ATR - All Terrain Racing – Miehille, jotka ajavat omia polkujaan

Skidmarks on hyvä peli _ jopa niin hyvä, että uskoin olevan vaikeaa pistää sitä paremmaksi. Team 17:llä oli kuitenkin rohkeutta julkaista oma näkemyksensä aiheesta, ja hyvä niin, koska autopelien kärki meni laakista uusiksi.

Vertailulta entiseen autopelien kingiin ei voi välttyä, koska perustaltaan ATR on samanlainen, yläviistosta kuvattu autokisailu. Pelaajia voi olla yhdestä kuuteen, autoja on kolme erilaista. Eri ratatyyppejä on kolme, ja kaikkiaan ratoja on neljäkymmentä.

Tällainen numeroluettelo ei kerro pelin laadusta mitään, mutta on silti kunnioitettava saavutus. ATR nimittäin on ängetty kahdelle korpulle eikä pelin aikana tarvitse vaihtaa levyä.

Raha renkaita pyörittää

Yhden pelaajan Arcade-moodissa pelaajalle annetaan kasa rahaa, jolla sitten ostetaan alle sporttirauta kolmesta erityyppisestä vaihtoehdosta, jotka ovat formula, jeeppi ja rantakirppu.

Nelivetojeeppi on autoista halvin. Se ei ole erityisen nopea, mutta soveltuu hyvin töyssyisille radoille. Rantakirppu on pelin keskivertoauto, joka sopii kilpuriksi useimpiin kenttiin eikä maksa liikaa. Formula on, kuten arvata saattaa, nopea. Se on myös autoista kallein, joten kuskille ei jää paljonkaan rahaa varusteisiin uhrattavaksi.

Kun auto on valittu, alkaa kisa tietokoneen kontrolloimia autoja vastaan. Aina ennen uutta rata-ajoa voi autoonsa ostaa pitävämmät renkaat, tehokkaamman moottorin, paremman vaihteiston tai muuta kivaa, esimerkiksi ohjaustehostimen. Pelin henki on, että radalle heitetään läjä autoja, ja starttivalon välähdettyä vihreäksi on jokainen omillaan. Sääntöjä ei liiemmin ole, pelaajan täytyy vain suoriutua kärkijoukkoon mikäli aikoo jatkaa peliä.

Taistelupari

Taistelumoodissa kisaan osallistuu vain kaksi autoa, ja peli-ideakin on erilainen. Pelaajat keräävät pisteitä, ja osakilpailun voittaja on se, joka saa ensin vaadittavan pistemäärän kasaan. Osakilpailuvoittojen määrä puolestaan ratkaisee koko pelin voittajan. Jos ihmisvastustajaa ei löydy, toisen auton ohjauksen voi jättää Amigan harteille.

Jopa kolmesta kuuteen pelaajaa voi pelata pientä taistelumoodin variaatiota eli liigapeliä. Liigapelissä otellaan vuorotellen vastatusten, kunnes parhaista paras on selvinnyt.

Jos ATR:stä jotain puuttuu, se on tuki sarjakaapelille. Vain kaksi ihmistä voi olla samanaikaisesti pelissä, kun Skidmarksissa pystyi letkuttamaan Amigat yhteen ja ottamaan nelinpelit.

Kilometrejä nieltäväksi

Ratoja on kolmentyyppisiä. Nopeusradat ovat rannikolle sijoitettuja hiekan ja veden täytteisiä vauhtirinkuloita, joissa pärjää parhaiten formula-autolla. Kanjoniradat taasen ovat kivisiä, epätasaisia, tunnelintäyteisiä, aamiaisen ylös nostattavia kauhukokemuksia. Nelivetoautojen ominta toiminta-aluetta siis.

Metsäradat sijoittuvat alpeille, joten renkaista on hyvä löytyä pitoa tai edessä on pitkä jääpiruetti. Nämä kentät ovat muita kauniimman näköisiä, mutta valitettavasti niiden selkeydestä ei voi sanoa samaa. Lumiradat täytyy osata ulkoa, tai kisasta ei tule mitään, koska ajoreittiä reunustavat vuoroin puut ja poijut, vuoroin sekalainen rihkama. Ei hyvä.

Kilpailujen aikana radoille ilmestyy kaikenlaista kerättävää lisätavaraa. Tarjolla on nopeutta, kiihtyvyyttä, rengaspitoa ja korjausapua. Taistelumoodissa voi kerätä lisäksi vastustajan ohjauksen nurinpäin kääntäviä kisabonuksia. Asehulluille osseille löytyy vielä ohjuksia ja miinoja, joilla sitten voi paukuttaa vastustajalta pellit kasaan.

Pakkohankinta

All Terrain Racing näyttää jälleen kerran, että A500 oli erinomaisesti suunniteltu laite. Värikkäät radat vierivät täysin nykimättä suurillakin nopeuksilla joka suuntaan. Pikkuautot ovat persoonallisen näköisiä ja liikkuvat realistisen tuntuisesti. Äänet koostuvat tavanomaisesta moottorien murinasta. Musiikki on valitettavasti heikkotasoista, mutta sen saa alkuvalikoista hiljennettyä.

Atari ST:n Super Sprint ja kuusnepan Rally Speedway ovat edelleen ylittämättömiä, mutta ATR pääsee hauskuudessa hyvin lähelle. Alkuvuoden parhaita pelejä Amigalle.

90