Mikä voittais: tankki, helikopteri vai tykkimies?
Vaikka pelintekijät hehkuttivat ennakkoon yksinpeliään, Battlefield 4:n moninpeli on ainoa syy pelin hankkimiseen. Alkuperäisen arvostelun (Pelit 11/2013, 91 pistettä) aikaan PS4 ei ollut ulkona ja moninpelikoodi oli niin vaiheessa, että konsolinettipeli ansaitsi oman jälkimulgaisunsa.
Meinasin aloittaa tunnustamalla, että olen täysi Bäfä-nöösi, mutta eihän se pidä paikkaansa. Hyllyssäni on ykkösboksin Battlefield 2: Modern Combat ja muutama vuosi sitten touhusin Battlefield 1943 -areenoilla. Battlefield 4 -räiskinnän 64 pelaajan maksimikaan ei ole mitään ennennäkemätöntä, vaikka olen konsoloidi. PS3:n MAG:ssa oli vielä puolet enemmän jengiä. Joten, kysymys herää, onko nettiräiskintä niin kova juttu kuin isot pojat (Niko ja Tuomas) väittävät?
Taistelukenttä
Battlefieldin taistelukenttä on jännittävä paikka. Jalkamiesten ohella maalla, merellä ja ilmassa mekkaloi monenlaisia sotakoneita jeeppien ja tankkien kautta tykkiveneisiin, taistelukoptereihin ja hävittäjiin. Kuolema iskee mistä päin tahansa. Kukaan tai mikään ei ole turvassa: jalkaväellä on sinkoja ja it-ohjuksia, joilla sotakoneiden panssarointi sulaa hetkessä.
Tunnelma on huikea, kun pyssyt ja koneet laulavat joka puolella. Äänissä on kaikua, terävyyttä ja hmmmh, syvyyttä. Kamaa menee päreiksi erän edetessä ikkunoista aina kerrostaloihin saakka, mikä terästää hienosti taistelun immersiota ja uskottavuutta.
Parasta on, että Bäfässä ei tarvitse olla pyssyjumala nauttiakseen menosta ja meiningistä. Jos rynkky ei >insert meriselitys< takia osu, areenoilla on paljon muuta tekemistä. Korjaa ajokkeja, paranna kavereita, tähystä vihollisia tai jos puolipassiivinen rooli ei motivoi, metsästä tankkeja tai koptereita.
Bäfä motivoi todella tehokkaasti toimintaan, sillä melkein kaikesta, jopa vihollisen yleiseen suuntaan ammutusta sulkutulesta ropisee pisteitä. Remonttimies oli suosikkini, sillä korjattavaa riittää. Kenttälekurilla ei ollut niin paljon tekemistä kuin Killzoneissa, sillä henkiin herätystä ei juuri malteta odottaa. Ja onneksi on ajoneuvot, niillä ajaa lystikseen, niihin osuu ja oikein käytettynä sotakoneilla jopa ratkaistaan matseja.
Mihin pilotti katosi?
En ole rynkkymiehenä parasta A (tai edes B) -luokkaa, mutta melkoinen siivu lukuisista kuolemistani ei ollut omaa syytäni, ehkä tyhmyyttäni, mutta ei syytäni. Pysykää poissa helikoptereiden ohjaamosta, jos ette viitsi edes harjoitella lentämistä ennakkoon! Helvatan kädettömät kopterikuskit tappoivat minut kyytiinsä kymmeniä kertoja. Minut sentään pudotetaan taivaalta aseilla, en putoa itse. Suosikkihommani oli istua helikopterin tai tykkiveneen kyydissä ja korjata sen vaurioita liikkeessä. Maisemia, pisteitä ja tunnelmaröpöttelyä, mikäs sen parempaa.
Taisteluista tienattavat pisteet avaavat uusia aseita ja varusteita. Systeemi voimistaa vielä yksi erä -fiiliksiä, sillä jotain mielenkiintoista avattavaa häämöttää aina vähän matkan päässä. Pojojen kerääminen suosii kivasti oman ryhmän mukana roikkumista: porukkabonukset ja suoraan kaverin luokse spawnaaminen pitävät hyökkäyspainetta tehokkaasti yllä. Tiimispawni auttaa myös isku selustaan, valtaus ilman laukaustakaan -tyyppisten taktisten källien toteuttamisessa.
Battlefield 4:n nettimoninpelin pihvi on täyden 64 sotilaan conquest-pelimuoto, jossa väännetään viiden kontrollipisteen hallinnasta. Se puoli, jolla on enemmän kontrollipisteitä, hivuttaa alas vastustajan tikettejä, joita myös kuolemat verottavat. Matsi päättyy, kun jomman kumman puolen tiketit ovat nollassa.
Battlefield 4:ssa on toki muitakin pelimuotoja kuin conquest. Pienten areenojen mättö on asiallista räiskettä, ei siinä mitään, mutta sillä sektorilla Bäfällä on enemmän kilpailua (jopa PS4:lla). Jos nimenomaan haluan pienille kentille, Killzone 4: Shadow Fall on viihdyttävämpi vaihtoehto. Koozetan varusteet ovat lennokkaampia ja mainio warzone-tila kierrättää yhden matsin sisällä erilaisia pelimuotoja. Sonyn yksinoikeusräiske on myös pykälää nätimpi.
En lähde arvottamaan Battlefieldin karttoja sen tarkemmin, pidin oikeastaan kaikista, myös saarikentistä. Klaustrofobinen Operation Locker ei kuulunut ykkössuosikkeihini, vaikka kapean rintamalinjan lyijy- ja sirpalemäärän intensiteetti onkin mieletön.
Ja olihan Bäfässä vielä yksinpeli. Tarina tuntuu erillisten tunnelmapalojen putkelta, mutta eipä se minua liiemmin räiskinnässä vaivaa. Enemmän vaivasivat tekoälykamut, jotka eivät ilman komentoja ampuneet edes vieressä kekkuloivaa vihollista. Juoni kelpaa parin illan viihteeksi ja kontrollien sisäistämiseen, mutta ihmettelen suuresti, jos joku Bäfän hankkii yksinpeliksi.
Niko mainitsi viime numerossa, että pc-version moninpelissä oli kaatuilua ja pientä bugailua. PS4:lla moninpeli kippasi yhdessä pitkässä sessiossa tasan kerran, tietysti juuri sankarillisen radiomaston puolustukseni jälkeen. Pienempiin bugeihin en törmännyt. Sujuvaa ja siististi toimivaa räimettä, miinus se yksi kerta, jota ei perinteisesti edes lasketa.
Eivät isot pojjaat Peteä puijanneet, kun Battlefield 4:sta kehuivat. Kiitos vaan, taas on ostoslistallani yksi peli lisää. No, kaurapuurolla ja makaroneillakin ihminen elää.
PS4
Saatavilla PS3, Xbox One, Xbox 360, PC
Dice/EA
Versio: Arvostelu
Moninpeli: 2-64
Ikäraja: 18
91
