Batman Returns – Yön Ritari Bugimiehen uhrina

Tim Burtonin mestarillinen Batman Returns kääntyy peleiksi kahden pelitalon voimin. Ocean tuottaa menevän tasohyppelyn, Konami seikkailupeliversion. Ja menevän tasohyppelyn konsoleita varten.

Konamin pelissä Batmanilla on yhdeksän päivää aikaa estää Pingviinin pääsy Gotham Cityn pormestariksi. Kissanainen hyppää ikkunasta katuun ja sitä kautta esiin luomaan romanttista sykettä.

Iltakuudesta aamukuuteen työskentelevä Batman aloittaa työrupeamansa Lepakkoluolassa. Siellä voi vaihtaa vaurioituneen puvun kunnossaolevaan ja ladata lepakkovyön täyteen niitä tarvikkeita, joita katsoo tarvitsevansa. Kamaa löytyy erilaisista batarangeista tiirikkaan, köyteen ja skanneriin.

Tottakai Lepakkoluolassa on tietokonekin. Yön ritari voi siitä seurata uutisia, selata tärkeiden gothamilaisten henkilötietoja, katsoa löytämänsä videonauhat ja työstää todisteaineistoa.

Sitten pitkäkorva starttaa lepakkoautonsa ja pistää menoksi. Kaupungin kartasta näkee paikat, joissa voi vierailla, ja Batmobiili zoomaa sinne automaattisesti. Auto on myös varustettu TV:llä, jottei missaa uutisia.

Mikäli paikalla on konnia, joutuu Batman tappeluun. Taistelu on hoidettu varsin poikkeavasti: pelaaja ei suoraan kontrolloi Batmanin liikkeitä, vaan määrittelee taisteleeko Lepakkomies löysästi, normaalisti vai hampaat irvessä. Tekoälyssä on kyllä parantamisen varaa, Batman ei tuntunut yleensä tietävän mitä pitäisi tehdä, ja maksimiväkivaltaa lukuunottamatta konnat pääsivät aina livistämään. Pelaaja myös valitsee lepakkovyöstä erilaiset bumerangit, joilla sentään sai konnan ketoon. Mikäli Lepakkomies ei kolauta vastustajaansa tajuttomaksi, voi hän voiton jälkeen kuulustella tätä.

Tämän lisäksi Batman Returns sisältää normaaleista seikkailupeleistä tuttua esineiden keräilyä. Inventaariota ei vain ole.

Mutta kun....

Kai minä sitten olen hemmetin huono pelaaja, mutta yksinkertaisesti en päässyt pelissä kuin nippanappa alkuun. Otan kuitenkin vain osavastuun, sillä peli itse ei oikein tunnu toimivan. Ilmiselvästi jokainen lannistettu Pingviinin apuri antoi minulle kalan (haa! ilmiselvä todistuskappale) ja pormestarin toimistosta löysin videonauhan. Mutta kun kalaa ei näkynyt mistään ja videonauhurin mukaan minulla EI ollut nauhaa, niin seuraavina päivinä ei sitten tapahtunutkaan mitään. Apureiden kuulustelusta ei ollut mitään apua, heiltä irtosi lähinnä tyhmiä kommentteja.

Olisi varmaan pitänyt sinnikkäästi yrittää ja yrittää, josko joku ihmehomma olisi aiheuttanut jatkoa, mutta suoraan sanoen muutaman päivän yrittämisen jälkeen pinnani paloi aika pahasti.

Periaatteessa peli on näyttävän näköinen ja animaatioon on satsattu runsaasti, mikä selittänee vaikuttavan 20 megatavun kiintolevymöhkäleen. Tuntuu siltä, että joka toinen animaatioframe sitten revitäänkin kiintolevyltä.

Ai miksi äänistä ei mainittu mitään? Siksi, että Konamin PC-ohjelmoijat pitäisi ammuttaa. Nimittäin pelin mukana tulee lappu, jossa SoundBlasterin (PC:n ehkä yleisimmän äänikortin) omistajien käsketään vaihtaa kortin keskeytys IRQ 5:een seiskan asemesta, mikäli haluaa sekä musiikin että efektit. Yhtä peliä varten kone auki vai! Siis haistakaa...

Itse asiassa kolmessa koneessa Batmania ei saatu edes pyörimään millään keinolla, äänikortittomassa työ-PC:ssäni se sitten toimi. Kolmea toimimatonta konetta yhdisti yksi asia: SoundBlaster. Ei väliä, jättikö äänet, väänsi ne piipparille, vaihtoi muistiajureita tai muuta kivaa, ruutu pysyi mustana.

Vaikea uskoa, että Konami on päästänyt tämän myyntiin näin hiivatin huonosti toimivana. Ehkäpä tämä olikin alkupään tuotantoerän kappale, ja myöhemmät saattaisivat jopa toimia. Jos näin on, Pelit palaa asiaan, mutta sillä välin käyttäkää rahanne johonkin muuhun, vaikka kaappi olisi pullollaan äidin tekemiä batvarusteita.

Mikäli olet pelissä edistynyt johonkin suuntaan, heitäpä kirjeellä toimitusta. Jäi nimittäin kaivelemaan.

50