B.C. Kid – Esihistorian siipien havinaa

Muutama vuosi sitten Englannin pelilehdet suitsuttivat ylistystä pelille nimeltä PC Kid. Pian tämän jälkeen sama peli teki maihinnousun Amerikan mantereelle nimellä Bonk's Adventures. Nyt, ikuisuuksien jälkeen peli on ilmestynyt Amigalle ja jälleen uudelleen ristittynä, nyt B.C. Kidiksi. Kieltämättä PC Kid olisikin ollut Amiga-pelille aika huono nimi.

Kyseessä ei toki ole PC-pelikään vaan PC-Engine-konsolin yksi menestyksekkäimmistä peleistä. Bonk's Adventures oli juuri se peli, jota käytettiin ahkerasti kyseisen konsolin markkinoinnissa ja tietyllä tavalla PC Kid on (tai ainakin oli) PC-Enginen Super Mario. Niinpä onkin melko yllättävää, että kyseinen peli on nyt leviämässä muille pelikoneille. Hudson Softin liberaalimmasta julkaisupolitiikasta on jo esimerkkinä viime vuonna julkaistu Dynablasters (Bomber Man), toinen Amigalle käännetty PC-Engine-klassikko.

Amiga-versiosta vastaa saksalainen Factor 5 -tiimi, joka loi Amigan toimintapeleihin uudet standardit erinomaisilla Turricaneillaan jokunen vuosi sitten. Niinpä ei olekaan ihme, että teknisesti peli on hyvin siisti ja sujuva. Liki koko kuvaruudun värikäs sarjakuvagrafiikka on hyvännäköistä ja vieritys silkinpehmeää. Muutama hidastuminen pelin vauhdikkaimmilla hetkillä ei pelinautintoon juurikaan vaikuta. Koko peli on yhdellä levykkeellä ja latausajat salamannopeita. Peli tukee tietty kahden tulitusnäppäimen ohjainta, jolloin alkuperäisversion pelituntuma säilyy.

Mitään suurta juonta pelissä ei ole, Bonk vain lähtee pelastamaan dinosaurusmaata Kuningas Droolin kynsistä. Ja kuinka ollakaan prinsessakin on pelastettava. IIK! Onneksi nämä taustatarinat unohtuvat nopeasti pelin tiimellyksessä.

Dinosaurusmaa on jaettu viiteen hullunkurisilla loppuhirviöillä varustettuun maailmaan, jotka on lisäksi paloiteltu yhteensä noin kahteenkymmeneen vaiheeseen. Maailmat ovat graafisesti yhtenäisiä, mutta kuvallista vaihtelua on silti aivan riittävästi.

Bonkin ainoa ase on iso pää. Sen avulla sankarimme täytyy selvitä mitä oudoimmista tilanteista. Vihollisten eliminointi tapahtuu (yleensä) hyppäämällä ilmaan ja jysäyttämällä pää edellä pahaa aavistamattomasta maassa mönkijästä ilmat pellolle. Hyppäämällä tietyn värisen kukan päälle Bonkille ponnahtaa lihapala, joka tekee muutenkin kovapäisen Bonkin pään vieläkin kovemmaksi. Kunnon ilmalennon päätteeksi Bonkin rysähtäessä pää edellä maahan maa järisee ja lähettyvillä olevat olennot lamaantuvat hetkeksi täysin. Eikä sovi unohtaa Bonkin upeaa purukalustoakaan, jonka avulla hän rouskuttelee ylös pitkin kohtisuoraa seinämää.

Vaikka B.C.Kid on tietokoneiässä laskettuna ikivanha peli, tarjoaa se silti tuoreen tuntuisen tasohyppelykokokemuksen. Pelissä on toisistaan yllättävän paljon poikkeavia vaiheita, mikä tekee etenemisen mielekkääksi ja jännittäväksi: koskaan ei voi tietää mitä seuraava vaihe tuo tullessaan. Milloin mennään oikealle, milloin vasemmalle, milloin ylöspäin, miiloin uidaan, milloin hypitään liaaneilla, milloin liukastellaan jääpalikoilla. Lisäksi peliin on ympätty puolenkymmentä erilaista enemmän tai vähemmän piilotettua bonuspeliä, joissa piste-ennätystä metsästävät voivat vierailla. Ja mitäpä olisi tasohyppely ilman erilaisia salaisia bonuksia ja huoneita.

Riittävä tekninen osaaminen ja vaihtelu luovat vasta perustan hyvälle toimintapelille. Tärkeintä on kuitenkin pelattavuus. Tässä suhteessa B.C.Kid on aivan ehdoton klassikkopeli. Kaikki on unelmaisen sujuvaa, epäreiluja kohtia ei ole, pelihahmon ohjaaminen on helppoa ja hauskaa, jopa loppuhirviöt ovat nautittavia. Parhaimmillaan peli on ehdottomasti kahden tulitusnäppäimen ohjaimella pelattuna, jolloin toinen nappi toimii hyppynäppäimenä. Tavallisella ilotikullakin pelaaminen sujuu, mutta vaatii enemmän työtä.

Pelin ainoa heikkous on se, että sen pelaa aivan liian nopeasti läpi. Toisaalta tämä johtuu siitä, että peliä on yksinkertaisesti mukava pelata, toisaalta myös siitä, ettei pelattavaa ole kovinkaan paljoa. Bonk itsessään on miellyttävän särmikäs tuttavuus söpöpelien vähän liiankin söpöjen sankarien joukossa. Pelissä on myös viljalti huumoria. Toivottavasti näemme jatkossa lisää Bonkin erinomaisia seikkailuja.

88