Audiosurf (PC) – Surffaa musiikin aalloilla

Pane se lelukitara kaappiin ja ota hiiri käteen, sillä nyt on audiosurffauksen aika! Rakkaus voi olla lumivalkoinen, mutta onko se myös haastava rata?

Audiosurf haastaa pelaajan älylliseen pohdintaan ja herättää kysymyksiä. Niin kuin että mikä on kaiken tarkoitus? Audiosurfissa ohjataan futuristista alusta ja kiidetään pitkin musiikkiraitoja lopussa häämöttävää maalia kohti. Missään vaiheessa ei selitetä, miksi.

Onko pelaaja kenties tulevaisuuden palkkionmetsästäjä uhriaan jahtaamassa vai onko hän itse jahdattu? Entä mitä radalta poimittavat eriväriset palikat kuvaavat? Ehkä ne ovat kyytiin haluavia matkustajia, joista palkkionmetsästäjä saa pientä verotonta lisätienestiä. Harmaat laatikot ovat sitten varmaan pummilla matkustavia, koska niiden kyyditsemisestä ei hyödy ollenkaan.

Olisi kiva, jos pelin tekijät kertoisivat oikeat vastauks... ei kun tämähän onkin musiikkipeli! Ei näillä asioilla sitten ole mitään väliä.

Musiikillinen vuoristorata

Audiosurf muuttaa musiikin peliksi. Siksi on vähän yllättävää, ettei pelin mukana tule muuta musiikkia kuin Orange Boxin soundtrack, joka sisältää Portalin kakkulaulun lisäksi pari muuta hyvää kipaletta. Onneksi lisäpelattavaa saa todella helposti, omasta musiikkikirjastosta. Tarvitsee vain hakea haluamansa laulu koneelta tai levyltä, jonka jälkeen peli muuntaa sen parissa sekunnissa uudeksi radaksi, ja eikun pelaamaan. Pelille kelpaavat kaikenlaiset biisit, joten normaalin peruspopin ja rockin lisäksi voi käyttää vaikka klassisen musiikin kuolemattomia helmiä, esimerkiksi Basil Poledouriksen Conan-libretot sopivat Audiosurfiin(kin) oikein mainiosti.

Audiosurf muodostaa soivasta kappaleesta radan profiilin. Kappaleiden hitaimmissa kohdissa ruudulle muodostuu jyrkkiä ja hitaita nousuja, nopeimmissa osuuksissa kiidetään täyttä vauhtia alamäkeä pitkin. Lopputulos muistuttaa parhaimmassa tapauksessa villisti kiemurtelevaa vuoristorataa. Huonolla kappalevalinnalla päädytään Helsingin ja Porin välistä tietä muistuttavalle tylsälle suoralle. Kannattaa siis valita kappaleita, joissa rytmi vaihtelee.

Audiota pitkin surffaaminen on hyvin yksinkertaista. Alus etenee eteenpäin automaattisesti, joten sitä tarvitsee vain liikutella vasemmalle ja oikealle. Pisteitä ansaitaan keräämällä palikoita kolmeen lokeroon ja muodostamalla samanvärisistä palikoista isoja ryppäitä. Suurimmista rykelmistä saa eniten pisteitä, mutta liikaa ahnehtimalla alus ylikuormittuu ja osa pisteistä katoaa. Pisteiden kannalta palikoiden värillä on myös väliä, sillä kappaleiden nopeimmissa kohdissa vastaan tulevista punaisista palikoista saa eniten pisteitä.

Pisteiden metsästykseen tuovat vaihtelua erilaiset valittavat hahmot, joiden erikoiskyvyistä on apua hankalissa tilanteissa. Yksi hahmo osaa esimerkiksi hävittää lokeroista tietyn väriset palikat, mikä vähentää ylikuormituksen riskiä. Mono-hahmo eroaa muista siten, että sillä pelatessa tarkoituksena on pujotella harmaiden palikoiden seassa ja välttää osumasta niihin. Jos koko radan selvittää puhtaasti, saa mukavan määrän lisäpojoja.

How many roads must a man surf down?

Audiosurfissa ei ole muita tavoitteita kuin uusien piste-ennätysten jahtaaminen, mutta sekin viihdyttää monta iltaa. Omia tuloksiaan voi myös verrata toisten suomalaisten tai ulkomaalaisten tuloksiin. Pieni kilpailu tekeekin hommasta paljon kiinnostavampaa, ja suosituimmilla kappaleilla on niin paljon pelaajia, ettei kärkipisteiden saavuttaminen onnistu ihan tuosta vain.

Kilpailu pistesijoista ei ole täysin reilua, koska kappaleista voi olla eri versioita, ja yksi niistä saattaa olla toisia helpompi. Yhtä versiota käyttävät pelaajat saavat sitten enemmän pisteitä kuin toista versiota käyttävät. Jos toisia pelaajia vastaan voisi kisata netissä, tällaiselta huijaamiselta vältyttäisiin, mutta eihän se tietenkään onnistu. Ainoa moninpelimuoto on kaksinpeli samalta koneelta, jossa yksi pelaaja käyttää hiirtä ja toinen näppäimistöä.

Pelinä Audiosurf ei ole parhautta, sillä radalla ajelu on liiankin yksinkertaista eikä palikoiden keräily ja yhdistely vaadi juuri taitoa. Toisaalta asian voi katsoa niin, että Audiosurf on jännä tapa kuluttaa omaa lempimusiikkia, jossa passiivinen kuuntelu jalostuu aktiiviseksi sointujen lomassa pujotteluksi. Vaikka Audiosurfin yleisilme on karu, pelin ehtymättömässä kyvyssä tuottaa villisti mutkittelevia vauhtiputkia on salaperäistä vetovoimaa. Alkuihastuksen karistua pelin jännään valoshow’hun kaipaisi vähän enemmän vaihtelua. Pelin tuntuma on myös hieman puutteellinen, ainakin hiirellä pelatessa.

Hinta–laatu-suhteeltaan Audiosurf on lyömätön. Pelattava ei lopu oikeastaan ikinä, ainakaan niin kauan kuin uutta musiikkia tulee ja vanha ei haihdu mihinkään.

84