Barbarian (PS2)

Barbarianin kauniissa maassa ei kaikki ole kunnossa. Paha velho Zaugg imee itseensä kaiken energian ja maailma kuolee pikku hiljaa. Vain legendaarisessa ennustuksessa mainittu vapahtaja voi pelastaa päivän. Mutta kuka on tämä (anti)sankari? Onko se puolialaston jättiläiskirvaketta heilutteleva barbaari Dagan, viisi-kuudesosaa-alaston barbaaritar Keela, jo kerran kuolleiden keisari Magnus tai ehkäpä sittenkin jokin muu kaikkiaan kymmenestä fantasiakliseiden kasautumasta?

Tämä kaikki ja paljon muuta selviää, kun wannabe-Valittu todistaa kelvollisuutensa murtamalla muiden halukkaiden motivaation tavalla tai toisella. Ennen jokaista taistelua hahmon tarina etenee kirjoitelmana. Harrastelijakirjailijan kynäilemät kornit pikku novelliset koostuvat englannin kielen melodramaattisimmista sanoista sikin sokin aseteltuina, ja ovat omalla, oudon kierolla tavalla hauskoja.

Taistelut käydään monitasoisilla ja vaihtelevilla areenoilla, tarinamoodissa joko yksi yhtä tai yksi montaa vastaan. Esimerkiksi sysättyään vihollisen alas tornin katolta karkelot jatkuvat sen juurella. Monia areenoilla olevia esineitä voi kaapata kätöseensä ja kurmottaa vastustajaa niillä.

Hauskat areenat menevät pitkälti hukkaan kiitos nappien hakkaamiseksi pelkistetyn pelimekaniikan. Kahdella hyökkäysnapilla syntyy pitkiä komboja automaattisesti, ja satsi joko menee läpi kokonaisuudessaan tai sitten se torjutaan. Välimuotoja ei ole, mikä tekee hallaa sekä yksin- että etenkin kaksinpelissä, joka ei jaksa kiinnostaa kuin pienen hetkisen. Kahden tietokonestatistin avulla simuloidusta nelinpelikötinästä ei saanut enää edes selvää.

Mikäli haluaa voittaa, nousevat bonusominaisuudet arvoon arvaamattomaan. Ne saa aktivoitua komboja tekemällä tai heittämällä toista painavalla esineellä kuuppaan. Hahmot, joilla on hyvä erikoisominaisuus, ovat ehdottoman ylivoimaisia.

Hahmot ovat eläväisiä joskaan eivät järin yksityiskohtaisia, ja valo- ja muut erikoisefektit ovat kautta linjan tyylikkäitä. Suurimmissa kötinöissä ruudunpäivitys nytkähtelee pikkuisen, mutta ei koskaan häiritsevästi.

Hitaammalla temmolla ja harkitummalla pelimekaniikalla Barbarianissa olisi ainesta parempaankin kuin keskiluokkaan, mutta tällaisenaan se jää auttamatta hetken huviksi. Puudutus nappien hakkaamiseen iskee kovempaa ja säälimättömämmin kuin suurinkaan kirves.

68