Banished – Rakentamisen riemu ja raivo

Lapsen kasvattamiseen tarvitaan koko kylä, mutta kylän kasvattamiseen tarvitaan minut.

Alussa oli suo, perunoita ja muutama maajussi. Nyt on suo raivattu, pellot viljelty ja lapsia tulossa. Vihdoinkin kaunis kyläni on valmis! Voin relata ja ihastella upeaa luomustani... hei, eihän tuo vaan ole pyörremyrsky? Voihan turjake.

Kylänrakennuspeli Banishedin kehitystarina on poikkeuksellisen mielenkiintoinen: eräänä päivänä työhönsä tympääntynyt pelinkehittäjä Luke Hodorowicz kyllästyi olemaan muiden pompotettavana ja  perusti oman yhden miehen yhtiönsä. Ensimmäisenä projektinaan hän työsti jonkin sortin zombieseikkailua, mutta hylkäsi idean yleisen zombi-invaasion takia. Zombbarimätöstä siirryttiin leppoisaan kaupunkirakenteluun, mikä oli taatusti tosi luonteva prosessi.

Mutta valmista tuli jo vajaassa kolmessa vuodessa, vaikka Luke teki itse grafiikat, koodin ja äänet eli lähes kaiken mahdollisen. Vain musiikkiin hän sai ulkopuolista apua, vaikka kuulemma säveltäminenkin olisi tarvittaessa sujunut. Luke on siis varsinainen monilahjakkuus! Mutta juuri sitä saakin odottaa mieheltä, jonka ansiolistalta löytyy Earth Defense Force: Insect Armageddon. EDF!

Katrina käy kylässä

Banished on ehta rakennuspeli, jossa pystytetään pieni kylänen keskelle tutkimatonta erämaata ja täytetään se iloisilla ihmisillä. Caesar-sarja, Annot ja tietenkin vanha kunnon SimCity ovat kaikki olleet Banishedin inspiraationa, joten tunsin oloni heti kotoisaksi.

Idea on käyttää rajallisia resursseja ja asukkaita mahdollisimman hyvin. Jos se onnistuu, kylä kasvaa lopulta jättimäiseksi, elämää viliseväksi metropoliksi. Normaalisti viimeistään tässä vaiheessa tyhjästä ilmestyvät barbaarilaumat tai muut valloittajat pilaisivat koko huvin, mutta Banishedissa niitä ei tarvitse pelätä, se kun ei sisällä taistelemista ollenkaan. Omaa kansakuntaa uhkaa vain äiti Luonto, joka välillä osoittaa mieltään lähettämällä maankamaralle tornadoja ja muita katastrofeja. Vaikken olekaan puita halaava pasifistihippiäinen, pidän  tästä ratkaisusta, sillä minusta rakentelugenreen ei kuulu sodankäynti.

Pelimuotojen määrässä Banished on vähän köyhä, koska leikkimään pääsee ainoastaan päättymättömässä hiekkalaatikkomoodissa. Se vain jatkuu ja jatkuu, kunnes pelaaja lopulta kupsahtaa tuoliinsa ja muumioituu. Vaihtelun vuoksi olisin kaivannut jonkinlaisen kampanjan tai edes kokoelman yksittäisiä skenaarioita. Nyt on tyydyttävä vain kökköihin saavutuksiin, jotka ovat luokkaa hanki 900 asukasta. Onneksi pelin päämäärättömyyteen ei nopeasti kyllästy, koska oman kaupungin säätäminen on huippukivaa ja huippuvaativaa. Siinä tuntia palaa kun optimoi tuotantoa  ja asettelee asunnot nätisti.

Kyläseni mun

Luonnollisesti aloitin oman kaavoitusprojektini haastavimmalla vaikeustasolla. Vielä enemmän haastetta olisin saanut muuttamalla ilmaston karuksi ja maaston vuoristoiseksi, mutta se olisi ollut jo liian rajua. Vaikeustason perusteella määräytyy, kuinka isolla ihmisjoukolla ja varustemäärällä pääsee aloittamaan uuden yhdyskunnan perustamista. Sain mukaani vain pari säkkiä perunoita, vanhoja työkaluja ja lämpimiä turkkeja talven varalle. Niistä pitäisi riittää neljälle perheelle. Oli se keskiajan maailma sitten hirveä paikka, ei ollut kännyköitä, mikroaterioita ja muuta somea kuin kirkon porstua.

Pottuja nakertamalla ei kauaa pysy hengissä, joten ensimmäiseksi  pitää saada ruokatuotanto käyntiin. Helpoiten se onnistuu rakentamalla mökkejä keräilijöille ja metsästäjille, jotka ryhtyvät heti täyttämään varastoja metsän antimilla. Kun kaikilla on masu lihasta pömppönä, ei tarvitse enää pelätä äkkinäistä nälkäkuolemaa. Sitten tehtävänä onkin kerätä riittävästi raaka-aineita, jotka aluksi ovat pääasiassa puuta ja kiveä. Loppupuolella mukaan tulevat myös kaivoksista louhittava rauta ja hiili.

Seuraavien rakennuskohteiden päättäminen on vaikeaa, koska valinnanvaraa on älyttömästi. Yleensä yritän saada terveydenhuollon kuntoon rakennuttamalla sairaaloita ja palkkaamalla parantajia, mutta ihan yhtä hyvin voisin niiden sijasta perustaa kouluja, jotta kansani nuorimmaiset pääsisivät oppiin ja kehittyisivät taitaviksi ammattilaisiksi. Olen hyvin mielissäni siitä, että pelissä pystyy oikeasti tekemään tällaisia valintoja jo heti alussa. Monessa muussa lajityypin peleissä se ei onnistu, koska niissä tietyt rakennusvaihtoehdot pysyvät lukittuna, kunnes teknologian taso nousee riittävästi. Banishedissa ei ole ollenkaan rajoituksia, mikä on aloittelijoiden kannalta vähän huono juttu. He kun voivat helposti pilata pelinsä tuhlaamalla kaikki resurssinsa vaikka kauppa-asemiin ja tavernoihin, joille on käyttöä vasta myöhempinä aikoina.

Vuosien kuluessa pienestä kylästäni kasvoi suuri kaupunki, josta muodostui oikea kaupankäynnin keskus. Se ei onnistunut ilman lukuisia uhrauksia. Niistä raskain oli majatalonpitäjäni kohtalo: hän ”vahingossa” keitti hitusen liian vahvaa pontikkaa ja kuoli vedettyään siitä siivut. Menetin myös monta hyvää miestä kaivoksilla ikävissä onnettomuuksissa, jotka mukamas johtuivat huonoista työolosuhteista. On se kumma, kun enää ei voi teettää viisitoistatuntisia päiviä.

Tilastoja kerrakseen

Väkiluvun noustessa joutuu käyttämään yhä enemmän aikaa kansalaistensa hallitsemiseen, mikä on välillä rasittavaa. Reppanat saisivat pärjätä omillaan. Managerointia helpottaa pelin näpsäkän sulava käyttöliittymä, jota ei ole pilattu miljoonalla namiskalla ja säätimellä. Kaikki rakennusvaihtoehdot ja muut tärkeät komennot on siististi sullottu alalaidan valikkoon, josta niitä pääsee käyttämään parilla hiiren napautuksella.

Ruudulla ei myöskään ole pakko pitää mitään ylimääräisiä tietoikkunoita, nekin pystyy piilottamaan näkymättömiin. Itse tosin rakastan infotulvaa, joten pidän kaikki mahdolliset akkunat auki, etten missaa mitään kriittistä.

Tilastotieteilijöille peli on täysi unelma, koska se sisältää aivan hirveästi kaikenmoista statistiikkaa ja käppyrää oman kaupungin toiminnasta. Niistä näkee esimerkiksi sen, miten maanviljelijöiden sadonkorjuu on edistynyt viimeisen viiden vuoden aikana ja millainen on väestön ikärakenne. Jos en saa yöllä unta, eikun näitä tilastoja  tutkailemaan ja yleensä simahdan välittömästi.

Raksamiehen dilemma

Vaikka Banishedissa ei periaatteessa voi hävitä, se ei ole helppo peli. Haastavinta on saada kylän infrastruktuuri toimimaan niin, että kaikilla asukkailla on riittävästi murkinaa, lääkkeitä, polttopuita ja vaatteita. Se vaatii huolellista suunnittelua, sillä liian kauaksi sijoittujen talojen isännät jäävät usein paitsi parhaista tarvikkeista ja joutuvat tyytymään muiden jämiin. Tämä taas johtaa väestön onnellisuuden laskuun, mikä puolestaan vaikuttaa koko yhteisön tuottavuuteen. Simppeliä, eikö olekin?

Banished on perusvarma rakennuspeli, jonka kaikki osa-alueet on tehty hyvin, muttei loistavasti. Rakastin siitä välittyvää rauhallista tunnelmaa, jota kaipaan tässä hektisessä nykymaailmassa, mutta vihasin sen yleistä päämäärättömyyttä, koska raavaana miehenä tarvitsen selkeitä tavoitteita. Ainakin se on täydellinen alusta mielikuvituksellisille modiprojekteille.

Luke on aika poika. Banished on todella viimeistellyn oloinen, ja rauhallinen kylänrakentelu on kuin laastaria niihin haavoihin joita uusin SimCity romahtaessaan repi.

 

PC

Shining Rock Software

Versio: 1.0

Minimi: 2 Ghz, 512 Mt RAM, 512 Mt näytönohjain

Testattu: AMD Phenom II X4 940 3.0 Ghz, 4Gt muistia, Geforce GTX 660 Ti

Ikäsuositus: -

Muuta: Ostettavissa Steamista noin 20 eurolla

 

 

80