Attack of the Saucerman toimii loistavana esimerkkinä siitä, miten peliä ei saa tehdä. Saucermanin kauheuksia on vaikea laittaa järjestykseen, sillä peli on kaikilla osa-alueillaan silkkaa itseään.
Aloittakaamme huumorista. "Mars hyökkää" hyödynsi loistavasti 50- ja 60-luvun kauhuleffojen kornia mainontaa ja karmeita kliseitä. Attack of the Saucerman yrittää jo vihreästä logostaan lähtien samaa kikkaa, mutta temppu on halpahintaisen läpinäkyvä. Peli on niin huono, että tosissaan tehtynä sillä ei olisi mitään mahdollisuuksia. Niinpä sitä yritetään myydä edes jonkin verran huumoripläjäyksenä.
Vihreät mulkosilmät Ed ja Zunk lentävät vieterivetoisella uhvollaan Maan läheisyydessä, kun kotiplaneetalta soitetaan. Ilkeä Big Bubba aikoo valloittaa maapallukan tukikohdakseen. Tuskin on ilmoitus tehty, kun jo kilttien alienien alus ammutaan rikki. Lautanen putoaa, minnekäs muuallekaan kuin Area 51:een.
Epäpelattava kuin mikä räpellys alkaa, kun Ed herää leikkauspöydältä. Ensin vapautetaan avaruusveli Zunk putkasta, sitten avataan uloskäynnin sulkevat ovet. Sitten juonesta katoaa kaikki järjen hiven ja mukaan astuu aikamatkailu ja sen sellainen.
Kentät ovat lyhyitä ja kompakteja. Niiden välillä saa tallentaa tilanteen, mikä olikin ainoa löytämäni hyvä pointti. Hahmoa ohjataan yleensä takaviistosta katsoen. Välillä peli väkisin kääntää kuvakulman ja ohjaus muuttuu varoittamatta Resident Evil -tyyliseksi.
Normaalitilassa ohjaustuntuma on hirveä. Tatilla pelaten hahmo kiertää seiniä kuin olisi viiden promillen humalassa, ja aseella tähtääminen on tuskallinen toimenpide. Pyssykkä onneksi kääntyy lähimpään kohteeseen aika anteliaan kokoiselta sektorilta.
Pelaaminen on tavanomaista vipujen etsimistä ja bonusten keräilyä. Kerrassaan mitään omaperäistä ei ole keksitty. Homma on vieläpä rasittavan hankalaa, koska hyppiminen on tökkivää, ja hahmo putoilee laidoilta alas liian helposti. Taustagrafiikka on väritöntä ja hailakkaa, legoilevaa ja vääntyilevää. Sanalla sanoen: rumaa. Hahmot puolestaan näyttävät piirretyiltä, skaalatuilta tuhruilta. Efektipuoli on ankea ja juonta kuljettavat pelin 3D-moottorilla luodut animaatiot ovat rasittavia.
Ykköspalkinto hirveyksien saralla menee kuitenkin ääniraidan tekijälle: henkilö on joko nerokas sadisti tai sitten vain täysin lahjaton. Jo alkudemo rikkoo pään, kun alienit mongertavat suunnilleen kolmesta tavusta koostuvaa "AaK saP öyy IiiuP" -kieltään varmasti lähemmäs kymmenen minuuttia. Perversion huipentumana pelissä on erillinen jukeboksi, jolla voi kuunnella pelin huonoa taustapoppia.
Saucerman on niin huono, että sitä kannattaa jo käydä kokeilemassa. Jos omaa aivan erityisen omituisen huumorintajun, on fyysisesti tai henkisesti viisivuotias, voi pelistä jopa pitää. Eipä Saucermania voi ainakaan liian vaikeaksi haukkua, sillä kaikki väännetään rautalangasta. Mitenköhän avaruusötökät koskaan ovat keksineet pyörän?
27
