvät iskuvuoroon. Niinpä mittarista voi näppärästi päätellä ketä kannattaa milloinkin lyödä ja millä. Vuorollaan hahmo voi tehdä asehyökkäyksen, loitsun tai taktisen break-hyökkäyksen, jolla vastustajaa tyrkätään taaksepäin vuorojanalla. Break-hyökkäys ei toki aina onnistu ja vihollinen voi tehdä saman tempun pelaajahahmoille. Kaiken kaikkiaan systeemi on todella helppokäyttöinen ja erittäin vauhdikas. Kokonaisuutena Atelier Iris 2: The Azoth of Destiny ei ole hullumpi rooliseikkailu. Välillä kärsivällisyys joutuu koetukselle, jos seikkailu jumiutuu tuntikausiksi puuduttavaan esineenmetsästykseen. Toisaalta hyvät hahmot, värikäs pelimaailma ja vauhdikkaat taistelut pelastavat paljon. Ei Atekier Iris klassikko ole, mutta mutkaton ja lämminhenkinen seikkailu, joka on tehty varmalla ammattitaidolla perinteitä kunnioittaen.