Bayonetta (PS3, Xbox 360) – Hieno tukkapäivä

Nyt esitellään talvimuodin seuraavan huipputrendin, Blanolo Mahnikin, pistoolikorkkarit, jotka laukeavat kun Sinä haluat. Bayonetan kenkiin on pakko päästä!

Bayonetta tiivistyy yhteen ominaisuuteen: helpoimmilla vaikeustasoilla toimintapeliä voi rämpyttää yhdellä kädellä.

Lähtökohta on henkilökohtaisempi kuin enkelit vastaan demonit -asetelmasta uskoisi. Bayonetta-noita on ohjaaja Hideki Kamiyan unelmanainen. Hahmo on fantasia siitä, miltä naisten pitäisi miehen mielestä näyttää, pukeutua ja liikkua. Kalju Kamiya ei edes yritä kiistää intohimoaan pitkähiuksisiin naisiin, sillä kliimaksissa Bayonetta verhoutuu vain hiuksiinsa murskatessaan vastustajat tukkataialla.

Devil May Cryssa teemana oli coolius, Viewtiful Joessa näyttävyys ja Bayonettassa seksikkyys. Liikkeenmallinnuksessa näyttelijät eivät ymmärtäneet, mitä Hideki Kamiya esimerkeillään haki. Hideki ei osannut tehdä Danten potkuja viileästi, Joen näyttävästi saati Bayonettan sulokkaasti. Bayonettassa kankea mies sentään ymmärsi viimein lopettaa ja tyytyi jatkossa ohjaamaan enää suusanallisesti.

Pelin perusteella Bayonettan liikkeiden yrittäminen tuntuu hulluudelta, sillä neito pyörii maassa tulittaen piikkaripyssyillään kaikkialle, leväyttää spagaatiin, kiepahtaa saksipotkulla pystyyn ja halkaisee yhdellä sulavalla liikkeellä demonin jatkaen seuraavan kimppuun. Rytmi on kiihkeä, eikä taukoja pidetä kuin kameralle keikistellessä.

Hideki Kamiya on siitä harvinainen pelintekijä, että mies ei jää jumittamaan yhteen hittisarjaan, vaan keksii uuden idean liki jokaiseen toimintapeliinsä. Miehen Bayonetta, Okami, Viewtiful Joe ja Devil May Cry ovat kaikki periaatteessa saman genren edustajia, mutta tyystin erilaisia. Bayonetta vastaa täydellisesti kliseistä näkemystä videopeleistä, sillä toiminta on väkivaltaista ja seksististä, mutta juuri ylilyöty röyhkeys nostaa Bayonettan peruspelien yläpuolelle.Hideki Kamiya salli paholaisen itkeä ja monta kertaa, nyt samalla suoraviivaisella toimintamättöformaatilla itketetään enkeleitä. Bayonetta sekoittaa kristillisiin teemoihin omia visioitaan niin lennokkaasti, että pappilassa pullakahvi kaatuu pitsiliinalle. Piparitalon kyttyräselkäinen syylänokka on muinaisuutta, neiti B on tiukkaan lateksiin pukeutunut kurvikas noita, joka pistää tissin takaisin fetissiin. Bayonetta ei puhu tunteista, vaan mättää enkeleitä satanolla turpiin.

Bayonetassa ihmisten maailma, Taivas ja Helvetti sijaitsevat samassa paikassa. Asukkaat elävät omissa ulottuvuuksissaan eivätkä pysty suoraan vaikuttamaan toistensa tekemisiin. Välitilana toimii Kiirastuli, jonne pääsevät ulottuvuuksien vahvimmat asukit, ihmisistä Kiirastulessa käyvät vain noidat ja velhot.

Miljöissä yhdistyvät goottiromantiikka, apokalyptiset näkymät, surrealismi ja pehmoporno. Taidoista riippuen 10–15 tunnin päässä häämöttävä finaali vie juonenkuljetuksen aivan poskettomiin sfääreihin. Tarina jää sivurooliin, sillä räväkkä toiminta on Bayonetan sielu ja olemassaolon tarkoitus.

Enkelit ja demonit

Suoraviivainen taistelu paitsi tuntuu hyvältä, myös näyttää siltä. Linnunhentoisten tusinaenkeleiden rinnalla vastaan lappaa vuorenpeikkomaisia köriläitä ja mielikuvituksellisen rajoja ylittäviä kolosseja, esimerkiksi yksi arkkienkeleistä on kolmipäisen lohikäärmeen ja valtavan ylösalaisin käännetyn pään sekasikiö. Noita ravaa jättimäisen, kiemurtelevan lonkeron päällä tai heittää sata kertaa itseään isomman körmyn olan yli tantereeseen. Riviviholliset paiskataan maagisiin giljotiineihin, rautaneitoihin ja muihin kidutuslaitteisiin.

Taistelut eivät ole mitään läpijuoksuja, sillä enkelit torjuvat tehokkaasti ja lyövät vastaiskuilla takaisin. Liikesarjojen opiskelu palkitaan. Huimimmissa hyökkäyksissä noidan vaatteet imeytyvät hiuksiin ja hiuksista muodostuu ulottuvuusportti. Kamera alkaa mehustella hiuskiehkuroiden suojaamilla rinnoilla ja eroottisilla poseerauksilla, kunnes ulottuvuusportista jymähtää järkälemäinen lohikäärme, valtava nyrkki, liekehtivä korkkari tai muu demoninen tukkahirviö. Vihjailevasti Climax Attackiksi nimettyyn lopetusliikkeeseen kiihdytetään epäloogisesti tatin rämpytyksellä, mikä boostaa vahinkoa ja pistebonusta. Niinhän se aina.

Bayonetassa täytyy pysyä skarppina tai lähtee henki. Jokaisella taistelulla on merkitystä, minkä ansiosta tapahtumien intensiteetti pysyy jatkuvasti korkealla. Ninja Gaideniin turhautuneiden onneksi Bayonetta on helpompi peli, sillä parannuskamaa ja tarkistuspisteitä ripotellaan huomattavasti tiheämmin. Jopa pomomatsit pilkotaan muutamaan suupalaan.

Hex and the City

Sankaritar kantaa kahta vapaavalintaista kahden aseen settiä, ja erilaisia aseita piisaa reilusti yli tarpeen. Tärkeimpiä aseita ei osteta vaan vaihdetaan Gates of Hell -baarissa. Juottolassa käteistä uhrataan muun muassa parannusesineisiin, erikoisliikkeisiin, vaihtoehtoasuihin ja perusominaisuuksia viritteleviin talismaneihin.

Hyökkäykset muuttuvat aseyhdistelmien mukaan, joten toistoon puutuminen ei uhkaa. Jääaseilla noidassa herää taitoluistelija, joka luistelee, liukuu vaaka-asennossa ja tekee murhaavia piruetteja. Bayonetan liikehdintä on lainattu lavamallilta, sillä keinuvaa askellusta, poseerausta ja kurvikasta runkoa piisaa. Ikäraja ei johdu pelkästä verellä läträämisestä, mutta pehmopornoilu ei ole irrallista keikistelyä, vaan kuuluu kiinteästi kokonaisuuden ylivedettyyn asenteeseen.

Toimintaan luodaan suvantovaiheita kiipeilypaikoilla ja ajoitukseen tukeutuvilla pulmilla. Ongelmapaikat ohitetaan ympäröivän maailman hidastavalla noita-ajalla tai Bayonetan rivakalla pantterimuodolla. Rytmiä luo myös itse, sillä komeimmissa paikoissa jäin vain pällistelemään maisemia. Maisemamatkailua tarvitaan, sillä oikean etenemisreitin keksimiseen ei mene minuuttia kauempaa. Suoraa rakennetta rikotaan vain lyhyillä umpikujilla, joiden päästä löytyy bonusmatseja ja -roinaa.

Bayonetta on häpeämättömän hurmeinen ja seksikäs viihdepaketti jossain Ninja Gaidenin, God of Warin ja Devil May Cryn välimaastossa. Kilpailijoitaan räväkämpi ja mahtipontisempi Bayonetta on yhtä hengästyttävää huippuhetkestä toiseen loikkimista. Tervetuloa vuosikymmenen hurjimman ja pimeimmän toimintatykityksen pariin!

* * * * *

Tyylittömyyden triumfi

Harmaan arkitodellisuuden rinnalla on henkien maailma, missä paholaisen joukot käyvät ikuista sotaa taivaallista ratsuväkeä vastaan. Limbossa on paikkansa myös Bayonetalla, mustaan lateksiin verhoutuneella sihteeriseksikkäällä noidalla.

Sulavaa lähitaistelua kevyeen räiskintään yhdistelevä Bayonetta on kiistatta yksi alkuvuoden valopilkuista. Kerrassaan käsittämättömät juonikuviot yhdistyvät kiihkeään toimintaan, joka onnistuu kerta toisensa jälkeen hämmästyttämään uusilla liikkeillä tai vastustajilla. Yliluonnollisia vihollisia tungetaan lihamyllyyn jatkuvalla syötöllä, ja välillä sattumaksi saadaan toinen toistaan erikoisempia pomoja.

Seksuaalisia viitteitä ja 70-luvun kuvaustekniikkaa uskonnollisiin teemoihin yhdistelevä peli on melkoinen sillisalaatti. Etenkin tirkistelynhaluiset kaappipervot viihtyvät Bayonetan maailmassa, sillä noita nitkuttaa lanteitaan ja keikistelee pelaajalle häpeilemättä. Tyyli on niin karmaiseva, että kokonaisuus kääntyy tyylikkääksi. Missä tahansa muussa kornius saattaisi häiritä, mutta Bayonetta ei onneksi ota itseään vakavasti.

God of Warin ystävät ovat välittömästi kotonaan, sillä vihulaumojen lanaaminen muistuttaa Kratosin kostoretkeä. Nahkanoita eroaa sodan jumalasta tuliaseillaan, sillä Bayonetalla on loitsujen ja lähitaisteluaseiden lisäksi käytössään neljä pistoolia. Kahta käskytetään käsillä, mutta nilkkoihin teipatut tuliluikut tuplaavat tuhovoiman. Kun joka raaja lyö vasamaa noitaneidon venytellessä maassa, lopputulokselle ei voi kuin hymyillä. Kaikkea ne japanilaiset keksivät.

Bayonetta tarjoaa vastustamattoman toimintakattauksen, jota höystetään yhdellä vuosikymmenen päättömimmistä juonista. Jos tästä tehtäisiin elokuva, tuotannosta vastaisivat Peter North, Wachowskin veljekset ja Hideo Kojima.

Juho Kuorikoski

Xbox 360: 85

90