Battle Isle 2 – Kenraali valovuosien takaa

Pienetkin softatalot osuvat joskus napakymppiin. Battle Isle 2 on edeltäjänsä tapaan yksi näistä maan hiljaisista, joka ilmestyi ilman sen suurempaa kohua, mutta jäi vihdoin meidänkin koukkuumme. Onko peli yhtä vaatimaton kuin markkinointi vai onko kysymyksessä harvojen valppaiden herkkua?

Sotaisten saarten perusrunkona on klassinen "heikot ihmiset vastaan suuri paha imperiumi", joka tällä kertaa on Titan-Net-tietokoneen johtama robottiarmeija. Välissä sohii eripurainen joukko muita sähläreitä, jotka ovat joko ihmisten tai koneiden puolella. Puhki käytetyn juonen huipuksi hyvien ihmisten voimia johtaa suuri strategikko kaukaa toiselta planeetalta.

Maassa, merellä ja ilmassa

Battle Isle 2 on siis futuristista kevyttä strategiaa ilman turhia realismiin pyrkimisen rajoitteita, joten mielikuvituksen on annettu laukata vapaasti. Hyvä näin. Itse asiassa toiminta muistuttaa paljolti Dune 2:ta, tosin hidastempoisempana vuoropohjaisena.

Peli on jaettu sarjoihin juonen säestämiä taisteluita, joissa useimmissa tarkoituksena on ottaa haltuun strategisesti tärkeitä avainpaikkoja. Tekniikka kehittyy voittojen lisätessä resursseja, joten alun rupusakki muuttuu vähitellen kehittyneemmiksi sotakoneiksi, vaikka määrä ei välttämättä kasva. Kesken taistelun saattavat määräykset ja olosuhteet säitä myöten muuttua. Ei juuri huvita, kun lämmin sää sulattaa järven jään tankkien alta tai äkillinen sade jumiuttaa joukot mutaliejuun...

BI2:n edeltäjässä näyttö oli jaettu kahteen ruutuun, joissa piti suorittaa erikseen siirto- ja taisteluvuorot samaan aikaan vastustajan kanssa. Nyt on siirrytty yhteen suureen ruutuun ja taistelut hoidetaan samalla kun liikkuminenkin. Taistelun aikana katsellaan näyttäviä vektorigraafisia taistelujaksoja, joihin tosin saattaa pidemmän päälle tympiintyä. Peli on onneksi reilusti muokattavissa ja turhat epäolennaisuudet saa tarvittaessa pois.

Komennettavien joukkojen monipuolisuudessa ei ole säästelty. Jalkaväkeä, tankkeja, tykistöä, junia, laivoja, koptereita, lentokoneita ja huoltojoukkoja on kaikkiaan yli kuusikymmentä tyyppiä ja lisäksi monilla yksiköillä on useampia vaihtoehtoisia aseita. Tutkahäirintä, ilmapuolustus, lentokorkeus ja miinoitteet lisäävät kummasti vaihtelua perusräimintään. Kaikki joukot keräävät kokemusta taistelun myötä, ja alussa harmiton tykkipatteri tekee selvää jälkeä useamman voittoisan kahakan jälkeen. Tosin yksikön määrällinen vahvuuskin tappioiden myötä vähitellen tippuu.

Yhteistä kaikille joukoille on kova huollon tarve. Joukot käyttävät ammuksia ja polttoainetta siihen tahtiin, että toimivan huoltoverkon sekä tehtaiden rajallisen tuotannon suunnittelussa on ihmettelemistä kerrakseen. Huoltoyksiköt ovat tietysti erittäin haavoittuvia, joten usein vihollisen eteneminen tyrehtyy parhaiten tuhoamalla sen tukijoukot. Selustaan iskeminen on kuitenkin harvinaisen hankalaa, koska oma verkosto kantaa vain sinne missä sitä voidaan puolustaa. Siksipä linnoitusten, teiden, ratakiskojen, siltojen ja muun vastaavan rakentelu on pidemmissä taisteluissa erittäin oleellista.

Erilaisten joukkojen yksilölliset ominaisuudet yhdistettynä logistisiin ongelmiin ovat harvinainen yhdistelmä jopa "vakavissa" strategiapeleissä, joten monipuolisuus tällaisessa science-fiction rymistelyssä on miellyttävä yllätys.

Sodanjohto sylimikron välityksellä

Suuri strategisti johtaa taistelua simuloidun näyttöpäätteen ääreltä hyödyntäen näppärää ja käyttäjäystävällistä käyttöliittymää. Ruudulla ei ole mitään turhaa, mutta kuitenkin kaikki tarvittava on helposti käsillä. Yksinkertaiset komennot oppii hetkessä. Yksiköiden ominaisuudet, ohjeet ja käskyt ovat tarkistettavissa milloin tahansa.

Useimmissa taisteluissa osapuolia on enemmän kuin kaksi. Eri ryhmien välille voi muodostaa liittoutumia, jotka voidaan kesken taistelun myös purkaa. Parhaimmillaan mukana voi olla seitsemän eri ryhmittymää, joista mikä tahansa voi olla tietokoneen tai korkeintaan viiden pelaajan ohjauksessa, mutta modeemin tai verkon välityksellä pelaamista ei valitettavasti ole mukana. Yksinpeli sujuu juonellisena taisteluiden jatkumona, mutta kerran voitetut taistelut voidaan salasanan avulla käydä uudestaan läpi ja tällöin muutella pelaajien määrää ja muita asetuksia.

Vaikeusasteesta riippumatta tietokone käyttää poskettoman kauan aikaa mietiskelyyn. Yhden vuoron hoitamiseen kuluu reippaasti aikaa ja yksi taistelu voi olla useamman päivän rupeama.

Reilusti kuvitettu

Strategiapeliksi Battle Isle 2 on harvinaisen näyttävä kokonaisuus. Taistelukenttien grafiikka on ryyditetty monilla yksityiskohdilla ja olosuhteiden vaihteluilla. Kokonaisuus on silti pysynyt selkeänä ja erilaiset joukot ja maaston tunnistaa helposti. Käskyt, säätiedotukset ja viestit omilta ja vihollisilta välitetään animoituina ikäänkuin kuvapuhelimen välityksellä ja kolmiulotteisissa taistelukohtauksissa kamera kiertää kahakan ympärillä kuin elokuvissa. CD-versiossa yksiköiden tiedot tarjotaan komeiden raytrace-animaatioiden säestyksellä. Puhetta ei mukana ole lainkaan ja muutenkin äänimaailma rajoittuu muutamiin efekteihin ja pariin mahtipontiseen musiikinpätkään.

Monipuolisuutensa takia Battle Isle 2 on niitä pelejä, jotka jäävät askarruttamaan mieltä silloinkin kun ei ole pelin ääressä. Tappion jälkeen pohtii vaihtoehtoisia mahdollisuuksia ja analysoi syitä tietyn osa-alueen pettämiseen. Rakentaisinko ensin vahvan rintaman ja toimivan infrastruktuurin vai sekoittaisinko vihollisen konseptit nopeilla iskuilla selustaan? Rakennanko massiivisen tankkiarmeijan vai nopeasti liikkuvia joukkoja, jotka siirrän helikoptereilla? Lähetänkö merille sukellusveneitä vai lentotukialuksen saattueineen? Vaihtoehtoja on valtavasti, mutta kaikkea ei voi koskaan saada yhdellä kertaa.

Battle Island 2 on pitkästä aikaa peli, joka yllättää täysin ja vie mukanaan sellaisin ottein, joista ei hevillä irti pääse.

93