Heikot sortuu pelin teillä, roolipelikuningas Jeff Vogel jaksaa porskuttaa. Ja nyt hän yhdistää ysärin täppäriin.
Bioware ja Bethesda rakentavat sadoilla koodiorjilla ja miljoonilla dollareilla omia metatodellisuuksiaan. Jättikorporaatioiden varjoissa operoi Jeff Vogel. Hän punoo samanlaisia seittejä kuin kilpailijansa, mutta murto-osalla näiden budjeteista.
Kolmihenkisen Spiderweb Softwaren pääpamppu on pitkän linjan pelimies. ”Olen tehnyt pelejä työkseni vuodesta 1994 lähtien. Ensimmäiset pelikokeiluni ovat tosin jo ajalta, kun opiskelin sovellettua matematiikkaa.”
Opiskeluaika muuttaa jokaisen nuoren elämää, mutta Vogelin ura numeroiden parissa otti pelien ansiosta kokonaan uuden suunnan. ”Koodasin mielenterveyteni säilyttämiseksi ensimmäistä Exileä, kun matematiikan täyttämä kurssitarjotin oli ajamassa minua kohti lataamoa”, hän kommentoi ajautumistaan peleihin.
Mies julkaisi piruuttaan hengentuotoksensa ja yllätyksekseen sai siitä rahaa. Niinpä Vogel sovelsi matematiikkaa ja jätti opinnot välittömästi kesken. Vogel päätti elämäntyönsä olevan itsenäinen pelinkehittäjä.
Matemaattinen tausta jätti pysyvän jäljen Vogelin tuotantoon, sillä etenkin alkupään peleissä taulukot ja numerot ovat lähes tarinaa tärkeämpiä elementtejä. Exile oli pelimaailman vastine Excelille.
Hämä-hämä-häkki kiipes langoille
Laamoja rakastavan etunimikaima Minterin tapaan myös Vogel on eläinrakas ihminen. Miehen pelijakeluun perustama Spiderweb Software sai nimensä terraariossa asustavan tarantella-hämähäkin mukaan. Vuonna 2006 menehtynyt maskottihämähäkki elää nyt firman nimen lisäksi työntekijöiden muistoissa.
Spiderweb Softwaren tuotanto koostuu yksinomaan roolipeleistä. Ne eivät ole putkeen puristettua puoliräiskintää, vaan 90-luvulta tuttua, minimalistisella grafiikalla varustettua, monikymmentuntista harkkorekamaa.
”Unelmoin jatkuvasti uusien pelikonseptien kokeilemisesta, mutta rakastan roolipelejä. Sitä paitsi maksavan asiakaskannan raapiminen kasaan tyhjästä on aikaa vievää hommaa, joten olen keskittynyt siihen, mitä osaan”, Vogel paljastaa.
Spiderweb Software pysyi hengissä jo pulavuosina, nyt indieskenellä pyyhkii paremmin kuin koskaan. ”Steam ja Applen AppStore ovat tehneet itsenäisestä pelinkehityksestä helpompaa kuin koskaan aikaisemmin. Nyt tätä voi jo vakavissaan kutsua työksi.”
”Haluan pitää itseni kiireisenä sekä tietysti hommata jääkaappiin ruokaa”, kertoo Vogel. Ja hyvin hän on onnistunutkin: ansiolistalla on kaksi trilogiaa Avernum-roolipelisarjaa, viisiosainen tieteisfantasiaropellus Geneforce ja uusioversio Ultima-henkisestä Nethergatesta, jonka Vogel julkaisi alunperin jo vuosia sitten. Näiden lisäksi Spiderweb Softwaren verkkosivuilta voi tietysti ladata viisi osaa Exileäkin.
Kattavan roolipelikatraan uusin tulokas on Avadon: The Black Fortress, joka on julkaistu myös iPadille. Kyseessä on uuden pelisarjan alkutahdit, ja Mustan linnakkeen tarina jatkunee ainakin kahden lisäepisodin verran. Markkinamiehet pitävät täppärikansaa yksinkertaista viihdettä janoavina nollanaamoina, mutta taviksille näyttää kelpaavaan myös roolipelimenneisyyteen kumartava, raskaan sarjan roolipeli.
”Olen suorastaan yllättynyt näin positiivisesta vastaanotosta. Täppärimaailmassa näyttää olevan selkeä tilaus myös Avadonin kaltaisille peleille”, Vogel ihmettelee.
Latauspalveluiden nousu on saanut utopistit jopa julistamaan jättikustantajien kaatumista, Vogelin mukaan tilaa riittää molemmille. ”Uskon, että asiakkaita riittää sekä isoille firmoille että indiekehittäjille. Me pienemmät voimme palvella sellaisia markkina-alueita, jotka ovat liian pieniä miljoonien dollareiden jättipeleille. Näin kaikki ovat onnellisia.” Itse Vogel ei ole koskaan tuntenut edes tarvitsevansa ison kustantajan apua: ”Tuskinpa isot pelitalot olisivat edes kiinnostuneita tuotoksistani. Rakastan tehdä vanhan koulukunnan roolipelejä. Tällaisten julkaisujen markkina-alue on nykyään varsin kapea.”
iPad on tietysti pop, mutta Vogel tyrmää myös väitteet vainotun PC-alustan koko 2000-luvun ennustetusta kuolemasta. ”Monet pelityypit ovat parhaimmillaan tietokoneen ruudulla, esimerkiksi strategiapelit ja mörpit. PC-piireissä pyörii isoja rahoja vielä vuosikymmenten ajan.”
Meitsi kädettää
Avadon on Vogelin aiemmalle tuotannolle uskollinen, isometrinen roolipeli. Lynaeusin maata hallitsee Mustasta linnakkeesta rautanyrkillä Punaparta, jonka kaartiin päähahmo värvätään. Tekemistä on tarjolla kymmeniksi tunneiksi. Mustassa linnakkeessa valvotaan, että valtakuntaa koossa pitävien rauhansopimusten kirjainta noudatetaan prikulleen, ja ettei kukaan ala hyppiä Punaparran silmille. Vaikka pelaajan tehtävänimike on sama kuin Valtaistuinpelissä, Käden työnkuva eroaa merkittävästi Westerosissa operoivan Ned Starkin hommista. Punaparran remmissä Kädet ovat rakastetun diktaattorin juoksupoikia, jotka vaimentavat orastavan vastarinnan. Silmät vastaavat tarkkailusta ja Sydämet antavat neuvoja suurelle johtajalle.
Grafiikka on tuttuun tapaan varsin karua, mutta alle kymmentuumaisella täppärin ruudulla aivan riittävän sievää. Käsin piirretyt hahmokuvakkeet ovat pelin komeinta antia. Ruudulla viilettävät muutaman pikselin mittaiset hahmot antavat mukavasti tilaa mielikuvitukselle, mutta kauniiksi peliä ei voi kutsua hyvällä tahdollakaan. Minimalistisen grafiikan sijaan pelin maailma avautuu tekstin kautta. Dialogi on kautta linjan hyvin kirjoitettua, mutta nykypelaajalle voi tulla informaatioähky, sillä tekstiseinät ovat Lynaeusin valtakunnassa arkipäivää.
Matematiikkaa opiskelleen Vogelin rakkaus numeroihin on perinteisesti näkynyt miljoonalla säätönippelillä siunatussa hahmonluonnissa. Nyt systeemiä on vihdoin yksinkertaistettu, taustalla lienee Vogelin iPad-debyytti. Oma hahmoluokka valitaan pelin alussa kolmesta ääriperinteisestä vaihtoehdosta. Soturi luottaa teräkseen, velho loitsuihin ja salamurhaaja viekkauteen. Nämäkin vaihtoehdot tarjoavat riittävää vaihtelua pelityyliin. Soturi hoitaa hommat tappituntumalla, kun taas velho viskoo tulipalloja turvallisen välimatkan päästä ja salamurhaaja iskee varkain selustaan.
Vuoropohjainen taistelu toimii mainiosti, vaikka toisinaan nakkisormi komentaa hahmot tyystin toiseen ruutuun kuin oli tarkoitus. Taistelukosketuksen aikana zoom-painike olisi poikaa. Vuoron aikana on käytössä rajattu määrä toimintapisteitä, joita voi käyttää liikkumiseen, loitsimiseen tai sakinhivutukseen.
Alun tutoriaalin selvittää kuka tahansa omenamies, mutta ensimmäisen kymmenen pelitunnin jälkeen haasterima nousee. Avadon on kiistatta eräs AppStoren harvoista oikeasti vaikeista pelinimikkeistä.
Pelimekaniikkaa on sovitettu kosketusnäytölle hieman väkisin. Etenkin inventaariojumppa on puuduttavaa, sillä tökittäviä ikoneita on enemmän kuin riittävästi. Myös pelimaailmassa liikkuminen voisi toimia rouheammin, sillä ruudun vierittäminen on tahmaista. Näiden ongelmien kanssa pystyy onneksi elämään.
Jeff Vogelin iPad-neitsyys lähtee perinteitä kunnioittaen, joskin maltillisesti virtaviivaistaen. Vaikka Avadon kustantaa AppStoressa huimat kahdeksan euroa, se tarjoaa huomattavasti enemmän vastinetta rahalle kuin kauppapaikan vallanneet alle euron kikkailupelit. 90-luvulla varttuneille, raskaiden roolipelien ystäville Jeff Vogel tarjoaa varmasti paremmat sessiot kuin ne huomattavasti tunnetummat kiukkuiset vogelit.
Der Zornige Vogel?
Spiderweb ei hylkää PC:tä tai Macia, mutta täppärijulkaisun suosio vakuuttaa. ”Tulevaisuudessa kaikki pelimme julkaistaan myös iPadille. Olemme miettineet myös muita mobiilialustoja, mutta esimerkiksi Android-laitteissa ei vielä ole riittävän suurta näyttöpinta-alaa, jotta pelini toimisivat siinä niin kuin kuuluisi”, Vogel paljastaa.
Vogel ja Avadon todistavat, että isojen nimikkeiden vetämässä peliteollisuudessa pärjää edelleen tekemällä omaa juttuaan. Tuskinpa hämähäkkimiehen laiva enää tästä kääntyy, eikä miehen mukaan kurssimuutokselle ole tarvetta. Indieskene varustettuna täppärin kaltaisilla kellukkeilla pitää huolen siitä, etteivät raskassoutuiset roolipelit uppoa pelibisneksen ulapalla.
85
