Battlestar Galactica -tv-sarjassa cylonit ampuivat poukkoilevalla silmällään pelkkiä huteja. Kaikki oli toisin 40 vuotta aikaisemmin.
Tv-sarja Taisteluplaneetta Galactica (saatavissa DVD-boksina) täytti 25 vuotta. Juhlan kunniaksi brittiläinen Warthog teki suoraviivaisen avaruusräiskinnän cylonien siirtokuntasodista noin 40 vuotta ennen sarjan tapahtumia. Robottiarmeijan invaasion voi estää ainoastaan ihmiskunnan ylpeys, taisteluplaneetta Galactica ja Viper-hävittäjät.
Etunenässä peltipäitä pysäyttämässä on nuori aliluutnantti William Adama, jonka useimmat muistavat tv-sarjasta Galactican komentajana. Starbuckia ja Apolloa ei taisteluissa nähdä, vaikka heitä esittäneitä näyttelijöitä pelissä kuullaankin.
Battlestar Galactica on tervetullut lisä konsoleiden köyhään avaruustaistelutarjontaan. Warthog on saanut kaikki tarpeelliset kontrollit padiin, vaikka useimmat napit ovat käytössä moneen kertaan.
Kyylle virtaa
Analoginen ohjaus on hyvä, vaikka ei kovin tarkka. Osumista helpottaa puoliautomaattinen tähtäysjärjestelmä, joka ohjaa laserin kohteeseen, mikäli suunta on suunnilleen oikea. Cyloneiden tiputtaminen ei silti ole liian helppoa, sillä ruudulla pyörivään kärpäsenläjään ei meinaa osua millään.
Kakkosaseet eli ohjukset ovat lukittavia. Niiden ominaisuuksia voi säätää lennossa, esimerkiksi tuhovoimaa saa lisättyä ketteryyden ja nopeuden kustannuksella. Ammukset eivät lopu kesken, sillä laser ja ohjukset saavat tehonsa generaattorista, joka jauhaa lisävoimaa tasaiseen tahtiin.
Viperin hilpein lisävaruste on afterburner, joka lennättää hävittäjän huimaan vauhtiin. Koska jälkipoltin imee virtaa generaattorista, alus on pitkän kaasuttelun jälkeen lähes toimintakyvytön.
Sama generaattoriparka tuottaa myös watteja Viperin suojiin, mutta suojat latautuvat vain mikäli aseilla ei ammuta, jälkipoltinta ei käytetä ja energiamittari on tapissa. Väistellessäni vihollisten sulkutulta ja odotellessani suojien latautumista ajattelin lämmöllä aluksen rakentanutta insinööriä.
Tarina on jaettu episodeihin, jotka koostuvat osatehtävistä, kuten hyökkäys- ja saattokeikoista. Tallennus onnistuu vain episodien väleissä, joten samaa tehtävää joutuu hinkkaamaan todella usein. Tilannetta pahentaa kireäksi vedetty vaikeusaste, joka saa epäilemään koko peliä cylon-propagandaksi. Seikkailun kolmastoista tehtävä oli yksinkertaisesti liikaa. Ilman Viperin navigointitietokonetta, joka näyttää seuraavan tuhottavan kohteen, en olisi päässyt niinkään pitkälle.
Lue edellinen uudelleen
Kuvakulman saa valita joko aluksen takaa tai ohjaamosta. Vaikka yleensä pidän enemmän ohjaamonäkymästä, käytin pääsääntöisesti takaa-ajokameraa, koska ohjuksia oli siten helpompi väistellä. Myös sujuva ruudunpäivitys auttoi pitämään herhiläiset pois kimpusta.
Avaruus hehkuu näyttävästi ja alukset ovat riittävän yksityiskohtaisia, vaikka niitä ehtii ihastella vain ohikiitävän hetken. Vahingon voi ottaa myöhemmin takaisin tutkimalla hienoja konseptikuvia, kunhan ne saa ensin avattua.
Efekteissä ei päästä aivan samaan sensurround-vaikutelmaan kuin aikoinaan Galactica-leffan ensi-illassa Bio Rexissä (1978), kun jykevät bassokaiuttimet tärisyttivät penkkejä. Kohtalaisen tiivis radioliikenne luo kuitenkin hyvän tunnelman ja äänityöskentely on muuten asiallista.
Idolsin Nannaa lainatakseni: Battlestar Galactica todella kosketti minua, mutta väärällä tavalla. Kireä vaikeusaste yhdistettynä idioottimaiseen tallennussysteemiin sai vereni kiehumaan. Plussapuolelle jäi päheä Galactica-universumi ja pari lyhyttä bonustraileria uudesta minisarjasta.
75
