Kiristääkö kypärän hihna, hiertävätkö jalkarätit vai kuolevatko kaverit? Miksi turhaan kiusata itseään, sillä taisteleminen voi olla myös hauskaa.

Battalion Wars on nintendomainen näkemys sotimisesta. Se lainaa elementtejä taskukokoisesta Advance Wars -sotastrategiasta, josta on kelpuutettu mukaan tutut yksiköt ja söpöt hahmot. Taistot ovat yksikön takaa kuvattua toimintaa, ja on mukana ripaus taktiikkaakin.

Läntisen rintaman ja tundra-armeijan välinen konflikti eskaloituu täysimittaiseksi sodaksi. Alussa hyvikset taistelevat tundran poikia vastaan, mutta takavasemmalta hyökkäävä verenhimoinen Xylvaanian vampyyriarmeija pakottaa vanhat viholliset yhdistämään voimansa vielä suurempaa uhkaa vastaan.

Armeijan käyneet tuntevat olonsa kotoisaksi, sillä oma ajattelu on kielletty. Sikaria tuprutteleva kenraali Herman ja yli-innokas Betty kertovat mitä kulloinkin pitää tehdä. Ensimmäiset tehtävät ovat silkkaa perehdytystä, jossa rynnitään annetuilla yksiköillä tähdellä merkittyyn kohteeseen ja lakaistaan matkalla kaikki viholliset.

Battalion Wars on kuin joukkueurheilua, jossa ohjataan yhtä miestä kerrallaan. Systeemi muistuttaa jonkin verran Pikminiä, sillä koneen ohjaamat yksiköt seuraavat perässä kuin sopulit tai jöpöttävät asemissa annetusta käskystä riippuen. Tekoäly hoitaa itseään maasta löytyvillä ensiapupakkauksilla ja käy itsenäisesti vihollisen kimppuun, mutta vetäytyä se ei osaa.

Kertakäyttöiset sotalelut

Minkä tahansa yksikön saa välittömästi haltuunsa yhdellä napinpainalluksella. Kaikkea ei ehdi tekemään itse, joten joukoille voi osoittaa maaleja tai niitä voi käskeä tuliasemiin. Vaativissa taistelutilanteissa ohjat on syytä ottaa omiin käsiin. Yllättävän tehokkaaksi taktiikaksi paljastui yhdellä jampalla rynniminen, sillä vikkelään jalkamieheen ei vihollinen helposti osu.

Battalion Warsin suola ovat mielikuvitukselliset taistelulaitteet ja sarjakuvamaiset sotilaat. Menestyksen avain on valita sopiva väline kulloiseenkin tilanteeseen. Esimerkiksi tankeissa ja haupitseissa riittää ruutia muille jaettavaksi, mutta hitaina ne ovat helppo maali taistelukoptereille.

Maavoimien ehdoton kuningas on järkälemäinen BattleStation, jota pääsee harmittavasti komentamaan vain parissa tehtävässä. Hienojen sotakoneiden jaloissa parveileva jalkaväki toimii armeijan selkärankana, sillä vain mosureilla voi vallata vihollisen tukikohtia. Kiväärimiesten lisäksi kentällä ryynää leegio erikoisjääkäreitä sinko, liekinheitin tai IT-ohjus olalla.

Odotin kovasti, koska pääsisin ohjaamaan kuljetuskopteria, mutta sitä mahdollisuutta ei suotu. Onneksi satunnaiset pommituslennot ja hävittäjillä suihkailu piristivät päivääni, mutta muuten lentäminen jäi harvinaiseksi herkuksi. Massiivista stratohävittäjää sai käyttää vain kerran, mikä kieltämättä jäi kaivelemaan.

Itku lyhyestä ilosta

Visuaalisesti homma toimii yhdellätoista. Karikatyyrimainen esitystapa ja kirkkaat värit tuovat sotimiseen uudenlaista meininkiä. Äänet tukevat kuvaa oivallisesti. Hahmot höpöttävät omiaan, aseet säksättävät ja jymähtelevät sellaisella voimalla, että herkimmät syöksyvät maihin pommien ujeltaessa kohti.

Harmittavasti joukkoja ei voi rakentaa lisää. Ammusten riittävyydestä ei sentään tarvitse stressata, vaan räiskiä saa mielensä kyllyydestä. Automaattitallennus hoitaa työnsä välinäytösten aikana, joten pieleen mennyt tehtävä on pakko aloittaa alusta. Muutama tarkistuspiste ei olisi ollut pahitteeksi.

Lähes jokaisessa tehtävässä esitellään uusi yksikkö. Kun viimeinen lelu on tullut tutuksi, alkaa lysti olla ehtoopuolella. Sodan parisenkymmentä tehtävää on kaluttu muutamassa illassa. Sen jälkeen voi hieroa arvosanoja paremmiksi neljän bonustehtävän toivossa, mutta tästä huolimatta kokonaiskesto jää alle kymmenen tunnin.

Teknisesti kyseessä on lähes moitteeton ja sujuvasti etenevä paketti. Merivoimien täydellinen puuttuminen ja moninpelin olemattomuus huutavat jatko-osaa, jossa nämä asiat on korjattu. Battalion Wars on mainio ilopilleri, jonka parissa vietettyjä tunteja muistelee lämmöllä.