Kaikkien aikojen paras roolipeli paranneltuna? Ota jo kultarahani!
Herään pimeästä huoneesta. Päätäni jomottaa, ajatukseni poukkoilevat ympäriinsä. Missä olen? Mitä on tapahtunut? Kuka on lukinnut minut tähän selliin? Sitten kuulen miehen äänen: ”Sinussa on paljon piilevää potentiaalia, Bhaalin lapsi. Et ymmärrä voimiasi, mutta voin auttaa sinua.” Hyökkäyksen äänet keskeyttävät velhon. ”Tukikohtaamme on näemmä tunkeuduttu. Joudun jättämään sinut hetkeksi, Bhaalin lapsi, mutta palaan pian takaisin. Sitten otamme selvää kohtalostasi.”
Synkissä tunnelmissa käynnistyvä Baldur’s Gate 2 (Pelit 10/2000, 92p) on yksi kaikkien aikojen hienoimmista roolipeleistä. Tarina on suoraa jatkoa ensimmäiselle Baldur’s Gatelle, jossa sankarin seurue päihitti Sarevokin. Päähenkilö paljastui Bhaalin äpärälapseksi, jonka suonissa virtaa murhan jumalan veri. Irenicus-velho kiinnostuu puolijumalasta ja kaappaa tämän seurueineen tyrmäänsä, josta pelin alussa pitää paeta. Peruspelin lisäksi roolipeliin julkaistiin lisäosa Throne of Bhaal (Pelit 8/2001, 90p), joka sisältyy kakkosen Enhanced Editioniin.
Overhaul Games ehosti ensimmäisen Baldur’s Gaten vuosi sitten Enhanced Editioniksi, nyt sama operaatio tehdään jatko-osalle. 13-vuotiaalle klassikolle on tehty kasvojenkohotus, käyttöliittymää on viilattu ja peliin on lisätty laajakuvatuki. Uutta pelillistä sisältöä löytyy neljän uuden hahmon verran, joilla on omat tehtävänsä, lisäksi mukana on uusia alueita ja jatkoa ensimmäisen EE:n Black Pits -areenataisteluille. Sehr gut, sanoisi saksalainen.
Vanhaa ja uutta verta
Baldur 2 häkellyttää laajuudellaan. Olen läpäissyt pelin vuosien varrella varmaan kymmenen kertaa, mutta sen maailma edelleen kietoo minut pauloihinsa. Pelkästään Athkatlassa, pelin ensimmäisessä kaupungissa, on tekemistä kymmeniksi tunneiksi. Ensimmäinen Baldur’s Gate oli varsin suoraviivaista mättöä, jossa miellyttävintä oli luonnossa samoileminen ja uusien paikkojen tutkiminen. Taistelut soljuivat nautinnollisesti ja sankarit varustettiin päästä varpaisiin.
Kakkonen on ykkönen tarinansa takia. David Warnerin tulkitsema Irenicus on erinomainen pahis, jonka motiivit ja toiminta eivät ole yksiulotteisia. Tarinan kuluessa joutuu tekemään kiperiä ratkaisuja eikä yllätyskäänteiltäkään vältytä. Dialogia on hurja määrä ja se on kirjoitettu pääosin erinomaisesti. Mass Effectiin tottuneita voi ihmetyttää se, että kaikkea dialogia ei ole ääninäytelty, mutta se on valtavan dialogimäärän hinta.
Alkuperäisen Baldur-kakkosen hahmokatras koostui 17 hahmosta, joista sai mukaan enimmillään viisi. EE-versio lisää joukkoon örkkisoturi Dorn Il-Khanin, Meera-maagin ja Rasaad-munkin, jotka olivat mukana jo ensimmäisen Baldurin Enhanced Editionissa, sekä täysin uutena hahmona Hexxat-varkaan. Nelikon saa mukaansa jo seikkailun alkuvaiheessa. Uudet hahmot on käsikirjoitettu ja näytelty onnistuneesti, jopa nelikon henkilökohtaiset seikkailut uppoavat yllättävän kivuttomasti Baldur-kaanoniin.
Mutta alkuperäiset hahmot vievät voiton tulokkaista niskalenkillä. Keldorn-paladiini on vankkumaton uskossaan ja korkeassa moraalissaan, Haer’Dalis on parantumaton naistennaurattaja, Jaheiraa ajaa eteenpäin kosto ja menetyksen tuska. Ryhmäläiset keskustelevat keskenään, kommentoivat sankarin edesottamuksia ja saattavat olla jyrkästi eri mieltä tämän päätöksistä. Pahimmillaan erimielisyyksiä selvitellään kylmän teräksen avulla. Onneksi mukana on myös romantiikkaa.
Kaunista väkivaltaa
Nykyajan yltiöyksinkertaisiin käyttöliittymiin tottuneille Baldurin pelimekaniikan hallitseminen voi tuntua aluksi ylivoimaiselta. Heti ensimmäisen luolaston vastustajat panevat sankariseurueen ahtaalle, puhumattakaan myöhempien vaiheiden taisteluista vampyyreja ja lohikäärmeitä vastaan. Taisteluihin on valmistauduttava huolellisesti. Velhoille ja papeille valitaan oikeat taiat loitsukirjaan, sitten nukutaan ja lopulta buffataan omat joukot sopivilla taioilla.
Toiminnan keskeyttäminen välilyönnillä on taisteluissa pakollista, sillä kuuden hahmon liikuttaminen, kohteiden valinta ja oikeanlaisten taikojen käyttäminen vaatii tarkkuutta. Järjestelmä voi tuntua aluksi haastavalta, mutta onnistumisen tunne on valtaisa, kun taistelut alkavat lopulta kääntyä oman seurueen eduksi. Vaikeustasoksi valitaan tietysti vähintään normaali, jolloin hahmojen kuolema on huonolla tuurilla lopullinen ja vastustajat iskevät täydellä voimallaan.
Throne of Bhaal -lisälevyn taistelut ja mittakaava nostavat tarinan kierrokset punaiselle, eeppinen lisälevy huipentaa saagan komealla tavalla. Puolijumalia vastaan lappaa lohikäärmeitä, jättiläisiä ja demoneita, sankarit joutuvat kohtaamaan kirjaimellisesti myös sisäiset demoninsa. Viimeistään Watcher’s Keepin linnake ja sen alimmalla tasolla odottava Demogorgon haastavat kovimmankin sankarijoukon. Tarina pysyy hanskassa loppuun asti, mikä on käsittämätön suoritus, kun ottaa huomioon saagan pituuden.
Infinity-pelimoottori puskee iästään huolimatta edelleen ulos kauniin maalauksellista grafiikkaa, tosin korkeuserojen hahmottaminen on välillä hankalaa. Hahmojen inventaario on nykypäivän standardeilla mitattuna auttamattoman pieni, mutta muilta osin käyttöliittymä toimii riittävän hyvin. Vuoroin paisuttelevat ja vuoroin rauhoittavat taustamusiikit luovat pelille hienon tunnelman, johon sekoittuvat luonnon, kaupungin ja taistelun äänet. Ääninäyttely on kauttaaltaan tasokasta.
Ajaton klassikko
Baldur’s Gate 2 on ikääntynyt arvokkaasti. Klassikko on edelleen vastustamaton paketti roolipelien ystäville. Juoni tempaa mukaansa alusta pitäen, monipuolisesta ja persoonallisesta hahmokatraasta on helppo rakentaa mieleisensä (anti)sankariseurue, adrenaliininmakuisissa taisteluissa pitää taktikoida ja tehtävissä riittää vaihtelua. Rytmityskin on onnistunutta: välillä seikkaillaan kaupungeissa, välillä luonnossa ja luolastoissa. Matka drowien kotikaupunkiin Underdarkiin säväyttää edelleen.
Sisäinen kyynikkoni voisi tietysti kysyä, mihin Overhaul Gamesin paranneltua versiota tarvitaan, sillä Baldur-kakkonen lisälevyineen on ollut jo vuosia saatavilla GOGin valikoimista vajaan kymmenen euron hintaan. Ehostettu editio puolustaa paikkaansa lisäsisällöllä ja etenkin helppokäyttöisyydellään. Mitään modaamista ei tarvitse tehdä, Steamista ostettu Enhanced Edition toimi moitteetta alusta asti enkä törmännyt sessioissani edes bugeihin. Mikä parasta, hahmonsa voi siirtää ensimmäisestä Baldur’s Gatesta suoraan kakkoseen. Kyllä lapsukaiset, Bioware teki tämän tempun jo ennen Mass Effectia.
GOG-version omistajille Baldur-kakkosen Enhanced Edition tarjoaa niukasti uutta, mutta kaikille muille hieno roolipeli on pakollista pelisivistystä. En puhu lainkaan palturia, jos sanon Baldur’s Gate 2:n olevan kaikkien aikojen paras roolipeli.
Arvosteltu: PC, saatavilla: iPad
Overhaul Games/Atari
Versio: Myynti
Suositus: 1 GHz prosessori, 512 Mt muistia, Radeon Xpress 1200 tai GeForce FX 5200
Testattu: Intel Core i5-2500K 3,3 GHz, 8 Gt, Radeon HD 6870, Windows 7
Moninpeli: 2–6 verkossa
Ikäraja: 15
Ummikoille 90
Baldur’s Gate -veteraaneille 80
90
